James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Herriot, James: Kaikenkarvaiset ystäväni
Otava 1986, 383 sivua
Suomennos: Heidi Järvenpää
(All Creatures Great and Small, 1972)

Tämä kirja ja juuri tämä painos on minulle yksi rakkaimpia lapsuuteni kirjoja. Otavan Top Books -pokkari hiukan kellastuneilla sivuilla on ollut lapsuuteni kodissa niin kauan kuin muistan. Itse asiassa painos on syntymävuodeltani, joten luultavasti kirja on aikanaan hankittu jollekulle muulle kuin minulle. Mutta pari vuotta sitten se muutti majailemaan aikuiskotiini, yhdessä kahden muun James Herriot -kirjan kanssa, jotka olen hankkinut aikuisiällä.

Kaikenkarvaiset ystäväni on kirjailijanimellä James Herriot kirjoittavan eläinlääkäri James Wightin ensimmäinen teos. Siitä tuli huikean suosittu ja jatkoa seurasi useiden kirjojen ja tv-sarjan muodossa. Kirjat kertovat maaseutueläinlääkärin elämästä Yorkshiressa. Tapahtumat perustuvat Wightin omiin kokemuksiin, mutta nimiä ja yksityiskohtia on muutettu, joten varsinaisista elämäkerroista ei ole kyse. Kaikenkarvaiset ystäväni, ensimmäinen kirja, alkaa vuodesta 1937, kun nuori Herriot on vasta valmistunut eläinlääkäriksi, ja onnistuu onnekseen saamaan työpaikan persoonallisen Siegfried Farnonin praktiikalta Darrowbysta.

Olen lukenut tämän kirjan kannesta kanteen tätä ennen ainakin kahdesti, todennäköisesti useamminkin. Lisäksi aloitin pari vuotta sitten Kaikenkarvaiset ystäväni tv-sarjan katsomisen, joka seuraa melko uskollisesti kirjoja. Monet kirjan tapahtumista olivat mielessäni melko kirkkaina. Jäin tosin pohtimaan, että olen todennäköisesti lukenut aktiivisimmin Herriotin kirjoja noin ikävuosina kahdeksasta kolmeentoista, mutta en kuitenkaan muista erityisemmin hätkähtäneeni varsin yksityiskohtaisista kuvauksista esimerkiksi lehmän synnytyksistä, ulosluiskahtaneista kohduista, mätivistä kavioista ja niin edelleen. Itse asiassa en muistanut kuvausten realistista karmeutta ollenkaan. Ilmeisesti en siis ole ainakaan traumatisoitunut. Nyt lukiessa mietin, että itse en ehkä aivan pienille tätä kirjaa voisi lukea, vaikka luonnollisista asioista kyse onkin. Mutta mikäli minulla ikinä on kouluikäisiä lapsia, tulen varmasti tyrkyttämään Herriotin kirjoja heille.

Herriotin kirjoissa on rakenne, jossa yksi luku on yleensä kuin lyhyt novelli, joka kuvaa yhtä hauskaa tai visaista tai muuten erityistä hoitotapausta. Kaikenkarvaisissa ystävissä isona kuviona kulkee myös Jamesin asettuminen Darrowbyhyn ja Skeldale Houseen, sekä tutustuminen Helen Aldersoniin, viehättävään maanviljelijän tyttäreen.

Kirjojen tapaus per luku -rakenne on mahdollistanut sen, että kirjoista on koottu useita kokoelmia, joissa on napattu tarinoita useista eri kirjoista. Tällaisia ovat esimerkiksi Elämäni kissat ja Elämäni koirat, joissa, aivan oikein, on tarinoita vain kissoista ja koirista. Itse asiassa alunperin Kaikenkarvaiset ystäväni on yhdistelmäteos kirjoista If Only They Could Talk sekä It Shouldn't Happen to a Vet. Yhdistelmäteos suunnattiin Yhdysvaltojen markkinoille, jossa kaksi teosta katsottiin liian lyhyiksi yksinään julkaistavina. Suomennetuksi päätyi tämä yhdistelmäteos. Lopulta ainakin minun on ollut hiukan hankala pysyä kärryillä siitä, mitkä lukuisista eri nimillä kulkevista teoksista ovat "alkuperäisiä", mitkä taas yhdistelmäteoksia, joissa on kaksi eri kirjaa samassa tai yhdistetty tarinoita useista kirjoista. Itse omistan suomenkielisistä kirjoista tämän ensimmäisen lisäksi Eläinlääkäri vauhdissa sekä Ystävistäni hellyydellä. Ymmärtääkseni kokoelmastani puuttuu ainakin Rakkaimmat ystäväni. Mikäli olen tulkinnut oikein, ainakin tuo kirja on vielä "alkuperäinen", eikä yhdistelmä vanhojen kirjojen tarinoista.

Herriotin kirjoissa toistuvina aiheina ovat Herriotin ihailu tiukoissa oloissa eläviä maanviljelijöitä kohtaan, sekä Yorkshiren maaseudun kauneuden ylistys. Kieltämättä Herriotin kirjat näyttävät menneiden päivien maaseudun melko romanttisessa valossa. Ei ole ihmekään, että monet rakastavat näitä kirjoja, joissa ihmiset elävät yksinkertaisesti, ovat vähään tyytyväisiä, hoitavat eläimiä ja nauttivat elämästä puhtaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa.

Osallistun kirjalla Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.

