Vappuna Hornbya

Hornby, Nick: Juliet, Naked, Penguin Books 2009

Juliet, Naked ja vappuisan värikäs kansi

Nick Hornby on yksi kaikkien aikojen lempikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan tuntuu aina olevan sopivassa tasapainossa keveys ja syvällisyys, älykäs sanailu ja inhimilliset tunteet. Olen lukenut lähes koko hänen tuotantonsa, vain Slam, Otherwise Pandemonium ja 31 Songs ovat toistaiseksi lukematta. Jokainen Hornbyn kirjoista on jättänyt mukavan lämpimän tunteen vatsanpohjaan, sellaisen olon, että ehkä sittenkin maailma on hyvä ja kaunis paikka, ja että kenties kaikki järjestyy kuitenkin. Hornbylla on taito luoda inhimillisiä ja samastuttavia hahmoja, samanaikaisesti rosoisia mutta miellyttäviä. Kirjojen lukemisesta syntyvä hyvä olo ei johdu suinkaan siitä, että hahmoilla sujuisi kaikki aina hyvin ja kauniisti, vaan usein hahmot ovat epäonnisia matti ja maija meikäläisiä. Monesti hahmojen tilanteet menevät yllättävään suuntaan, mutkistuvat ja päätyvät erikoisiin, mutta kuitenkin uskottaviin lopputulemiin. Kaikki tämä muistuttaa minua elämän sattumanvaraisuudesta ja ainutkertaisuudesta. Oikeastaan on aika hienoa olla olemassa.

Juliet, Naked kertoo Anniesta ja Duncanista, nelikymppisestä, tylsääntyneestä pariskunnasta, joiden suhde ei ole enää pitkiin aikoihin tuntunut merkitykselliseltä saati intohimoiselta. Niin, ja lisäksi vielä Tucker Crowesta, 80-luvun indie rock muusikosta, johon Duncan suhtautuu jokseenkin pakkomielteisesti. Tucker Crowe on parikymmentä vuotta aiemmin jättänyt faninsa toivomaan paluuta tekemällä mystisen katoamistempun kesken kiertueen. Päivänä eräänä Duncan saa käsiinsä jotakin uskomatonta - levyn, joka sisältää Tucker Crowen suosituimman albumin Julietin kappaleet akustisina demoversioina. Myös Annie osoittaa kiinnostusta levyä kohtaan, mutta Duncanin osalta kenties ei-toivottua kiinnostusta. Annie kirjoittaa Tucker Crowen fanifoorumille oman näkemyksensä levystä, täysin päinvastaisen kuin mikä Duncanilla on. Täysin odottamatta Annie saa vastauksen itseltään Tucker Crowelta...

Minulla kesti muutaman ensimmäisen luvun verran päästä kirjan imuun. Annien ja Duncan vaikuttivat liian tylsiltä ja heidän elämänsä kovin keski-ikäiseltä (heh). Mutta kun pääsin tarinaan kiinni, ahmaisin kirjan nopeasti. Tarina piti otteessaan loppuun asti ja Hornbyn lämmin pilkka pop- ja rocknörttejä kohtaan viihdytti.  Juliet, Naked  on kaiken kaikkiaan mainio kirja. Ihanaa, että vanha lemppari ei pettänyt taaskaan.

Lisäksi toivotan vielä aurinkoa vappuun itse kullekin! Pitänee pian itsekin mennä ottamaan aurinkokylpy, ettei juhlapäivä mene kokonaan sisällä kököttäessä.