Lukija kohtaa venäläisen klassikon

Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan, WSOY. Suomennos Ulla-Liisa Heino. (Master i Margarita 1940)

Mitäpä sanoa klassikosta, josta monet minua paremmin asiaan perehtyneet ovat sanoneet jo paljon ja kaikenlaista harkittua ja viisasta? Ehkä en lähde suureen analyysiin, kerron ennemmin kuinka omat odotukseni vastasivat todellista lukukokemusta.

Odotus nro 1: "Satiiri, joka oli Neuvostoliitossa kielletty kirja lähes kolmenkymmenen vuoden ajan" - luvassa on varmaan aika suorasanaista yhteiskuntakritiikkiä...

Lukukokemus: Herkkää on sensuuri... Joko minulta meni paljon ohi, tai sitten vähäiseenkin kritiikkiin on reagoitu voimalla. Ilmiantoja kirjassa toki esiintyy paljon. Kansalaiset antavat ilmi toisiaan esimerkiksi ulkomaisen valuutan hallussapidosta. Olin kuitenkin odottanut enemmän suoraa kritiikkiä valtaapitäviä (Stalinia) kohtaan, mutta sellaista en juurikaan löytänyt. Toki kritiikin voi löytää siitäkin seikasta, että kirjan kansalaiset elävät yhteiskunnassa, jossa ihmiset on laitettu toisiaan vastaan, antamaan ilmi naapureitaan ja tuttaviaan.

Odotus nro 2: Kirjassa esiintyy kuulemma kissa. Ja tyylilajina on satiiri. Onkohan se kissa joku kertoja, ulkopuolinen tarkkailija?

Lukukokemus: Tämähän oli paikoittain ihan fantasiaa! Ja kauhuromantiikkaa myös. Niin ja se kissa kävelee ja puhuu, eikä ole ollenkaan suloinen ja pörröinen. Onneksi en etukäteen tiennyt, että tämä on (osittain) fantasiakirja. Vierastan kyseistä tyylilajia, ja olisin saattanut tarttua kirjaan paljon pidemmin hampain.

Odotus nro 3: Kuulemma kirjassa esiintyy myös Jeesus ja Pontius Pilatus. Varmaan aika filosofinen kirja...

Lukukokemus: En ehkä ihan täysin ymmärtänyt Pontius Pilatuksen (ja Jeesuksen) sivujuonta. Hyvin kirjoitettuja ja jänniä olivat näidenkin sankarien osuudet, mutta jälkikäteen ajateltuna en tiedä, miten kyseiset osuudet liittyivät kirjaan kokonaisuutena. No paitsi tietenkin Mestarin kautta, joka oli Pontius Pilatuksen tarinan luoja, mutta minulle nämä osuudet jäivät nimenomaan sivujuoniksi ja vähän irrallisiksi sellaisiksi. Voi toki olla, että jotain jäi ymmärtämättä.

Odotus nro 4: Tykkään venäläisestä kirjallisuudesta, klassikoista kuin nykykirjallisuudestakin. Varmaan rakastan Saatana saapuu Moskovaan -kirjaa. Niin moni ystäväkin on kehunut.

Lukukokemus: Kyllähän minä tästä tykkäsin. Vierastin fantasiaakin vähemmän kuin yleensä. Kenties tällaiset ei-aivan-puhdasta-fantasiaa teokset voisivat toimia minulla parhaina apuina astumisessa pikkuhiljaa ulos mukavuusalueeltani vieraamman tyylilajin puolelle. Kirjan huumori viehätti myös, sekä tietenkin kuvaukset yhdestä lempikaupungistani Moskovasta. Tykkään aina, kun kirjoissa on tunnistettavia katuja ja paikkoja.

Lopuksi: Luin kirjaa melko pieninä paloina ja hitaasti, mutta lopun ahmaisin. Oman kokemukseni mukaan venäläiset klassikot ovat harvoin niin raskaita, kuin ennen lukemista saattaa tuntua. Luin kirjan osittain toki myös ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta päädyin viihtymään kirjan parissa.

Saatana saapuu Moskovaan saa myös toimia aloituskirjanani jaanan venäläisen kirjallisuuden haasteessa. Minun tavoitteeni haasteen suhteen on lukea lähinnä sellaisia kirjoja, jotka joka tapauksessa muutenkin ovat TBR-listallani. Listaltani tosin löytyy paljon venäläistä kirjallisuutta, joten haastessa on minulle vielä paaaaaaljon luettavaa.