2 x Herriot - lapsuuden suosikki on myös aikuisiän suosikki

Herriot, James: Maalaistarinoita, Otava, 1998 (James Herriot's Yorkshire stories, 1997)
Herriot, James, Elämäni kissat, Otava, 1995 (Cat stories 1994)

Pari kuukautta sitten Kirjavan kammarin Karoliina kysyi 11 kysymystä -haasteessa sellaista kirjaa, jonka vastaaja toivoisi joskus oman lapsensa lukevan. Silloin ei muistunut mieleen nämä ikisuosikit, James Herriotin eläinkirjat. Näitä suosittelen ehdottomasti kaikille, lapsille kuin aikuisillekin. Kirjat eivät ole ehkä kaikkein pienimpien lukemistoa, mutta uskoisin, että viimeistään kouluiässä näistä saa jo paljon irti.

Juoni on yksinkertaisuudessaan tämä: Herriot on eläinlääkäri Yorkshiressä ja kertoo tarinoita urastaan aina 1940-luvulta alkaen. Vaihtuvina henkilöhahmoina ovat eläimet omistajineen, niin lehmät ja lampaat kuin kissat ja koiratkin. Kirjat ovat ns. puolielämäkerrallisia. James Herriotin oikea nimi oli James Wight. Wight oli kuin olikin eläinlääkäri Yorkshiressä, mutta paikkojen ja ihmisten nimet kirjoihin on muutettu. En oikein tiedä kuinka paljon tarinoita on väritetty kirjoja varten, mutta ainakin tapaukset pohjaavat Wightin eli Herriotin uran varrella hoitamiin eläimiin. Maalaistarinoiden alkusanat ovat varsin valaisevat tästä aiheesta. James Herriotin poika, James Wight kertoo isänsä työstä niin eläinlääkärinä kuin kirjailijanakin, sekä perinnöstä, jonka 1995 kuollut Herriot on jättänyt tarinoillaan jälkeensä.Pikaisella nettiselailulla selvitin, että Herriotin lapset huolehtivat edelleen isänsä elämäntyön säilyttämisestä mm. museoksi muutetussa James Herriotin kotitalossa Skeldale Housessa. (Linkki World of James Herriotin sivuille.)

Joskus kesän alkupuolella minulle tuli kaipuu Herriotin kirjojen pariin. Järkytys oli suuri, kun huomasin, että kotikaupunkini kirjasto oli siirtänyt melkein kaikki kirjailijan teokset varastoon. Varastoon! Järkyttävää. Hyllyssä oli enää kaksi kokoelmaa, Maalaistarinoita ja Elämäni kissat. Kokoelmiin on poimittu ns. "parhaita paloja" useista kirjoista, jotka Herriot eläessään ehti kirjoittaa. Molemmat kirjat ovat ihania. Niiden lukeminen sai kaipaamaan aikaan ja paikkaan, jossa en ole koskaan elänytkään. Luin molemmat kirjat liikutuksen ja ihastuksen sekaisin tuntein. En keksi mitään elämäkertaa (tai puolielämäkertaa), josta välittyy tekijänsä rakkaus työtään kohtaan yhtä vahvasti kuin Herriotin kirjoista. Lisäksi minulle tuli valtava lemmikkikuume. Kirjat saivat minut kaipaamaan omaa paijattavaa, mutta tämänhetkinen asumistilanteeni ei valitettavasti kuitenkaan salli lemmikkejä. Olin lapsena vähintään yhtä eläinrakas kuin nykyään, ja muistan edelleen kuinka luin eläintarinoita lohdukkeeksi silloiseen, allergioista johtuvaan lemmikittömyyteen. Onneksi allergioista päästiin ja ennen pitkää kodissamme juoksenteli hamstereita ja kissa. Samoin toivon myös nykyisen elämäntilanteeni ajallaan muuttuvan karvajaloille suotuisammaksi.

Ottamani valokuva ei kenties ole kaikkein laadukkain, mutta kirjojen kuvitus on sitäkin upeampaa. Valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi ylös kuvittajan nimeä, ja nyt kirjat on jo palautettu kirjastoon...

Uusintapainoksia odotellessa

Niin ihania kuin nämä kokoelmat olivatkin, kaipasin hiukan jatkuvuutta, jota muistelen lapsena luetuissa kirjoissa olleen. "Kokonaisissa", alkuperäisissä kirjoissa Herriot kuvaa myös oman elämänsä vaiheita, ja vierailee useamman kerran samoilla tiloilla. Kirjat etenevät kutakuinkin kronologisesti. Kokoomateokset tuntuvat hieman hajanaisilta alkuperäisiin kirjoihin verrattuna, mutta toimivat toki pahimpaan kuumeeseen, tai kenties lyhyinä esittelypaloina. Joka tapauksessa säikähdin niin kovasti kirjaston vähäistä valikoimaa, että minun oli pakko suunnata antikvariaattiin etsimään James Herriot-kirjoja omaksi. Lapsuudenkodissani minulla on esikoinen, Kaikenkarvaiset ystäväni (All Creatures Great and Small), mutta hankin sille kaveriksi vaivasella kolmella eurolla Ystävistäni Hellyydellä (The Lord God Made Them All). Yritän kovasti saada myös käsiini DVD:llä Kaikenkarvaiset ystäväni tv-sarjan, jota en ole koskaan katsonut, mutta jonka epäilen olevan kuin minulle tehty. Samanaikaisesti kuulutan Otavalta uusintapainoksia, jotta nämä upeat kirjat eivät pääsisi unohtumaan.