Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että minä rakastin tätä kirjaa. Olin jo ennen lukemista lukenut useita vähän pettyneen tuntuisia arvioita sellaisilta, jotka olivat pitäneet Bechdelin Hautuukodista, ja odottivat jotain samankaltaista Äideistä parhaimmalta. Ehkä kerrankin kävi niin päin, että matalat odotukset tekivät lukukokemuksesta rikkaan.
 |
| Kuva: Like |
Hautuukoti oli Bechdelin omaelämäkerrallinen tarina, joka keskittyi paljolti Bechdelin kuolleen isän pohdintaan. Äideistä parhain taas keskittyy nimensä mukaisesti Bechdelin äitisuhteeseen. Kirjan rakenne on hyppivä. Tekijä keskittyy milloin äitinsä nuoruuteen, milloin omaan lapsuuteensa tai menneisiin terapiasessioihinsa. Toisaalta välillä taas vieraillaan Virginia Woolfin ja tunnettujen psykoanalyytikkojen elämässä. Minä pidin ratkaisusta, tuli sellainen olo, että yhtään ei tiedä mitä seuraavaksi paljastuu. Toisaalta Bechdel pistää itsensä likoon niin täydellisesti ja rehellisesti, että lukijalla voisi jopa tulla melkein tirkistelijämäinen olo. Ei kuitenkaan tullut, mutta tavallaan myös ymmärtää Bechdelin äitiä, joka on ilmeisen vaivaantunut Bechdelin paljastuksista niin Hautuukodissa kuin tässä uudemmassakin.
En varsinaisesti olisi odottanut välittäväni kirjasta, joka keskittyy paljolti psykoanalyysiin maailmaan, sillä en oikeastaan ole edes kiinnostunut psykoanalyysista. Tämä kirja avautui minulle kuitenkin jotenkin täydellisen eheänä ja lohdullisena. Pidin aikanaan paljon Hautuukodista, mutta minulle tämä nousi jopa paremmaksi. Äideistä parhain tavoitti minussa jotain, joka liikutti. Voi jopa olla, että tämä on tähänastisen (tosin sangen ohuen) lukuvuoteni parhain kirja.
Alison Bechdelin piirrokset ovat säntillisiä ja ilmeikkäitä. Kirjasta ja piirroksista välittyy kuva analyyttisesta ja herkästä perfektionistista. Luulen, että suosittelisin Hautuukodin lukemista ennen tätä kirjaa, sillä tässä viitataan moniin tapahtumiin, jotka on käsitelty tarkemmin Hautuukodissa, kuten esimerkiksi Bechdelin isän kuolema.
Kirjasta ovat bloganneet aiemmin mm. Zephyr, Maija, Kirjakko ruispellossa ja Linnea.
Pitäis varmaan tää lukea, kun mäkin tykkäsin Hautuukodista! Tosin yleensä mun sarjakuvien lukeminen suuntautuu sen mukaan että mitä löytyy siskolta hyllystä :D
VastaaPoistaMä en tiennytkään, että luet myös sarjakuvia.:) Hautuukoti oli hyvä mustakin, tämä myös, ja kuten sanoin meni mulla ehkä jopa Hautuukodin ohi. Tosin HK:n lukemisesta on jo monta vuotta, niin pitäisi ehkä lukea uusiksi ihan muistin virkistykseksi. Aika erilainen Äideistä parhain edeltäjäänsä verrattuna kuitenkin on.
PoistaLuen siis sarjakuvia hyvin harvoin ja satunnaisesti. Armas siskoni kun harrastaa niitä enemmänkin, niin yleensä on kyse esim siitä että olen hänen luonaan kylässä, teen tutkimusretkiä kirjahyllyyn ja sitten mennään yhdessä pihalle lukeen --> koska mikä olisikaan parempaa ajanvietettä kun lukea yhdessä?
PoistaI-ha-naa että pidit! Minä uppouduin myös tähän aivan täysin, tosin eri tavalla kuin Hautuukotiin. Bechdelin tyyli ja tapa heittäytyä, arvostan. Ja vaikka psykoanalyysin maailma tuntui välillä kiemuraiselta tunsin saavani tältä kirjasta jotenkin todella paljon. Kiitos tästä tekstistä, toivottavasti moni innostuisi!
VastaaPoistaMulle jäi hyvin samankaltaiset tuntemukset tästä. Vähän mietin, että voisikohan ihmisten pettymys tämän kohdalla johtua osittain siitä, että tämä on kuitenkin tosi erilainen Hautuukodin kanssa, vaikka onkin tavallaan ns. "jatko-osa"... Tai että voihan tähän pettyä, jos odottaa samanlaista lukukokemusta kuin Hautuukoti. En tiedä, mutta minäkin tosiaan rakastin tätä. Ja tuo tekijän itsensä likoon laittaminen on kyllä todella ainutlaatuista ja ihailtavaa. Ehkä sellainen kyky analysoida ja katsella itseään kriittisinkin silmin on vuosien psykoanalyysin tulos...
Poista