Lukumaraton 13.8.-14.8.

Eilen mainitsinkin, että aion tänään ensimmäistä kertaa elämässäni lukumaratoonata. Ensin ajattelin, että lukisin kahdessa kahdentoista tunnin pätkässä, kuten Anna teki kesäkuussa, mutta jostain syystä on hankalaa löytää kahta päivää, jolloin voisi omistaa kaksitoista tuntia lukemiselle. Mennään siis "perinteisemmällä" 24 tunnin syklillä. Aamulla heräsin vielä kovaan kurkkukipuun, joten nyt on oikein hyvä syy sisällä pysymiseen ja rauhallisesti ottamiseen. Toivon vain, että kurkkukipu ei etene pidemmälle nuhaksi saati kuumeeksi.

Aion aloittaa lukemisen ihan pian, kolmelta. Sitä ennen ehdin vielä esitellä kirjoja, joita ajattelin maratonin aikana lukevani.

Ylhäältä alas:

Agatha Christie: The Hollow (Poirot-seikkailu)

Tom Perrotta: Election

Viveca Sten: Sisäpiirissä

Sergei Dovlatov: Meikäläiset

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä

David Dosa: Hoivakodin kissa Oscar

Boualem Sansal: Hyvitys

Yksikään kirjoista ei ole päätynyt lukulistalle erityisesti maratonia ajatellen, vaan koska hyllystä löytyi valmiiksi näinkin paljon ohuehkoja kirjoja, ajattelin, että turhaan ei tarvitse tehdä erityistä lukumaraton-visiittiä kirjastoon. Toisaalta olisin mieluusti voinut ottaa lukulistalle muutamia nuortenkirjoja ja sarjakuvia, mikäli romskut alkavat puuduttaa, mutta mennään nyt näillä. Erityisiä tavoitteita minulla ei ole, hyvä jos jaksan suunnilleen vuorokauden ajan lukea (miinus yöunet). Olen käsittääkseni suht hidas lukija, joten olen tyytyväinen, mikäli saan luettua neljä kirjaa.

Eipä siinä, haen vielä kupin teetä kurkkukipuani lievittämään, ja sitten mennään! Päivityksiä tähän tekstiin tulee, kunhan luettua alkaa kertyä.

Kello 18.44

Luin juuri loppuun Hoivakodin kissa Oscarin (254 sivua). Tykkään eläinkirjoista ja tämäkin oli sympaattinen, mutta keskittyi vähintään yhtä paljon muistisairauksiin ja niiden hoitoon kuin kissoihin. En oikein tiedä onko maailmassa mitään traagisempaa kuin dementia, joten kirja ei ollut aivan niin kevyt kuin odotin. Hyvä lukukokemus kuitenkin.

Epäilen, että minulla saattaa olla hiukan lämpöä. Kurkkukipu ei ole asettunut ja päässä pyörii, mutta se saattaa johtua yhtä lailla liki neljätuntisesta yhtämittaisesta lukemisesta kuin kipeydestäkin. Seuraavaksi tarvitsen ruokaa ja pienen tauon. Eli siis kauppaan ja ruoanlaittoon. (Kauppa on tien toisella puolella, joten reissun ei pitäisi viedä kauan.) Seuraavaksi luulen tarttuvani Sergei Dovlatovin Meikäläisiin, mutta pidätän myös oikeuden muuttaa mieltäni.

Kello 20.39

Tauko hivenen venähti, huomasin nimittäin kaupasta palattuani oloni aika heikoksi. Mittasin lämmön ja jonkun verranhan sitä oli. Päätä ja lihaksia myös särkee. Ei nyt ole mennyt aivan putkeen tämä maraton, mutta silti aloitan nyt Anu Silfverbergin He eivät olleet eläimiä. Voi olla, että uni vie tänään mukanaan aikaisin, mutta josko saisin kuitenkin edes tämän toisen kirjan tänään luettua.

