Vihan
liekit, Wsoy 2010 (Catching Fire 2009)
Matkijanärhi, Wsoy 2010 (Mockingjay 2010)
Kaikki suomentanut Helene Bützow.
Matkijanärhi, Wsoy 2010 (Mockingjay 2010)
Kaikki suomentanut Helene Bützow.

Tarkemmin
ajatellen useimmiten kaikkein koukuttavimmat kirjat ovat joko nuortenkirjoja
tai fantasiaa. Yleensä sellaisia, joihin olen suhtautunut epäilyksellä ja
lopulta todennut, että kai suuriin ilmiöihin on tutustuttava itsekin (Nälkäpeli
nyt, Houkutus ja kumppanit viimeksi) ennen kuin vahingossa näkee elokuvan.
Minun tietoisuuteeni Nälkäpeli ei siis noussut vasta nyt elokuvan takia, vaan
olen kyllä kuullut siitä jo aikoinaan neljä vuotta sitten. Jotenkin kirjan
kuvaus vain ei ole kuulostanut kovin hyvältä…
Mutta mitähän
tästä sarjasta sanoisin, kun niin paljon on jo sanottu? Juontakaan ei kauheasti
kannata selostaa, kun ei se oikein aukea kuin lukemalla, enkä halua tehdä
juonipaljastuksiakaan. Teemoista ja suurista aiheista sanon kuitenkin muutaman
sanan. Nälkäpelissä käsitellään isoja kysymyksiä. Jos väittää näitä kirjoja
tyypilliseksi nuortenhömpäksi tai fantasiahötöksi, ei ole kirjaa lukenut (eikä
kyllä tutustunut myöskään mainittuihin genreihin). Lukiessa Nälkäpelin tarina
kaappaa mukaansa, jälkikäteen alkaa miettiä niitä tarinan suuria aiheita.
Listaan seuraavassa ajatuksiani.
1.
Nälkäpelin maailmassa on kyse toisten
alistamisesta ja mielestäni aika pitkälti myös kolonialismista: Vyöhykkeet
elättävät Capitolia, joka riistää vyöhykkeiden asukkaita, jotta voisi viettää
yltäkylläistä, huoletonta elämää. Jokainen vyöhykkeistä on oma
banaanivaltionsa, keskittynyt yhden tai muutaman tietyn tuotteen tuottamiseen. Miten
tämä vertautuu omaan maailmaamme? Emme me vieläkään anna kaikille
maailmankolkille samanlaisia elämisen mahdollisuuksia.
2. Sitten on tietenkin maailmankuvamme
väkivaltaistuminen. Nälkäpelissä lapset laitetaan tappamaan toisiaan ja
Capitolin väki pitää tätä parhaana mahdollisena viihteenä. Kiinnostavaa onkin
miettiä, miten kaukana meidän maailmamme tästä on? Väkivalta ja tappaminen on
nykyisessä maailmassamme viihdettä, ja toisaalta joissakin osissa maailmaa
lapset laitetaan tappamaan toisiaan ilman, että me täällä puutumme asiaan
mitenkään.
3. Myös Nälkäpelin sankarikultti
kiinnostaa, se imago joka jokaisen kilpailijan on luotava voidakseen menestyä.
Aika harva nykyajan sankari, tähti, esiintyy täysin omana itsenään ilman
stailaajien, valmentajien ja managerien apua. Imagon tärkeyden Nälkäpelissä
tiedostavat kaikki, niin itse pelin ohjaajat ja suunnittelijat kuin
kapinallisetkin. Lopulta sen tärkeyden tietävät päähenkilötkin.
4. Kaunistelemattomuus ”hyvien” puolen
toimien suhteen on myös kiinnostavaa. Usein etenkin fantasiaelementtejä
sisältävissä teoksissa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja, vastakkainasettelu on
hyvin mustavalkoista. Nälkäpelissä päähenkilö ei ole kovin miellyttävä hahmo,
hyvisten puoli hallitsee komentamisen, ihmisten elämän rajoittamisen ja
hyväksikäyttämisen ihan yhtä lailla kuin pahiksetkin. Aika inhimillistä, vai
mitä?

Osallistun näillä Kirjavan kammarin So American -haasteeseen. Tosin yhtenä kokonaisuutena, sillä jostain syystä tuntuisi huijaukselta osallistua jokaisella kirjalla erikseen.
Kuvat Wsoy:n sivuilta, kansien suunnittelijasta en löytänyt tietoa.
Nälkäpelistä on kirjoittanut aika moni muukin. Googlaamalla löytynee helpoiten, en ala listata tässä kun kuitenkin unohtaisin jonkun!
Allekirjoitan tuon koukuttavuuden täysin! Nämä aiheuttivat mulle myös lukujumia, kun tuntui, ettei mikään voisi olla näin hyvää. :D
VastaaPoistaHyviä huomioita muuten tuosta kirjojen maailmasta! :)
Mulla olis varmaan käynyt samoin, ellei vieressä olisi odottanut pino pakkolukemista. Ei oikein sit Sillanpään Hurskas kurjuus tahtonut edetä samalla tahdilla... :D
VastaaPoista