Castillon, Claire: Kuplissa (Les bulles, 2010), Gummerus, 2012. Suomennos: Lotta Toivanen
Ystävä tuli käymään ja veti kirjahyllystäni esiin Claire Castillonin kirjan Äidin pikku pyöveli. Juttelimme kirjasta hetkisen, ja tajusin, että en muista siitä juuri mitään muuta kuin että pidin siitä niihin aikoihin, kun ostin ja luin sen viitisen vuotta sitten. Mietin, miksi ei ole tullut luettua muita Castillonin teoksia. Päätin korjata tilanteen.
Ranskalainen Castillon kirjoittaa mininovelleja, jotka enimmäkseen käsittelevät ihmissuhteita, perheitä ja rakkaustarinoita. Tarinat eivät kuitenkaan ole erityisen kauniita, vaan Castillonin erikoisuus onkin vinksahtaneet ja kieroutuneet elämäntilanteet. Tarinoissa vilisee pervoja ja mielenvikaisia, sadisteja ja masokisteja, uhreja ja hyväksikäyttäjiä.
Pieni sydän jaksaa rakastaa on pyöritetty rakkauden ja parisuhteiden ympärille. Tarinat eivät ole miellyttäviä, mutta eivät mielestäni myöskään erityisen yllättäviä. Lukiessa lähinnä ärsytti, kun arvasin kulloisenkin tarinan jujun tai lopputuleman jo kolmen ensimmäisen lauseen jälkeen. Ärsytti myös, että mininovellien hahmot tuntuivat kamalan yksiulotteisilta - tossun alla eläviä hiirulaisia, jotka kaikesta kokemastaan huolimatta jaksoivat toivoa jotakin muutosta, tai vaihtoehtoisesti täysin tunnevammaisia, kohtuuttomia sadisteja. Tarinoiden yli äyräidensä menevän julmuuden kai kuuluisi olla osa novellien mustaa vitsiä, mutta minua aluksi vain lähinnä ällötti, mutta loppua kohden kyllästytti, sillä tarinat myös toistivat itseään pahasti.
Kuplissa tuntui edeltäjäänsä pohditummalta ja kypsemmältä kokonaisuudelta. Tämän kirjan mininovellit ovat pieniä monologeja, jotka kulloinenkin kertoja suuntaa jollekulle läheiselleen. Monet kuplienkin hahmot ovat narsisteja, ja muutoinkin maailma on helposti tunnistettava saman kirjailijan kynästä lähteneeksi. Jälkikäteen kuitenkin tuntuu, että Kuplissa-teoksessa oli enemmän osuvia pohdintoja ihmisten välisten suhteiden ulottuvuuksista kuin Pieni sydän jaksaa rakastaa-teoksessa. En kuitenkaan osaa antaa tästä esimerkkiä, sillä vaikka kummankaan teoksen lukemisesta ei ole montaa päivää, ovat kaikki kahden kirjan tarinat möhjäytyneet päässäni yhdeksi isoksi mössöksi.
Huomasin, että usea muu bloggaaja, joka oli näistä kahdesta kirjoittanut, on tuumaillut, että Castillonin novellit sopisivat pieninä paloina luettavaksi. Taidan olla samaa mieltä. Tarinat ovat monilta osin hyvin samankaltaisia. Liioitelluilla tilanteillaan molemmat teokset kai pyrkivät osoittamaan ihmissuhteiden vinoumia, mutta joukossa on mielestäni liikaa huteja osumien joukossa. Ehkä näiden kahden teoksen parhaimmistosta saisi koottua yhden hyvän kokoelman, ja jäljelle jääneet voisi huoleti unohtaa. Lukeminen jätti jälkeensä pienen hämmennyksen - pidinkö tosiaan saman kirjailijan Äidin pikku pyövelistä niin paljon kuin muistelen pitäneeni? Ehkä kirja oli parempi, tai vaihtoehtoisesti oma makuni on muuttunut. Mitenkään vaivalloista asiasta selvää ottaminen ei olisi, Castillonin novellit ovat todella nopealukuisia.
Molemmista kirjoista on kirjoitettu ihan hirveän monessa blogissa, mutta nostan tähän muutaman. Tuntuu, että muut ovat saaneet näistä kirjoista ehkä hivenen positiivisemman vaikutelman kuin minä, ja hyvä niin.
Pieni sydän jaksaa rakastaa: Kirjanurkkaus ja Kirjahullun mietteitä
Kuplissa: Erjan lukupäiväkirja, Morren maailma ja Järjellä ja tunteella
Oon noi Äidin pikku pyövelin ja Pieni sydän jaksaa rakastaan lukenut joskus, varmaan siinä tienoilla kun ovat ilmestyneet, ja jotenkin myös mulla on sellainen olo että Äidin pikku pyöveli oli parempi. Ja näyttää myös mulla olevan hyllyssä,olin ihan unohtanut!
VastaaPoista