Kello 23.27

Olen lueskellut aika hitaasti Anu Silfverbergin novelleja. Novellit ovat upeita ja vaikuttavia, mutta samalla myös surullisia ja jotenkin liikaa särkevälle päälleni. Minulla on enää kahdeksankymmentä sivua ja kolme novellia jäljellä, mutta nyt on pakko luovuttaa ja siirtyä sänkyyn lukemaan. Toivon nukahtavani pian ja että huomenna olisi parempi olo. Lämpö on vaihtunut jokunen tunti sitten kuumeeksi ja nokka ja korvatkin ovat tukossa. En kyllä arvannut, että kurkkukipu muuttuisi täysmittaiseksi taudiksi ihan vain lueskelemalla sohvalla. Kaikesta huolimatta toivotan hyvää yötä.

Kello 12.14

Yhdentoista tunnin yöunet eivät todellakaan kuuluneet maraton-suunnitelmiin. Ongelma on vain siinä, että mielipidettäni asiasta ei varsinaisesti kysytty, kun sammuin puoleyön maissa melkein houreisena. Uni kyllä teki hyvää. Minulla ei ole enää kuumetta, joka jylläsi aika voimakkaana kehossani vielä nukkumaan käydessäni. Heräsin kerran yöllä ottamaan särkylääkettä pakottavan pääni takia.

Herättyäni olen syönyt aamupalaa, ottanut lisää särkylääkettä (päänsärky ei vain ota laantuakseen) ja lukenut loppuun He eivät olleet eläimiä (joka oli vaikuttava ja hieno, ehdottomasti luen Silfverbergiä jossain välissä vielä lisää). Minulla on maratonin suhteen vähän luovuttanut olo. Ulkona sataa vettä, on satanut koko aamun, sikäli voisin jatkaa maratonia vaikka koko loppupäivän. Toisaalta päätäni särkee julmetusti särkylääkkeestä huolimatta, eikä eilisillan luvutkaan oikein sujuneet... Varsinaista maratonaikaa on jäljellä vielä reilu kaksi ja puoli tuntia, joten taidan tarttua vielä johonkin kirjaan. En vain tiedä mihin. Olo on kurja, joten haluaisin lukea jotain kevyttä. Toisaalta minua houkuttaa Boualem Sansalin Hyvitys, josta tiedän jo etukäteen, että se ei todellakaan ole kevyttä. Toisaalta olisi myös Tom Perrottan Election, joka todennäköisesti sisältää ainakin mustaa huumoria. En nyt tiedä. Ehkä käytän jonkun hetken vielä valinnan tekemiseen.

PS. He eivät olleet eläimissä on 254 sivua - täsmälleen sama sivumäärä kuin Hoivakodin kissa Oscarissa. Tämä tekee yhteissivumääräksi 508 sivua. Eli aika vähän. Toisaalta lukemiseen käytetty aika on ollut ehkä seitsemisen tuntia.... Tämä maraton ei tosiaankaan ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan.

Kello 14.53

Pian alkuperäinen 24 tuntia on kulunut. Päädyin lopulta lukemaan tuttua ja turvallista Christieta. The Hollow on edennyt sivulle 52. Sitä ennen luin ensimmäiset luvut sekä Perrottan että Sansalin kirjoista. Kumpikin vaikutti hyvältä, mutta en jotenkin osannut päättää.

Vuorokauden aikana olen käyttänyt lukemiseen noin yhdeksän tuntia ja lukenut 560 sivua (en nyt laske mukaan aloitettujen kirjojen sivumääriä, eivät tee kovin merkittäviä määriä kokonaisuudessa). Luin kokonaan vain kaksi kirjaa, David Dosan Hoivakodin kissa Oscarin sekä Anu Silfverbergin He eivät olleet eläimiä novellikokoelman. En voi sanoa olevani mitenkään erityisen tyytyväinen luetun määrään, en sivumäärään enkä tuntimäärään, mutta toisaalta kukapa olisi osannut ennustaa sairastumisen. Oloni oli melkoisen hirveä suurimman osan maratonin ajasta. Päänsärkyni on alkanut hellittää vasta viimeisen parin tunnin aikana. Olo on vieläkin aika uupunut ja tokkurainen viimeisen vuorokauden kuumeilusta. Hoivakodin kissa Oscarin luin aika hyvään tahtiin maratonin aluksi, mutta sen jälkeen olen saanut lukemisesta kunnolla kiinni oikeastaan vasta viimeisen tunnin aikana. Tekisi oikeastaan mieli jatkaa toinen vuorokausi lukemista, kun tämä ensimmäinen yritys maratoniin meni näin penkin alle.

