Matkalukemista pt. 1: Matthew Norman - chick littiä miehille?

Norman, Matthew: Domestic Violets, 2011, HarperCollins

Kuva täältä. Samasta linkistä löytyy myös kustantajan kuvaus kirjasta.

Mielestäni matkalukemisen pitää olla kevyttä ja hyväntuulista. Olin vastikään puolitoista viikkoa reissussa, ja mukaan päätyi vaihteeksi omasta hyllystä Matthew Normanin Domestic Violets. Luin kirjasta alunperin muistaakseni täältä ja kiinnostuin sitä paljon, että tilasin kirjan nettikaupasta peräti omaksi. (Pitänee huomauttaa, että ostan kirjoja melko harvoin, yleensä käytän kirjastoa tai lainaan kavereilta.)

Domestic Violetsin päähenkilö on Tom Violet, 35-vuotias copywriter, aviomies, seitsemänvuotiaan tytön isä, sekä Pulitzer-palkitun kirjailijan poika. Tom vihaa työtään, rakastaa vaimoaan, mutta pelkää menettävänsä tämän, sekä toivoisi olevansa kuin isänsä - menestynyt kirjailija, joka halutessaan voisi saada naisen kuin naisen. Kaikessa hiljaisuudessa Tom on vuosien ajan kirjoittanut omaa esikoiskirjaansa, jonka hän toivoo muuttavan asioita elämässään.

Tom on hurmaava ja nokkela ja menestynyt, mutta ei suinkaan tarkoituksellisesti, vaan hän on vähän kuin vahingossa hyvä työssään, johon ei panosta pätkän vertaa. Itse asiassa Tom asettaa itsensä ikään kuin työnsä yläpuolelle pilkkaamalla työpaikkaansa MSW:ta ja sen tekaistua tehtävää maailmassa. (MSW auttaa muita yrityksiä olemaan parempia (=menestyneempiä) yrityksiä - todellinen 2000-luvun höpö-höpö-lafka siis.) Tom voisi olla ärsyttävän täydellinen kaikkine tarkkaan harkittuine luonteenheikkouksineen, ellei kaiken alta paistaisi aidonoloinen epävarmuus. Tom haluaisi olla menestynyt kirjailija, mutta miten hommaan voi ryhtyä, jos oma isä on asettanut riman katonrajaan olemalla yksi oman aikansa kiitetyimpiä ja palkituimpia kirjailijoita? Lisäksi Tom pelkää avioliittonsa puolesta, johon tulee yllättäviä ongelmia pitkin matkaa.

Kirjan alkupuolta dominoi Tomin potenssiongelma, jolle mielestäni annetaan turhan paljon painoarvoa ja tilaa. Tuntui, että kirja yritti väittää, että Tomin ongelmat kulminoituvat jotenkin siihen, että ei seiso - ikään kuin se pahentaisi kaikkea, ja että miesparka olisi jotenkin supersympaattinen siksi, että tämän kaikkeista kalleimpaan, miehisyyteen, on tullut ongelma. Onneksi mokomasta machoilusta päästään kuitenkin eteenpäin ja aidosti kiinnostaviin tilanteisiin. Tomin mutkikas isäsuhde oli minulle kirjan parasta antia. Tom ihailee isäänsä ja tämän uraa. Curtis Violet, menestyskirjailija, on charmantti herrasmies ja hyvä seuramies. Samalla tämä kuitenkin on ajautumassa kohti neljättä avioeroaan, sekä on kehittänyt ainakin jonkinasteisen alkoholiongelman. Tom haluaa olla parempi aviomies ja isä kuin hänen oma isänsä on ollut, mutta ei voi olla vertailematta omia ja isänsä saavutuksia. Onko Curtisin jokseenkin ailahtelevalla menestyksellä edennyt yksityiselämä ollut pakollinen uhraus kirjallisen menestyksen tiellä? Voiko Tom saada kaiken, kiinnostavan uran kirjailijana sekä toimivan perheen, ja siten onnistua paremmin kuin isänsä?

Kirja oli kutakuinkin sitä mitä sen odotinkin olevan - hauska, nokkela ja nopealukuinen. Ei kenties vuoden paras luettu, mutta aidosti miellyttävä lukukokemus. Kirja pyörii myös ajan hermoilla näyttämällä päähenkilönsä omine, henkilökohtaisine ongelmineen maailmanlaajuisen talouskriisin taustakuvaa vasten. Jotenkin tuntuu muutoinkin, että Tomin ongelmat kertovat ainakin jotakin länsimaisen nykyihmisen arvomaailmasta ja ongelmista... Asettaisin tämän genreen chick lit, ellei päähenkilönä olisi mies... Tämä herättikin kysymyksen, miksi kutsutaan miehille suunnattua kevyttä kirjallisuutta?