perjantai 25. toukokuuta 2012

11 vastausta kahdelta

Saimme kaikkien aikojen ensimmäisen blogihaasteemme Kirjavan kammarin Karoliinalta, joten totta kai siihen oli tartuttava! Vastailimme kumpikin 11 Karoliinan antamaan kysymykseen. Pidättäydymme kuitenkin jakamasta haastetta eteenpäin, sillä aika pitkälti kaikkialla haaste näyttää jo kiertäneen.

1. Kuka on vaikuttanut eniten siihen, että sinusta on tullut kirjojen ystävä? 
A: Kuvittelisin että minä itse olen eniten vaikuttanut, mutta kyllä äiti ja isä ovat oikeaan suuntaan tuuppineet.  

S: Oikeastaan ihan sama vastaus kuin Annalla. Mulle luettiin paljon kun olin lapsi. 

2. Nimeä yksi kirja, jonka haluaisit lapsesi (nykyisen/mahdollisen tulevan/kuvitteellisen) elämänsä aikana lukevan.
A: Kaikki ihanat fantasiakirjat joita itsekin lapsena rakasti!

S: Vaikea sanoa. Jokainen löytää omat suosikkinsa. Varmaan itse lukisin lapselle muumeja ja Ronja Ryövärintyttären.

3. Mikä on paras tänä vuonna tähän mennessä lukemasi kirja?
A: Oli ensiksikin luntattava, että mitähän ihmettä sitä on tänä vuonna tullut luettua. Yhtä en osannut valita, mutta parhaita ovat olleet Papin rouva, Kartanpiirtäjä ja Toiset. Kaikki hyvin erilaisia mutta omalla tavallaan aivan mahtavia. (Ja no niin, kyllä Nälkäpelikin aika vaikuttavaa oli.)

S: Äkkiseltään vastaan, että Adam Langerin Crossing California. Sarjakuvasuosikkina sitten uusin Kramppeja & Nyrjähdyksiä albumi Parempaa elämää. Myös Michel Houellebecqin Maasto ja kartta oli loistava.

4. Kuka on suosikkisi ulkomaisista naiskirjailijoista? 
A: En taida voida valita vain yhtä, ja suosikkikirjailja vaihtelee ihan sen mukaan, mitä olen juuri lukenut. Mutta palaan aina uudelleen esim. Ursula K. Le Guinin (etenkin Läntisen rannan aikakirjoihin) ja Irene Nemirovskyn kirjoihin. Niin ja Jane Austenin, tietenkin!

S: Ikisuosikki on Simone de Beauvoir. Mikä kieli, mikä tyyli,ah!

5. Entä ulkomaisista mieskirjailijoista?
A: En suostu näistäkään valitsemaan vain yhtä, mutta niitä joista en pääse eroon ovat esimerkiksi Haruki Murakami, Ian McEwan ja Yann Martel.

S: Kaikki lukemani Dostojevskit ovat kolahtaneet (tosin luettuja ei ole ihan hirveän montaa). Samaten venäläisistä rakastan Pasternakin Tohtori Zivagoa ja Tsehov kolahtaa niin luettuna kuin näyteltynäkin. Ihan toisentyyppisistä kirjailijoista sitten joku Nick Hornby ei ole pettänyt kai kertaakaan. Jack Kerouac on myös yksi ikisuosikki. Tämä lista voisi olla loputon, mutta jääköön nyt tähän. 

6. Entä kotimaisista naiskirjailijoista?
A: Vaikka tänä vuonna olenkin vähän petrannut, en edelleenkään lue kauheasti kotimaista kirjallisuutta... Sanon ehkä että Elina Hirvonen. Siltä olen lukenut ainakin useamman kuin yhden kirjan. 

S: Äkkiseltään heitän Tove Janssonin ja Sinikka Nopolan. Jos miettisin tätä pidempään, niin tulisi ehkä muitakin mieleen. Tykkäsin myös hirvittävästi esimerkiksi Alexandra Salmelan 27-teoksesta, mutta suosikkikirjailijan asemaan pääseminen vaatisi ehkä sen, että on lukenut samalta kirjailijalta useamman teoksen. 

7. Entä kotimaisista mieskirjailijoista?
A: Täällä kirjablogimaailmassa tämä ei liene kovin omaperäistä, mutta Joel Haahtela. Vuosikausia yritin saada muitakin ihmisiä innostumaan Haahtelasta, ja sitten aloin lukea blogeja, joissa kaikki rakastavat Haahtelaa. Kokemus on hämmentävä, vähän niin kuin joku olisi vienyt jotakin vain minulle kuuluvaa!

S: Mä en ole lukenut Haahtelaa! Mä luen ihan hirveän vähän suomalaisten miesten kirjoittamia kirjoja. Öö, tykkään Pauli Kallion käsikirjoittamista sarjakuvista? Ongelma lienee siinä, että olen lukenut aika harvalta suomalaiselta mieskirjailijalta useamman kuin yhden teoksen.

