Itsensä haastamista ja lukusuunnitelmia

Tälle vuodelle olen ehtinyt ilmottautua mukaan jo yhteen haasteeseen, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Maalaismaisemia-haasteeseen. Lisäksi haastan itseni (jälleen kerran ties monettako vuotta peräjälkeen) lukemaan lisää kotimaista kirjallisuutta. Näiden tavoitteiden päälle haluan lisätä lukemistooni enemmän maailmankirjallisuutta, klassikoita sekä yhden tietyn kirjasarjan. "Lisää kotimaista, maailmankirjallisuutta ja klassikoita" kuulostaa omiinkin korviini ympäripyöreältä ikuisuustavoitteelta, mutta kun nämä nyt sattuvat olemaan lukusuunnitelmissani, niin turha niitä sen kummemmin ruveta puolustelemaan.

Olen tainnut mainita ennenkin, mutta suhteeni kotimaiseen kirjallisuuteen on aika heikko. Kahden viime vuoden aikana taisin lukea yhteensä viisi kotimaista teosta, mikä on millä tahansa mittarilla katseltuna ihan todella vähän. Kotimaisten klassikoiden tuntemukseni on tasolla "muumit on hyviä ja Seitsemän veljestä näin teatterissa". Olen lukenut _jonkin verran_ suomalaista nykykirjallisuutta, ja totta puhuen en kovin menestyksekkäästi. Jääkööt tietyt teokset armollisesti mainitsematta nimeltä, mutta ovat antaneet minulle sellaisen (epäreilun ja ennakkoluuloisen) kuvan nykypäivän kotimaisesta, joka voitaisiin tiivistää sanoihin: synkyys, känni, kuolema ja ahdistus. Ennen kuin kukaan tästä ehtii suuttua ja valistaa, että kotimainen nykykirjallisuus on paljon muutakin, niin korostettakoon vielä, että tiedän tämän kyllä, puhun lähinnä siitä kuvasta, mikä tiettyjen kirjojen ja kirjailijoiden jäljiltä minulle on jäänyt, en väitä että oma käsitykseni olisi totuus. Myönteisempiä tuntemuksia ovat herättäneet muun muassa sellaiset kirjailijat kuin Monika Fagerholm, Pirkko Saisio, Sinikka Nopola, Olli Jalonen ja Alexandra Salmela. Mutta jotenkin vain on niin, että useammin tulee tartuttua anglo-amerikkalaiseen tahi ranskalaiseen kirjallisuuteen, pysyteltyä omalla mukavuusalueella. Joskus menneinä vuosina olen asettanut itselleni selkeitä tavoitteita tyyliin "tänä vuonna luen niin ja niin monta kotimaista teosta". Aina olen epäonnistunut. Siispä päätän tänä vuonna lukea enemmän kotimaisia kuin viime vuonna, eli olen onnistunut haasteessani jo neljällä kirjalla. Matalan kynnyksen haastamiset ovat mieleeni.

"Enemmän klassikoita". En tiedä tarvitseeko tätä sen enempää avata, muuta kuin että vaikka pidän itseäni paljon lukevana, niin paljon on klassikoita myös lukematta. Ja sitten ärsyttää, kun joku joka on lukenut elämässään ehkä viisi kirjaa tulee pätemään minulle sillä perusteella, että en ole lukenut George Orwellia, se kun kuuluu yleissivistykseen. No niinhän se taitaa kuulua. Korjataan tilanne.

Maailmankirjallisuus. Tästä en osaa vielä sanoa muuta kuin että muutamia kirjoja minulla on jo mielessä, itse asiassa kätevästi myös jonkinasteisia klassikoita, mutta toiveena olisi, että saisin avattua ovia ainakin Latinalaisen Amerikan sekä Aasian suuntaan. Katsotaan.

No sitten se yksi kirjasarja... Keräsin toissa vuonna koko lempikirjailijani Simone de Beauvoirin muistelmasarjan omakseni. Muistelmat käsittävät seitsemän osaa: Perhetytön muistelmat, Voiman vuodet, Pariisi 1939-44, Ajan haasteet, Maailman meno, Asioiden laita ja Loppujen lopuksi. Olen omistanut Perhetytön muistelmat, eli ensimmäisen osan paljon pidempään kuin loput osat, ja olen sen kertaalleen lukenut viitisen vuotta sitten. Aion nyt kuitenkin lukea koko sarjan alusta loppuun. Olen lykännyt aloittamista ehkä siksi, että on ollut muuta, polttavampaa luettavaa, ja ehkä myös siksi, että muistelen, että Perhetytön muistelmat ei lähtenyt aluksi mielestäni mitenkään vetävästi liikkeelle. Tykkäsin kirjasta kyllä lopulta, mutta muistaakseni alku oli tahmea. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin haastaa itseni lukemaan sarjan vuoden aikana. Mikäli joku muu innostuu niin kanssalukijat ovat tervetulleita. :) (Tosin käsittääkseni näitä teoksia ei ihan joka kirjastosta löydy, ellei sitten varastosta, joten saatavuusongelmia saattaa tietysti ilmetä.)

Tähän pälinän oheen näppäilin nopean kuvasarjan suunnitelluista lukemisistani. (Jälleen kerran blogger kieltäytyy toimivasta yhteistyöstä kanssani, siksi osa kuvista vähän niinkuin kyljellään.) Vuoteen 2015 saattaa mahtua muun muassa tällaisia kirjoja:

Muistelmasarja koko komeudessaan

Ensimmäinen osa

Nelos- ja kolmososan kannet (tyylikkäät ulkoasut muuten mielestäni)

Lisää Irvingiä tänä vuonna, ehdottomasti

Kirjastosta

Herkullisen kaunis Pride and Prejudice

Sarjakuvaa (joka vuosi ja aina, ehdottomasti)

Jännäripuolta unohtamatta

No ja sitä luvattua kotimaista. Lahjaksi saatu, niin kai se on luettava.