Tavallaan olen siis melko pettynyt, mutta maratonin epäonnistumiselle on kuitenkin ihan inhimillinen syy. Harmittaa vain, että tunnun aina sairastuvan kaikkein epäsuotuisimmalla hetkellä. Taidan kuitenkin jatkaa The Hollow'n parissa edelleen, sillä nyt lukeminen lähti taas ihan hyvin käyntiin. Kuka ties tulen vielä päivittämään tännekin, mutta en jaksa ajatella enää "suorittavani" maratonia. Joka tapauksessa olen vielä liian uupunut tekemään mitään muuta tänään kuin pysyttelemään sisällä. Sääkin on harmaa ja sateinen, joten voin vallan hyvin jatkaa lukemista.

Lukumaraton: 2 x 12h (tai jotain sinne päin)

Voi miten olenkaan odottanut tätä! Minulla on näitä maratoneja takana yksi, ja koska ensimmäisestä jäi niin hyvä fiilis, oli itsestään selvää osallistua maratoniin uudelleen. Viimeksi luin vuorokauden putkeen, mutta pitkäunisena lukuaikaa ei jäänyt kuin hieman yli puoli vuorokautta. Siksi tällä kertaa luenkin kaksi kertaa 12 tuntia ja nukkua välissä yön (tosin koska aloitus venähti tänään näin myöhään, voi olla, että luen tänään vähän lyhyemmän rupeaman ja huomenna vastaavasti pidemmän).

Tähän maratoniin ei ole valmistauduttu kovin paljoa: palasin juuri kirjastosta, jossa kuljeskelin hyllyjen välissä ja noukin kiinnostavalta kuulostavia kirjoja mukaani - ajatus oli kerätä ohuita, mutta mukaan tuli myös tiiliskiviä. Koko päivää en ajatellut lukea kotona, vaan suunnata esimerkiksi jokirantaan jäätelölle ja torilta kirsikoita hakemaan. Vapaapäivistä yhdistettynä hellesäähän on pakko nauttia, ja mikä sen parempi tapa olisikaan kun lukea ulkona auringossa? Ulkolukemisesta saattaa tosin aiheutua pieniä katkoksia tai epäajantasaisuutta blogin päivittämisessä, mutta periaatteessa pyrin päivittämään jokaisen luetun kirjan jälkeen hieman lukufiiliksiä.

Tervetuloa seuraamaan kahden päivän urakkaani! 

Aloitusajankohta: 13.35, ensimmäinen kirja Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti ("perinteitä" noudattaen siis muumikirjalla aloitetaan).

14.40 - 1 tunti ja 5 minuuttia takana: Muumipeikko ja pyrstötähti, 156 sivua
Oi että nämä muumit ovat ihania! Tämä oli toinen lukemani muumikirja, enkä kyllä aio seuraavan kanssa odottaa vuotta... Muumimamma on näissä kirjoissa ollut ehdoton lempihahmoni, mutta kyllähän kaikki hahmot aika ihania ovat oivalluksineen ja hassutuksineen. Ja mikä parasta, eväät ovat aina mukana kaikissa seikkailuissa. Tekee kovasti mieli piknikille!
Seuraavaksi kirjaksi nappasin Lauren Oliverin Deliriumin, dystooppisen nuortenkirjan.  

