Julie Kibler Matkalla kotiin 2013 (Calling me home 2013.) Suom. Riie Heikkilä. Gummerus.
Melkein
aloitin sanomalla, että tämä on ainoa kirja siltä listalta, jonka viime talvena
laadin keväällä ilmestyvistä, kiinnostavista kirjoista. Onneksi kurkistin
listaa, sillä olin lukenut siltä yllättävän monta. Sanotaan nyt kuitenkin, että
melkein vuosi listan kirjoittamisen jälkeen tämä oli ainoa, jonka muistin
varmaksi sille kirjoittaneeni.
Julie
Kiblerin esikoisromaani Matkalla kotiin kertoo kahta tarinaa kahdessa ajassa.
Nykyajassa Dorrie päätyy road tripille monta vuosikymmentä vanhemman ystävänsä
Isabellen kanssa. Isabelle on saanut kutsun hautajaisiin. Lukija ja Dorrie
vaistoavat, että kyse on tärkeistä hautajaisista, mutta Isabelle ei kerro
kenestä on kyse. Toinen tarina kertoo Isabellen nuoruudesta ja
nuoruudenrakastetusta kolme- ja neljäkymmentäluvun vaihteessa. Koska Isabelle
on hyvän perheen valkoinen tyttö ja Robert musta poika, voi arvata, ettei
heidän rakkautensa pääse helpolla. Nämä kaksi tarinaa kulkevat lomittain, käsi
kädessä, kerien auki Isabellen elämää.
Matkalla
kotiin oli ensimmäinen kirja luultavasti elämäni pisimmän lukemattoman
ajanjakson jälkeen (ainakin kaksi kuukautta!). Sain sen keväällä
syntymäpäivälahjaksi ja pakkasin mukaan eräänä syksyisenä mökkiviikonloppuna.
Sillä aikaa kun herraseurue nautti eräelämästä, minä lämmitin mökkiä ja
hautauduin peiton alle lukemaan - oli liian kylmä kutoakaan. Mökin hämärässä
kirjaa oli vaikea laskea käsistä, ja 500 sivua taisivat kulua huomaamatta jo
ensimmäisenä mökkipäivänä. Siellä hämärässä yksikseen oli hyvä myös pyyhkiä
kyyneleitä poskilta, kun Isabellan tarina kokonaisuudessaan lopulta paljastuu.
Tämä
oli siis juuri sopiva kirja herättelemään nukuksissa ollutta lukuintoa.
Tarpeeksi helppolukuinen, että jaksoi lukea, tarpeeksi kiinnostava ja tunteita
herättävä pitääkseen otteessaan. Minä pidin tästä kirjasta, ja siihen
tilanteeseen, jossa kirjan luin, se oli suorastaan täydellinen. Jään
odottamaan, mitä Kibler seuraavaksi kirjoittaa.
