Viikon sulattelunkaan jälkeen en oikein tiedä, mitä sanoisin tästä kirjasta. No, jos lähdetään ihan tällaisiin helppoihin seikkoihin, kuin että luin kirjaa yli kuukauden. Kirjassa on yli 770 sivua, ja lähdin luku-urakkaan ajatuksella, että luen kirjaa pikku hiljaa. Ilman paineita aikaa kirjaan tosiaan meni yli kuukausi, osittain tosin ihan siitä syystä, että opiskelut ja työt pukkasivat viemään kohtuuttoman suuren osan loppuvuoden energiasta. Mutta luulen, että pitkä lukuaika johtui myös siitä, että en kertaakaan päässyt ihan todella kirjan imuun. Tiedättehän, siihen hetkeen, kun kirjaa ei vaan voi laskea käsistään. Itselleni epätyypillisesti sallin myös muiden kirjojen lukemisen samanaikaisesti tämän kirjan kanssa. Yleensä en osaa keskittyä kovin moneen kerrallaan. En sitten lopulta kuitenkaan lukenut muuta tämän ohella kuin sarjakuvia ja opiskeluun liittyviä kirjoja. Huomasin tosin luovani yhtenään haikeita silmäyksiä siihen kirjahyllyn osaan, jossa on pinossa seuraavaksi lukuvuorossa olevia teoksia. Tämä taitaa jo kertoa jotain?En laskisi kirjaa varsinaisesti pettymykseksi. Kirjan idea, hermafrodiitin elämä, on omaperäinen. En ainakaan muista koskaan törmänneeni vastaavan idean kirjaan. Sen sijaan en ole varma, mitä mieltä olen siitä, että tarinaa lähdetään kertomaan päähenkilön isovanhempien nuoruudesta. Takakannen mukaan kyseessä on "tarina nuoresta hermafrodiitista ja erään geenin mutkikkaasta matkasta läpi sukupolvien". Sitähän se oli. Itse asiassa kirjaa kuluu suunnilleen kolmisensataa sivua ennen kuin päästään edes päähenkilön syntymään. Toki päähenkilön isovanhempien sekä vanhempienkin elämänvaiheet olivat jännää luettavaa, mutta en vain pääse ihan sinuiksi tällaisen sukutarina-rakenteen kanssa. Varsinkin, kun tuntui, että erityisesti isovanhemmat melkein unohtuivat itse päätähden astuttua näyttämölle. Kaikki hahmot olivat kuitenkin kiehtovia, ja loppuun päästessäni oli sellainen olo, että olisin voinut lukea yksittäisistä hahmoista enemmäkin, ja että kaikki hahmot, kuten itse päähenkilö tai tämän veli, eivät aivan saaneet ansaitsemaansa tilaa tarinassa.
Kaiken kaikkiaan minulla on olo, että luin liki kahdeksansataa sivua oivallista kerrontaa, joka ei kuitenkaan tullut aivan iholle. Tiedän tosin, että päinvastaisiakin mielipiteitä kirjasta löytyy - kaksi hyvää ystävääni, joiden kirjamakuun luotan, ovat ylistäneet minulle tätä kirjaa valtavasti.
Tällä kirjalla kirin umpeen vielä So American -haasteen vajaata Modern Men Writers -kategoriaa. Josko saisi kategorian täyteen vielä vuoden loppuun mennessä.