17.55. - 4 tuntia ja 20 minuuttia takana: Delirium, 350 sivua
Rakastan dystopioita ja rakastan rakkaustarinoita (siksi viime aikojen dystopiatulva onkin ollut minulle loistojuttu), joten Delirium toimii. Vaikka lukisin miten hyvää "vakavaa kirjallisuutta", en ikinä uppoudu tarinoihin samalla tavalla kuin fantastisia elementtejä sisältäviin young adults -kirjoihin. Deliriumin idea siitä, että rakkaus on julistettu sairaudeksi, on kiehtova, ja koska kannoin kirjastosta kotiin myös trilogian kakkososan, taitaakin olla aika selvää, minkä kirjan pariin suuntaan seuraavaksi... Eli Lauren Oliverin Pandemoniumin parissa jatkan. Samalla suuntaan jäätelölle ja ulos joksikin aikaa lukemaan.  

21.50 - 8 tuntia ja 15 minuuttia takana: Pandemonium, 295 sivua. Yhteensä 801 sivua
Huhhuh - täällä laitettiin juuri trilogian viimeinen osa (englanninkielisenä) varaukseen. Tämä kakkonen ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta niinhän se usein menee. Varsinkin trilogioissa, jotka perustuvat rakkaustarinaan, aina on hukattava se rakkaudenkohde jonnekin jotta viimeiseenkin osaan saadaan tarpeeksi jännitettä. Mutta muuten viihdyin kirjan parissa, sen maailma ja henkilöt ovat kiinnostavia. Päähenkilö ärsyttää mutta niin minulle näissä teinityttöjen näkökulmasta kerrotuissa tarinoissa käy aina.
Lukemisen lomassa kävin jäätelöllä (yritti sulaa käsiin ennen kuin ehti syödä), lueskelin jokirannassa ja söin. Liikkumiseen kotoa keskustaan meni siis jonkin aikaa, muuten luin aika ahkerasti. Kirjapinosta löytyisi lisää nuorten dystopiakirjallisuutta, mutta taidan pitää siitä pienen tauon (koska osittain tämän maratonin idea taitaa olla lukea erityyppisiä kirjoja). Seuraavaksi siis vuorossa Paul Austerin Talvipäiväkirja. 

23.35 - 10 tuntia takana, Auster kesken. 
Nukkumaanmenoaika, eli huomiseksi jää 14 tuntia lukemista. Ei pitäisi olla ongelma, jos heti aamulla aloittaa. Talvipäiväkirja muuttuu kiinnostavammaksi koko ajan, mennään sivuilla joilla Auster kertoo elämänsä asunnoista. Hyvää yötä ja huomenna nähdään, saas nähdä mitä kirjoja silloin luetaan...  

Toisen lukupäivän aloitus kello 10.15 (24 tuntia tulee siis täyteen viisitoista minuuttia yli puolen yön)

12.05 - 11 tuntia ja 50 minuuttia takana : Talvipäiväkirja 225 sivua, yhteensä 1026 sivua
Olen pitänyt Austerista siitä asti, kun luin ensimmäisen hänen kirjoittamansa teoksen. Talvipäiväkirja omaelämäkerrallisuudessaan on tietenkin aika erilainen kuin Austerin fiktiiviset romaanit, mutta viihdyin jälleen hänen kertojanäänensä parissa. Auster käy läpi elämäänsä hypähdellen ajasta toiseen, keskittyen usein yhden teeman ympärille kerääntyviin muistoihin: elämänsä asuntoihin, tekemiinsä matkoihin, syömiinsä ruokiin. Paljon hän kirjoittaa elämänsä ihmisistä, etenkin äidistään ja vaimostaan. (Välillä vaimon ihanuutta tosin korostetaan makuuni hieman liian paljon, mutta mikäpä siinä - ei kai onnellisista ihmisistä voi olla kuin onnellinen?) Seuraavaa kirjaa en ole ihan vielä valinnut, leivon ensin pitsaa. 