8. Odotatko erityisen kovasti jonkun syksyllä ilmestyvän kirjan lukemista? Minkä?
A: Elän ilmeisesti kirjojen suhteen jossain hämärässä pimennossa (pimennot ehkä yleensä ovat), mutta en siis ikinä tiedä mitä on ilmestymässä. Ennen kirjablogien maailmaan tutustumista törmäsin kirjoihin yleensä kirjaston hyllyssä. Vieläkään en ole tehnyt niin radikaaleja tekoja, että tutustuisin etukäteen ilmestyviin teoksiin. Ei kun hei! Siiri Enorannan Painajaisten lintukotoa odotan kovasti. 

S: Mä vastaan ihan saman. Mäkin odotan Siirin kirjaa. Vielä on lukematta edellinen, mutta odotan silti. Enkä mä(kään) itse asiassa tiedä mitään muita syksyllä ilmestyviä kirjoja. Ollaan Anna pimennossa yhdessä, eipä tuu yksinäistä.

9. Antaako ympäristö esimerkkiä - onko perheessäsi (nykyisessä tai lapsuuskodissa) muita kovia lukijoita kuin sinä?
A: Minä olen kyllä se lähipiirini ehdottomasti eniten lukeva (äiti joskus varmisteli että tiedänhän minä, että elämässä sitten pitää tehdä muutakin kun lukea kirjoja), mutta äiti ja isä lukevat molemmat aika paljon. Nykyisessä kodissa siippakin lukee, mutta normaalimmissa määrissä kuin minä. Viime aikoina se on kahlannut Waltaria läpi. 

S: En oikein osaa sanoa. Kaikki lukevat, mutta ehkä vain veljeni yhtä paljon tai enemmän kuin minä.

10. Mainitse yksi kirja, joka yhdistyy mielessäsi vahvasti paikkaan/tilanteeseen, jossa sen luit. Kerro myös se paikka/tilanne. :)
A: Elizabeth Kostovan kirjaa Historiantutkija luin kevättalvella 2007 Oriveden opistolla. Kirja oli paikoin hieman liian pelottava ja tietenkin siinä jännittävimmässä kohdassa kämppikseni oli aiheuttaa sydänkohtauksen. Olin ollut huoneessa jo pitkään lukemassa tietämättä sitä, että kämppikseni nukkui päiväunia omalla sängyllään kokonaan peiton alla. Kun hän sitten heräsi ja nousi, hetken olin varma, että nyt minun kimppuuni hyökätään...

S: Sylvia Plathin  The Bell Jar. Valitettavasti tämä on vähän masentava tarina, mutta luin kirjan loka-marraskuisessa Pariisissa metrolakkojen aikaan. Istuin tunteja metroissa ja luin tätä todella masentavaa kirjaa ja lopulta kun pääsin nousemaan ylös pimeästä metrotunnelista ulkonakin oli pimeää ja sateista, enkä yleensä edes ollut päässyt lähellekään määränpäätäni... Näen kirjan arvon ja hienouden, mutta tulipa luettua todella väärään aikaan ja väärässä paikassa.

11. Missä luet mieluimmin?
A: En ole kauhean ronkeli lukupaikkojen suhteen. Yleensä sohvalla tai sängyssä, vanhempien luota löytyy kesäisin sellaisia hyviä vaihtoehtoja kuin lepotuoli terassilla tai patja omenapuun alla.  

S: Melkein missä vain. Junassa on kiva lukea. Samoin ulkona kesällä. Ja on kivaa lukea läpi yön, jos ei ole seuraavana aamuna aikaista herätystä.

3 kommenttia:

  1. Kiitos ja kivaa, kun jaksoitte molemmat vastata!

    Sanon tämän kaikille, jotka ovat kysymyksiini vastanneet, mutta olen erityisen ihastunut lukemaan kymppivastauksia. Näitä pitäisi ihan kerätä jonnekin muistiin, tarinat ovat niin kiinnostavia.

    Huudahtelin mielessäni myös ainakin näille: Muumit! Ronja! Papin rouva! Crossing California! Jane Austen! Nick Hornby! Joel Haahtela!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun muistit haasteella!

      Ja kymppi on kiinnostava aihe. Onkohan joskus ilmestynyt joku kokoelma, jossa olisi käyty ihmisten lukukokemustarinoita... Minuakin kiinnostaisi lukea niitä lisää.

      Poista
  2. Lukukokemustarinat ovat kyllä kiinnostavia! Minua ainakin välillä hämmästyttää, miten vahva tunnelma jostakin kirjasta voi jäädä. Tavallaan aina kun mietin tuota Kostovan kirjaa, minusta tuntuu että olisin lukenut sitä jossakin pimeässä ja synkässä loukossa, vaikka järkevästi ajateltuna tiedän että olen lukenut sitä valoisina talvipäivinä asuntolahuoneessa, jonka ehkä silmiinpistävin piirre oli valkoiset tiiliseinät... Ei siis kovin synkkää ja pelottavaa.

    VastaaPoista