Matkaan Pamukin myötä

Yksi kaikkien aikojen lempikansiani!

Orhan Pamuk: Muita värejä (Alkuteos Ötenki renkler 2006) Suomentanut Tuula Kojo, Tammi 2008

Orhan Pamuk kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden romaaneista ajattelee pitävänsä vaikkei ole yhtäkään lukenut. Kirjastossa usein katselee tai jopa poimii jonkun näistä romaaneista käteensä, mutta sitten laittaa sen takaisin hyllyyn. Taustalla lienee pelko siitä, että ennakko-oletus osoittautuu turhaksi. Että vaikka ei koskaan ole muodostanutkaan kovin tarkkaa mielikuvaa siitä, mitä kirjoilta odottaa, totuus ei vastaa tätä epätarkkaa odotusta.

Millä perusteella sitten ajattelen pitäväni Pamukista ja hänen romaaneistaan? Suurimmaksi osaksi mielikuva perustuu hänen kirjoituskokoelmaansa Muita värejä, jonka luin nyt toiseen kertaan. Toinen syy on dokumentti ”Orhan Pamuk, minun Istanbulini”, jossa Pamuk kertoo sekä itsestään että kaupungista, jossa on viettänyt suurimman osan elämäänsä. Pamukin tapa kertoa Istanbulista on todella kiehtova. Vaikka esimerkiksi suuri osa hänen kirjoituksistaan keskittyy pääasiassa muihin aiheisiin kuin itse kaupunkiin, löytyy Istanbul aina kaiken taustalta. Se on tavallaan Pamukin itsensä ohella toinen kirjan tärkeistä henkilöistä. Pamuk kirjoittaakin

Vaikka kaikki kirjan kirjoituksista (joita teoksessa on yhteensä 70 takakannen mukaan) eivät olekaan kovin kiinnostavia, jokin Pamukin tyylissä ylläpitää haluni lukea eteenpäin. Suosikkejani kirjoituksista ovat ne, joissa Pamuk kirjoittaa kirjoittamisesta ja kirjoista (tämä tosin on yleinen ilmiö: kaikki kirjallisuuteen liittyvät kirjat ovat ihania).

Välillä Pamuk ärsyttää minua hirveästi, mutta luulen, että osa viehätyksestä piilee juuri tässä tunteessa. Hänen maailmankuvansa on melko pessimistinen ja hän kirjoittaa maailmasta välillä hyvin mustavalkoisesti. Ehkä olenkin ihastunut siihen, että saan paneutua jonkun täysin eri tavalla ajattelevan maailmaan. Ja tietenkin, onhan Pamukin maailmassa sekä eksoottisia että hyvin tuttujakin piirteitä. Suomalaisen silmin Turkin sananvapaustilanne näyttäytyy kammottavana, mutta toisaalta Pamukin kokemukset Euroopan laidalla sijaitsemisesta, perifeerisyydestä, tuntuvat tutuilta täällä Euroopan pohjoislaidallakin.

Tämän kirjan myötä lähden kuukaudeksi lomailemaan - huomenaamulla laivaan ja sitä tietä kohti Itä-Eurooppaa. Reissulla tulee nähtyä myös Istanbul omin silmin, kaiken muun ohella! Sonja siis pitää blogiamme pystyssä heinäkuun alkuun saakka, jolloin palailen ainakin viimeisten toukokuussa luettujen kirjojen kanssa… Matkalla tuskin kauheasti tulee luettua, keskityn matkapäiväkirjaan ja valokuvaukseen!

Hyvää kesää kaikille!