14.27 - 14 tuntia ja 12 minuuttia takana: Vilja-Tuulia Huotarinen: valoa valoa valoa 174 sivua, yhteensä 1200 sivua
Pitsa leivottu, paistettu ja syöty, ja kirja luettu. En ole aivan varma, mitä pidän tästä kirjasta. Sen kieli on kaunista ja tarina myös, ja kertomisen tapa kiinnostava, mutta. Ne teini-ikäiset tytöt, ja etenkin itsetuhoiset teini-ikäiset tytöt. Ehkä niistä on saanut yliannostuksen joskus, ehkä silloin jo kun oli itse teini-ikäinen. 
Mutta muuten pidin tästä. Eikä ole niin tukahduttavan kuumakaan kuin eilen. Lukeminen tuntuu edelleen kevyeltä, mutta ei se ehkä ole ihmekään, sillä luenhan minä välillä ihan tavallisinakin päivinä aamusta iltaan, välillä pysähtyen syömään. Luulen että lukumaraton on suurempi kokemus sellaiselle, jolla on aikaa lukea vain vähän. Minulla lukeminen on aina mennyt monien muiden asioiden edelle.  
Seuraavaksi Sarah Blaken Jos saat tämän kirjeen. 

18.28 - 18 tuntia ja 13 minuuttia takana: Jos saat tämän kirjeen 367 sivua, yhteensä 1567 sivua
Jos saat tämän kirjeen oli surullinen ja kaunis tarina ihmisistä toisessa maailmansodassa. Ei varsinaisesti sodan kokevien näkökulmasta, vaan amerikkalaisten näkökulmasta: osa henkilöistä on kaukana valtameren takana turvassa, osa on tullut sodan runtelemaan Eurooppaan töihin (Frankie toimittajaksi, Will lääkäriksi). Kiinnostavaa tässä on nimenomaan se ulkopuolisen näkökulma, joka saa miettimään miten erilailla amerikkalaisten täyty toinen maailmansota kokea kuin eurooppalaisten. Suosittelen. 
Seuraavaksi taidan lukea Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Konejumalat, päätösosan trilogialle jonka aiemmista osista olen pitänyt kovasti. Sivuja on yli neljä ja puolisataa, joten suurin osa jäljellä olevasta lukuajasta taitaa vieriä tämän parissa.  

23.48 - 23 tuntia ja 33 minuuttia takana: Konejumalat 470 sivua, yhteensä 2037 sivua
Luku-urakkani alkaa olla takana. Aikaa on jäljellä vajaat puoli tuntia, enkä taida enää aloittaa uutta kirjaa. Konejumalat päätti hienon trilogian arvoisellaan tavalla, ja etenkin viimeistä kappaletta, tarinan loppua rakastin. Olen onnellinen siitä, että näin hienoja tarinoita kirjoitetaan täällä piskuisessa Suomessa(kin)! Minusta on ihanaa, että tarinoiden hahmoille voi käydä tarinan lopussa hyvin, eikä sellaisen onnellisuuden tarvitse olla tylsää. 

Lopuksi täytyy tehdä vähän koontaa: 24 tuntia, joiden aikana enimmäkseen vain luin. Lisäksi tein ruokaa ja söin, kävin jäätelöllä ja ulkona lukemassa ja tietenkin kirjoittelin lyhyitä tunnelmia tänne ylös. Luettuja kirjoja oli 7 ja sivuja 2037. Aika paljon lukemiseni painottui tällä kertaa nuortenkirjoihin, mutta kirjastoreissulla ne kirkuivat ottamaan mukaansa hyllystä. Samasta syystä luin myös aika paksuja kirjoja, sillä jotenkin sieltä kirjastosta ei löytynyt kiinnostavia ohukaisia. 

Viimeksi  kirjoitin maratonin loputtua pään tuntuvan hataralta. Tällä kertaa sellaista oloa ei ole, vaikka olen lukenut huomattavasti pidempään kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä osasyy on se, että olen viimeisen viikon aikana käyttänyt joka tapauksessa kaiken liikenevän vapaa-ajan kirjojen ahmimiseen, eli tämä ei ollut mitenkään kauheasti poikkeava tilanne. Huomisen ohjelmassa on kyllä kaksi päivää syrjään jäänyttä arkielämää, kuten siivousta, tiskausta ja asioiden toimittamista. Viikonlopun mökkireissulle pakkaan kuitenkin vähintään yhden kirjan... 

