maanantai 28. toukokuuta 2012

Nojatuolimatka Kuubaan


Zoé Valdés: Arkipäivän mitättömyys (Alkuteos La Nada Cotidiana 1995) Suomentanut Anu Partanen. Wsoy 1998.

Jatkoin kirjojen valikoimista vanhempien hyllystä, ja luettavaksi päätyi Zoé Valdésin Arkipäivän mitättömyys. Arkipäivän mitättömyys on tarina kuubalaisesta naisesta, joka etsii omaa paikkaansa säännöstelyn ja naapurien tarkkailun valtaamassa maassa.

Päähenkilö ja kertoja syntyy vallankumouksen vuonna 1959 ja saa sen kunniaksi nimen Patria; myöhemmin hän muuttaa sen Yocandraksi sekä tehdäkseen vaikutuksen mieheen että päästäkseen eroon nimestä, jonka ei tunne kuuluvan itselleen. Tarinassa liikutaan useilla aikatasoilla, kertoja käy läpi elämäänsä ja puhuu menneisyydestään välillä niin kuin lukija tuntisi sen jo etukäteen. Toisaalta tarinaan jätetään aukkoja. Yocandra nostaa esiin vain ne osat menneisyyttään, jotka kokee merkityksellisiksi. Esimerkiksi leskeytymiseen päättynyt avioliitto jätetään kokonaan käsittelemättä. Muutamaan kertaan mainitaan, että Yocandra on synnyttänyt nainen, mutta lapsesta ei puhuta mitään. Syntyykin tunne, että tarinaansa kertomalla Yocandra yrittää muodostaa kuvan siitä, kuka on, ja nostaa esiin vain ne asiat, joiden haluaa vaikuttavan itseensä, joiden muodostama ihminen haluaa olla.

Yocandran tarinaan selkeästi vaikuttavia miehiä on kaksi: jo alaikäisenä kohdattu ensimmäinen aviomies Petturi, joka kasvatti ja koulutti Yocandrasta mieleistään vuosien ajan ja rakastaja Nihilisti. Näiden kahden miehen välissä Yocandra tasapainottelee ja yrittää luoda itseään, päättää kuka hän on. Petturin kautta hän on kiinni menneisyydessään, Nihilistissä voisi olla mahdollisuus tulevaisuuteen. Toisaalta Yocandra on koko elämänsä ollut olemassa suhteessa johonkin mieheen. Ehkä nyt olisi aika olla vain suhteessa itseensä, suhteessa unelmiinsa?

Arkipäivän mitättömyys jättää paljon auki ja paljon lukijan varaan. Siinä mitään ei kerrota suoraan tai selitetä puhki. Varmasti joku muu lukee tarinaa toisin. Kirja on kiehtova kuvas niin sulkeutuneesta yhteiskunnasta ja romuttuneista unelmista kuin keinoista selvitä tuossa yhteiskunnassa. Osa pakenee joko konkreettisesti pois tai omiin muistoihinsa, osa yrittää hukuttaa elämän mitättömyyden erotiikkaan tai riskeeraa kaiken saadakseen mahdollisuuden toisenlaiseen elämään. Olisin viihtynyt tarinan seurassa pidempäänkin. Ainakin kiinnostuksen Kuubaan se herätti, lisää siitä lukevia kirjoja on luettava. (Ja samalla alkoi kiinnostaa muutenkin Väli-Amerikka.)

Kirjalla osallistun Kirjalliseen maailmanvalloitukseen Kuuban osalta.

Kirja on luettu ainakin blogeissa Mamilda ja Insinöörin kirjahylly.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti