Kannet, jotka huijaavat

Englander, Nathan: What We Talk About When We Talk About Anne Frank, 2012

Kaikki, jotka lukevat pohjoisamerikkalaista ja brittiläistä kirjallisuutta alkukielellä, tietävät, kuinka kirjojen kannet ovat usein pläntätty täyteen erilaisia ylistyksiä kriitikoilta ja toisilta kirjailijoilta. Usein kirjan kannet ovat täynnä yksittäisiä ylistyssanoja, kuten "extremely funny", "exceptional", "daring", "courageous", "timeless"... Ylistykset tekevät sen mikä niiden tehtävä onkin: kiinnittävät potentiaalisen lukijan huomion ja saavat vilkuilemaan kantta. Toisaalta, jos jokaikinen kirja on upein, mahtavin ja kenties vuoden paras kirja, ei yksikään nouse ylitse muiden.

Nathan Englander on saanut melkoisen nimekkään joukon kehujia What We Talk About When We Talk About Anne Frank -kirjansa taakse. Takakannessa komeilevat sellaiset nimet kuin Jonathan Franzen, Téa Obreht, Jonathan Safran Foer, Jennifer Egan ja Dave Eggers. Ja eihän siinä mitään, kiva että kehuvat. Kannet tosin unohtavat kertoa sellaisen pikkuseikan, kuin mistä kirjassa on kyse. Sisäliepeissä kirjan ylistys jatkuu. Lisäksi löytyy kirjailijan kuva, sekä tietoa hänen aiemmista teoksistaan, siitä kuinka monelle kielelle kirjoja on käännetty, kuinka monta palkintoa kirjailija on saanut ja plaaplaaplapplapplaa...

Noh, yllätykseni olikin suuri, kun aloittaessani kirjaa tajusin lukevani romaanin sijasta novellikokoelmaa. Ei tämä varsinaisesti haitannut, luen mielelläni novelleja. Muutaman novellin jälkeen ymmärsin, että novellien yhdistävänä tekijänä on juutalaisuus. Tämäkään ei haitannut, sillä aihepiiri on kiinnostava. Kuitenkin minua rupesi ärsyttämään. Miksi kirjan takakanteen tai sisäliepeeseen ei ole voitu painaa tällaisia yksinkertaisia, lukijaa ohjaavia tietoja? "Novellikokoelma, aihepiirinä juutalaisuus." Kovinkaan  montaa riviä tällainen ei olisi voinut viedä. Tunsin tulleeni hämätyksi. Siitäkin huolimatta, että kirja oli sokkona, kirjaston palautetut-hyllystä kiinnostavan nimensä puolesta mukaan lähtenyt teos. En siis ollut ostanut kirjaa ja käyttänyt siihen rahaa. Joka tapauksessa, raivostuttavaa lukijan hämäämistä mielestäni.

Kiukkuani ei laannuttanut yhtään se, että itse kirja oli mielestäni yksinkertaisesti huono ja tylsä. Kaksi ensimmäistä novellia, niminovelli, sekä Sister Hills olivat lupaavia ja asetelmiltaan kiinnostavia. What We Talk About When We Talk About Anne Frank -novellissa pariskunta, josta vain toinen osapuoli on juutalainen, tapaa vuosien jälkeen ystäväpariskunnan, joka on alkanut harjoittaa tiukkaa ortodoksijuutalaisuutta.  Kertojana toimii ei-juutalainen mies, joka suomii ortodoksijuutalaisia melko armotta omista maallistuneista näkökohdistaan käsin. Sister Hills taas sijoittuu myrskyisään Jerusalemiin ja kertoo kahden perheen tarinan neljänkymmenen vuoden ajalta.

Loput novellit ovatkin sitten mielestäni täysin turhia ja mitäänsanomattomia. Kaiken kaikkiaan toivoin vain, että kirja päättyisi nopeasti. Luin loppuun siinä toivossa, että loppupuolelle olisi eksynyt jokin helmi, mutta oikeasti kirja vain heikkeni loppua kohden. Tämä nopealukuinen kirja ei mielestäni myöskään tuonut mitään erityisen kiinnostavaa näkökulmaa aihepiiriinsä - en oikeasti edes ymmärrä mitä erityisen uskaliasta tässä kirjassa on, mitä kansi väittää tässä olevan.

Sisäliepeen epäinformaatiota. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta.

Kirjailijalta on suomennettu sellainen teos kuin Erikoistapausten ministeriö, mutta tämän kirjan perusteella en kyllä halua suomennokseen tarttua. Sen sijaan olen iloinen, että ainakin toistaiseksi suomeksi painettujen kirjojen kannet ovat yleisesti ottaen informatiivisia. Kannet luettuaan on edes joku kuva siitä mitä ryhtyy lukemaan, ainakin mistä kirjallisuuden lajista on kyse.... Nyt haluaisinkin tietää:

Oletko koskaan tuntenut tulleesi huijatuksi kansitekstien perusteella? Miten? Mistä kirjasta oli kyse? (Toivon, että ainakin Anna vastaa tähän, mielelläni lukisin toki enemmänkin näkemyksiä tähän aiheeseen.:)