Kirjoitan myöhemmin enemmän näistä maratonin aikana lukemistani kirjoista - ja luettujen kirjojen pinoni jo ennen maratonia oli valtava. Kirjoitettavaa ja kurottavaa siis riittää.

Kiitoksia kannustuksesta ja seuraamisesta, nukkumaanmeno aika koittaa nyt, kymmenen minuuttia ennen virallista haasteen loppumisaikaa. Jos et ole vielä itse kokeillut, suosittelen. Ja vaikka olisitkin, suosittelen maratonia uudelleen, hauskaa tämän parissa oli.

Lukumaraton - nyt!

Lukumaraton on ollut suunnitelmissa toukokuusta saakka. Kesäkuu oli varattu matkustamiseen, joten aavistelin jo silloin toukokuussa, että heinäkuulle tämä ehkä menee. Olen odotellut sopivaa tilaisuutta, ja sitten yhtäkkiä sellainen ilmestyy muutaman tunnin varoitusajalla (enkä edes itse huomannut, että tässä se sopiva hetki on!). Siippa tekee huomenna mukavan 17 tunnin työpäivän, joten minähän sitten luen! 

Muut maratoonarit ovat todenneet iltapäivän hyväksi aloitusajaksi, minä taas aloitan nyt iltasella (20.15 taidan laittaa viralliseksi aloitusajaksi), koska näin saan hyödynnettyä parhaiten huomisen yksinolon kotona. Vähän jännittää että jaksaako huomisen pitkän päivän lukea kokonaan, mutta toisaalta olen hyvin aamu-uninen ihminen, joten ehkä päivä jää kohtalaisen mittaiseksi...

Lukemisen lisäksi suunnitelmissa on nukkumista, huomenna pitäisi laittaa jossakin kohtaa ruokaa. Ja jotain varmaan syödäkin - muuten ajattelin omistautua lukemiselle. Kirjastosta kävin tuossa iltapäivällä hakemassa summanmutikassa kasan kirjoja, joiden tärkein valintaperuste oli kohtalainen ohuus. Ennen kuin kello tulee tuon viisitoista yli, käyn piipahtamassa alakerran kaupassa ja haen jotain hyvää naposteltavaa ilta- ja mahdollisia yölukujakin siivittämään. Suunnilleen livenä ajattelin kirjoitella kuulumiset jokaisen kirjan jälkeen - tervetuloa kannustamaan urakassa! (Ensimmäinen kirja vielä, 10 minuuttia ennen aloitusta valitsematta...)


20.13 Jaahas, liikkeelle lähdetään elämäni ensimmäisen muumikirjan kera. Vaarallinen juhannus, täältä tullaan!

21.15 - 1 tunti takana: Vaarallinen juhannus 140 sivua
Ensimmäisen kirjan parissa kului siis tunti. Samalla napostelin pari palaa suklaata sekä kasan viinirypäleitä, nyt alkaa olla lukufiilis kohdallaan! Vaarallinen juhannus oli ensimmäinen lukemani muumikirja ja vihdoin ymmärrän, miksi kaikki niin pitävät näistä. Ihania hahmoja, joista Muumimamma on ehdoton suosikki, absurdeja ja hyvällä tavalla hämäriä tapahtumia ja lopussa kaikki liittyy yhteen ja loppuu onnellisesti. Ihanaa!

Seuraavaksi vähän erilaisiin fiiliksiin, Rosa Liksom ja Hytti nro 6.

23.55 - 3 tuntia ja 40 minuuttia takana: Hytti nro 6 185 sivua
Toista kirjaa luin jokseenkin 2 ja puoli tuntia. Lukemisen lomassa valmistin pari leipää ja kävin suihkussa, mutta muuten kirjan parissa olen pysytellyt tiiviisti. Liksomilta olen lukenut aiemmin vain muutamia novelleja. Hytti nro 6 päätyi heti ilmestyttyään lukulistalle tapahtumapaikkansa takia. Junamatkustamisessa on ihan oma taikansa, ja Siperian läpi matkaamisestakin on tullut haaveiltua.

