Koukuttava Nälkäpeli

Suzanne Collins:  Nälkäpeli, Wsoy 2008 (The Hunger Games 2008)

                           Vihan liekit, Wsoy 2010 (Catching Fire 2009)
                           Matkijanärhi, Wsoy 2010 (Mockingjay 2010)
Kaikki suomentanut Helene Bützow.

                     

Huh. Eipä ole pitkään aikaan käynyt näin, että haen kirjan kirjastosta, tulen kotiin ja istun sohvalle lukemaan. Seuraavan kerran nousen siitä vasta, kun viimeinenkin sivu on luettu. Niin vahvasti Suzanne Collinsin Nälkäpeli koukutti. Suunnilleen samoin kävi toisen ja kolmannen osan kanssa - Vihan liekeistä oli pidettävä tuskallinen tauko luentojen takia, joten Matkijanärhen osasin aloittaa vasta niin, että tiesin, että kesken ei tarvitse lopettaa.

Tarkemmin ajatellen useimmiten kaikkein koukuttavimmat kirjat ovat joko nuortenkirjoja tai fantasiaa. Yleensä sellaisia, joihin olen suhtautunut epäilyksellä ja lopulta todennut, että kai suuriin ilmiöihin on tutustuttava itsekin (Nälkäpeli nyt, Houkutus ja kumppanit viimeksi) ennen kuin vahingossa näkee elokuvan. Minun tietoisuuteeni Nälkäpeli ei siis noussut vasta nyt elokuvan takia, vaan olen kyllä kuullut siitä jo aikoinaan neljä vuotta sitten. Jotenkin kirjan kuvaus vain ei ole kuulostanut kovin hyvältä…

Mutta mitähän tästä sarjasta sanoisin, kun niin paljon on jo sanottu? Juontakaan ei kauheasti kannata selostaa, kun ei se oikein aukea kuin lukemalla, enkä halua tehdä juonipaljastuksiakaan. Teemoista ja suurista aiheista sanon kuitenkin muutaman sanan. Nälkäpelissä käsitellään isoja kysymyksiä. Jos väittää näitä kirjoja tyypilliseksi nuortenhömpäksi tai fantasiahötöksi, ei ole kirjaa lukenut (eikä kyllä tutustunut myöskään mainittuihin genreihin). Lukiessa Nälkäpelin tarina kaappaa mukaansa, jälkikäteen alkaa miettiä niitä tarinan suuria aiheita. Listaan seuraavassa ajatuksiani.

1.      Nälkäpelin maailmassa on kyse toisten alistamisesta ja mielestäni aika pitkälti myös kolonialismista: Vyöhykkeet elättävät Capitolia, joka riistää vyöhykkeiden asukkaita, jotta voisi viettää yltäkylläistä, huoletonta elämää. Jokainen vyöhykkeistä on oma banaanivaltionsa, keskittynyt yhden tai muutaman tietyn tuotteen tuottamiseen. Miten tämä vertautuu omaan maailmaamme? Emme me vieläkään anna kaikille maailmankolkille samanlaisia elämisen mahdollisuuksia.

2.  Sitten on tietenkin maailmankuvamme väkivaltaistuminen. Nälkäpelissä lapset laitetaan tappamaan toisiaan ja Capitolin väki pitää tätä parhaana mahdollisena viihteenä. Kiinnostavaa onkin miettiä, miten kaukana meidän maailmamme tästä on? Väkivalta ja tappaminen on nykyisessä maailmassamme viihdettä, ja toisaalta joissakin osissa maailmaa lapset laitetaan tappamaan toisiaan ilman, että me täällä puutumme asiaan mitenkään.

3.   Myös Nälkäpelin sankarikultti kiinnostaa, se imago joka jokaisen kilpailijan on luotava voidakseen menestyä. Aika harva nykyajan sankari, tähti, esiintyy täysin omana itsenään ilman stailaajien, valmentajien ja managerien apua. Imagon tärkeyden Nälkäpelissä tiedostavat kaikki, niin itse pelin ohjaajat ja suunnittelijat kuin kapinallisetkin. Lopulta sen tärkeyden tietävät päähenkilötkin.

4.    Kaunistelemattomuus ”hyvien” puolen toimien suhteen on myös kiinnostavaa. Usein etenkin fantasiaelementtejä sisältävissä teoksissa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja, vastakkainasettelu on hyvin mustavalkoista. Nälkäpelissä päähenkilö ei ole kovin miellyttävä hahmo, hyvisten puoli hallitsee komentamisen, ihmisten elämän rajoittamisen ja hyväksikäyttämisen ihan yhtä lailla kuin pahiksetkin. Aika inhimillistä, vai mitä?

Koska olen lukenut tosiaan kaikki kirjat, juonesta puhuminen toisi eteen aika pian juonipaljastuksia. Sanottakoon nyt kuitenkin, että lopputilanne olisi pitänyt aavistaa. Se on oikeastaan ainoa mahdollinen ratkaisu, enkä silti nähnyt sen tulevan. Loppuun asti toivoin toista. 

Osallistun näillä Kirjavan kammarin So American -haasteeseen. Tosin yhtenä kokonaisuutena, sillä jostain syystä tuntuisi huijaukselta osallistua jokaisella kirjalla erikseen. 

Kuvat Wsoy:n sivuilta, kansien suunnittelijasta en löytänyt tietoa.

Nälkäpelistä on kirjoittanut aika moni muukin. Googlaamalla löytynee helpoiten, en ala listata tässä kun kuitenkin unohtaisin jonkun!