 |
| Juliet, Naked ja vappuisan värikäs kansi |
Juliet, Naked kertoo Anniesta ja Duncanista, nelikymppisestä, tylsääntyneestä pariskunnasta, joiden suhde ei ole enää pitkiin aikoihin tuntunut merkitykselliseltä saati intohimoiselta. Niin, ja lisäksi vielä Tucker Crowesta, 80-luvun indie rock muusikosta, johon Duncan suhtautuu jokseenkin pakkomielteisesti. Tucker Crowe on parikymmentä vuotta aiemmin jättänyt faninsa toivomaan paluuta tekemällä mystisen katoamistempun kesken kiertueen. Päivänä eräänä Duncan saa käsiinsä jotakin uskomatonta - levyn, joka sisältää Tucker Crowen suosituimman albumin Julietin kappaleet akustisina demoversioina. Myös Annie osoittaa kiinnostusta levyä kohtaan, mutta Duncanin osalta kenties ei-toivottua kiinnostusta. Annie kirjoittaa Tucker Crowen fanifoorumille oman näkemyksensä levystä, täysin päinvastaisen kuin mikä Duncanilla on. Täysin odottamatta Annie saa vastauksen itseltään Tucker Crowelta...
Minulla kesti muutaman ensimmäisen luvun verran päästä kirjan imuun. Annien ja Duncan vaikuttivat liian tylsiltä ja heidän elämänsä kovin keski-ikäiseltä (heh). Mutta kun pääsin tarinaan kiinni, ahmaisin kirjan nopeasti. Tarina piti otteessaan loppuun asti ja Hornbyn lämmin pilkka pop- ja rocknörttejä kohtaan viihdytti. Juliet, Naked on kaiken kaikkiaan mainio kirja. Ihanaa, että vanha lemppari ei pettänyt taaskaan.
Lisäksi toivotan vielä aurinkoa vappuun itse kullekin! Pitänee pian itsekin mennä ottamaan aurinkokylpy, ettei juhlapäivä mene kokonaan sisällä kököttäessä.
Aivan mahtava kiteytys Hornbyn kirjoista! ♥ Itse koen ne ihan samoin, ja Hornby on ollut yksi suurimmista suosikeistani jo pian 15 vuotta. Olen lukenut häneltä käytännössä kaiken, myös neljä kokoelmaa Believer-lehdessä ilmestyneitä kirjakolumneja, ja olen tykännyt kaikesta lähes varauksetta (ainoa pienoinen pettymys oli How to Be Good, mutta en kyllä enää muista, mikä siinä muka mätti).
VastaaPoistaMyös Juliet hurmasi minut heti alusta lähtien (olen sitten vissiin sen verran tylsä ja keski-ikäinen :). Sen ilmestymisestähän tulee syksyllä jo neljä vuotta, ja odottelen kovasti seuraavaa Hornby-romaania. Odotellessa voisi kyllä lukea vanhojakin uudestaan, High Fidelity on ainoa jonka olen lukenut useampaan kertaan (kolmesti). Juliet olikin Hornbyltä loistava paluu musanörttien maailmaan, kuin High Fidelity Walkmanista iPodiin päivitettynä.
Hei muuten, jos kaipaat lisää samantyylistä luettavaa, suosittelen lämpimästi Tom Perrottaa! Häntä on kutsuttu Amerikan Hornbyksi, mielestäni täysin aiheellisesti. Samanlaista kevyttä mutta älykästä kerrontaa, hauskoja mutta koskettavia tarinoita. Hurahdin Perrottaan viime syksynä niin pahasti, että hotkaisin kaikki seitsemän kirjaa reilussa kahdessa kuukaudessa... Siitä asti olen suunnitellut esitteleväni kirjailijan blogissani perusteellisesti, mutta en tiedä, saanko sitä koskaan aikaiseksi. Tässä kuitenkin tämmöinen täsmäsuositus. :)
Kiitos! Minäkin luin ensimmäisen Hornbyni lähemmäs 15 vuotta sitten. Kyseessä oli Hornankattila, johon rakastuin. Pari vuotta sitten luin sen uudelleen englanniksi. Ja minullekin How to Be Good on ollut ainoa, johon en ole täysin rakastunut, mutta minäkään en enää muista mikä siinä olisi sitten ollut vialla... Ei varmaan mikään, mutta kun rima on korkealla, niin helposti löytää jotain nipotettavaa, kai.
PoistaJuliet hurmasi kyllä minutkin, kai sitä vain yrittää olla vähän kriittinenkin, ettei pelkästään vain hehkuttaisi, pöh.:) Toivottavasti pian saadaan taas uusi Hornby!
Tom Perrotta on minulle tuntematon, kiitos vinkistä! Kuvailusi perusteella vaikuttaa juuri sellaiselta kirjailijalta, johon voisin hyvinkin ihastua.:)
Ah joo, olenhan minäkin lukenut sekä Hornankattilan että Fever Pitchin, jälkimmäisen muistaakseni peräti kahdesti. Hornankattila onkin muuten ainoa suomeksi lukemani Hornby. Minulle ensikosketus oli joululahjaksi 1998 saamani High Fidelity.
PoistaSeuraavasta kirjasta löytyi pieni tiedonjyvä Hornbyn Facebook-faniryhmän kautta:
the current novel he’s writing, “Miss Blackpool,” which examines a popular sitcom and the lives of those involved as they age over several decades, starting in ’60s England
Julkaisusta ei mitään tietoa, mutta onneksi meillä on aikaa odotella...
Olisi kiva kuulla, mitä tykkäät Perrottasta, jos saat häntä lukuetäisyydelle. Pääkaupunkiseudun ja Turun kirjastoista pitäisi löytyä jotain, tamperelaisena olen "joutunut" ostamaan kaikki kirjat itse. :)
Ooo, kuulostaa lupaavalta tuo aihe!
PoistaMinäkin olen lukenut useimmat Hornbyt englanniksi, paitsi High Fidelity/Uskollinen äänentoisto ja About a Boy/Poika tuli luettua suomeksi, kun olen ollut vielä aika nuori, enkä usko että silloin olisi vielä edes tullut mieleen hankkia kirjoja alkukielellä. Niin ja sitten se Hornankattila, mutta sen luin tosiaan myöhemmin myös englanniksi. Pitäisi varmaan lukea uudelleen kaksi ensimmäistä, kun niiden lukemisesta on varmaan yli kymmenen vuotta jo...
Luulen, että minäkin joudun turvautumaan amazoniin Perrottan hankkimisessa, kirjastohaulla ei ainakaan tullut tuloksia. Pitää pistää tilaukseen, kun seuraavan kerran teen amazon-ostoksia.:)