Luulen, että jos en olisi lukenut kirjaa osana tätä haastetta, se olisi jäänyt roikkumaan keskeneräisenä pitkäksi aikaa. Sen verran hidastempoisesta kirjasta on kyse. Junamatkustamisen toistuvuus, tietty yksitoikkoisuus nousee kyllä hyvin esiin. Ehkä sitä kuvaa myös kielen toisteisuus, vaikka pitkistä, toistuvista ja kuvailevista sanaluetteloista en kauheasti välittänytkään.

En ihan tarkkaan osaa kuvailla tämän synnyttämää tunnelmaa. Pitää ehkä sulatella lisää.

Ennen nukkumaanmenoa taidan aloitella vähän seuraavaa kirjaa, joka lienee useammassa blogissakin viime aikoina esillä ollut Hernán Rivera Letelìerin Elokuvankertoja.

00.45 - 4 ja puoli tuntia takana: Elokuvankertoja 133 sivua
Elokuvankertojaa piti vain aloitella, mutta se olikin niin väljästi taitettua ja kiehtovaa, että koko kirja tuli kahlattua läpi 35 minuutissa. Sivuja on periaatteessa melkein yhtä paljon kuin Vaarallisessa juhannuksessakin, mutta kirja sisältää hyvin paljon hyvin lyhyitä lukuja ja lähes kaikkien lukujen välissä on yksi tyhjä sivu.

Tarina oli todella tiivis, tuntui siltä että olisi lukenut novellia. Elokuvankertoja sisältää silti kokonaisen elämäntarinan, ja osia myös päähenkilön vanhempien elämäntarinoista. Todella tiivistä kerrontaa siis - ja nimenomaan kerrontaa, sillä oikeastaan tarina oli kuin olisi kuunnellut jonkun selittävän elämäntarinaansa. Yksityiskohdat ja vuodet ohitettiin kovin nopeasti, ja niinhän omaa elämäänsä selostava ihminen luultavasti tekisi: keskittyisi niihin merkityksellisimpiin hetkiin.

Toistaiseksi kasassa 458 sivua. Nyt nukkumaan, katsotaan aamulla mikä päätyy seuraavaksi lukulistalle!

09.45  - 13 ja puoli tuntia takana: Pitkät yöunet
Eli melkein yhdeksän tuntia tuli nukuttua, hieman enemmän kuin olin suunnitellut. Kelloa ei ollut soittamassa, yleensä kyllä havahdun vähintään kerran joskus seitsemän-kahdeksan aikaan. Tänään nukuin sikeästi puoli kymmeneen saakka. Toivottavasti sekä silmät että pää ovat levänneet tarpeeksi. Päivän ensimmäinen kirja on Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää.

12.40 - 16 tuntia ja 25 minuuttia takana : Kirkkaan selkeää 210 sivua
Verrosen dystopian parissa vietin 2 tuntia ja 45 minuuttia. Tähän astisista kirjoista tämän tarina ja maailma tempaisivat parhaiten mukaansa. Osittain ehkä kyse on genrestäkin, rakastan dystopiakuvauksia! Maarit Verronen vielä kirjoittaa niitä omaperäisellä tavalla, punoo kaiken kokoon niin että maailma tuntuu todelliselta, aivan nurkan takana odottavalta. Sulatella täytyy tätäkin teosta vielä vähän lisää, etenkin varsinaisen tarinan lomassa vilahtelevaa piilokoordinaattoria ja hänen rooliaan...

Nyt vähän jotain syötävää, sitten seuraavan kirjan pariin. Luulen, että se on Jeanette Wintersonin Taidetta ja valhetta, joka taitaa olla kirjapinoni paksuin teos.

16.15. - 20 tuntia takana: Taidetta ja valheita 263 sivua
3 tuntia ja 20 minuuttia luin Wintersonia. Päällimmäiseksi jäi tunne, että tämä olisi pitänyt lukea paljon hitaammin, ajan kanssa pohdiskellen. Kirja oli kiehtova, mutta nyt tuntuu siltä, että paljon meni ohi. Lopun luettuani haluaisin lukea kirjan uudelleen ihan siksikin, että tunnistaisi ehkä ne vihjeet matkan varrelta.

Ainakin yhden kirjan ja luultavasti vähän seuraavaakin ehdin vielä lukea. Mari Mörö ja Kiltin yön lahjat päätyy luettavaksi seuraavana.

18.10 - 21 tuntia ja 55 minuuttia takana: Kiltin yön lahjat 169 sivua
Kiltin yön lahjojen parissa vietin tunnin ja 45 minuuttia. Pidin kirjasta hirveän paljon, tarina oli sekä kamala että ihana. Kamalaa on se millaisissa oloissa päähenkilö, 6-vuotias Siia elää, ihanaa se miten paatuneet pikkurikollissedät pitävät hänestä huolta. Jotain toivoa tässäkin maailmassa selvästi on!

Vielä viimeisen kirjan kimppuun, saa nähdä kerkeänkö sen lukea loppuun. Bernhard Schlinkin Lukija on siis tämän maratonin viimeinen kirja.

20.15 - 24 tuntia takana: Lukija 224 sivua 
Olinkin aika tarkka lukemisen suhteen: viimeisen kirjan sain luettua viisi minuuttia ennen haasteen alkua. Sen lukemiseen kului aikaa tunti ja 50 minuuttia. Lukija oli mahdollisesti jopa vaikuttavampi kuin olin odottanut, todella mahtava kirja lopettaa tämä maraton. Ihan jo senkin takia, että nyt saan rauhassa sulatella tarinaa ja pohtia, mitä on syyllisyys ja rakkaus ja häpeä. Että miten ihminen voi tuomita toisen, sellaisia isoja asioita.

Päälläni alkaa olla vähän hatara olo. Tänään on pitkä päivä lukemista takana, 10 ja puoli tuntia. Eniten päivän pituus tuntui Wintersonin kanssa, ehkä siksi että siinä ei ollut aivan yhtä selkeää tarinaa jonka mukaan heittäytyä. Nämä kaksi viimeistä taas tempaisivat mukaansa niin tarinan kuin henkilöidenkin kannalta, ja niitä lukiessa ei todellakaan tullut vilkuiltua kelloa!

Lukumaratonin saldoksi muodostui (pikaisen laskun jälkeen) 1324 sivua. Vaikea sanoa, onko se enemmän tai vähemmän kuin odotin, minulla ei ollut selkeää mielikuvaa paljonko kuvittelen lukevani. Olen aina ajatellut olevani tehokas lukija, mutta se ei välttämättä tarkoita nopeutta.

Vuorokauden aikana lukemiseen käytin 13 tuntia ja 45 minuuttia, mikä on itse asiassa todella vähän! (Laskin tähän siis kirjojen kohdalla mainitut lukuajat yhteen.) Pitkäksi venähtäneet yöunet verottivat aikaa tietenkin eniten. Jokaisen kirjan loppuun saatuani käytin suunnilleen kymmenen minuuttia kirjanpitoon. Aikaa kului tietenkin myös voileipien tekemiseen ja ruoan lämmittämiseen mikrossa!

Tavallaan olisikin siis kiinnostavaa tehdä sama koe uudelleen niin, että tehokasta lukuaikaa olisi se 24 tuntia, esimerkiksi kahdessa 12 tunnin erässä. Hmm, sitä pitääkin miettiä...

Kirjoittelen varmasti ainakin osasta lukemistani kirjoista vielä tarkempia arvioita, mahdollisesti myös vielä huomenna jonkun yhteenvedon tästä kokemuksesta. Nyt pää on täynnä tarinoita ja on tehtävä jotakin ihan muuta! (Nukkumaanmennessä tosin luultavasti viimeistään löydän itseni kirjan parista...) Kiitoksia kannustaneille ja kommentoineille!