Turvavyöhyke

Andersen, Henrik: Turvavyöhyke, WSOY 2012  (Aikamme kertojia -sarja). Beskyttelseszonen 2011. Suomennos Pirkko Talvio-Jaatinen .

Kuva: WSOY

Tarina Nørskovien perheestä. Vanhempien, Ingridin ja Poulin, rakkaustarina, sekä toisaalta tarina heidän poikiensa Martinin ja Kristianin kasvamisesta aikuisten salaisuuksien varjossa. Perhedraama, sekä kuvaus lähihistoriasta, suljetusta Itä-Saksasta ja sen suhteesta länteen. Lisäksi kuvaus nuoren pojan, Martinin, noususta ammattijalkapalloilijaksi.

Viime aikoina olen tarttunut aika moniin kirjoihin löydettyäni ne kirjablogeista. Turvavyöhyke on yksi sellainen kirja. Kiinnostuin esimerkiksi kirjan jalkapallo-aiheesta. En ole mikään aktiivinen penkkiurheilija, mutta jalkapallosta tykkään, ja jalkapalloa käsittelevät kaunokirjalliset teokset ovat suht harvinaista herkkua. Lukiessa tuli myös mieleen, että en ainakaan muista lukeneeni yhtäkään a) tanskalaisen kirjailijan teosta b) Itä-Saksaa kuvaavaa teosta. Tämä kirja siis avasi monia uusia maailmoja, kaikki mielenkiintoisia. Juoni myös piti otteessaan, sillä Ingridin ja Poulin salaisuudet avautuvat vähitellen ja tarina kerrotaan hypellen ja paloissa.

Mielenkiintoisuudesta huolimatta minulle jäi vähän ontto olo viimeisen sivun jälkeen. Kirja ei ollut missään nimessä huono, mutta minun makuuni tai minulle aivan liian synkkä. Minusta on jotenkin liikaa, että sympaattiset ja kovia kokeneet Ingrid ja Poul laitetaan kestämään kaiken kurjan lisäksi vielä molempien lastensa kuolema. (Tämä ei muuten ollut juonipaljastus, sillä Martinin kuolema tulee ilmi kirjan ensimmäisessä lauseessa ja Kristian kuolee kirjan suht alussa.) Sinänsä tämä tuomioni ei ole pois teoksen kirjallisista ansioista, vaan on vain ihan oma makumieltymykseni - voin lukea synkistäkin aiheista mielelläni, mutta tässä synkkyys tuntui jotenkin tarpeettoman synkältä, melkein itsetarkoitukselliselta. Vielä osansa tuo Itä-Saksa -aspekti - Ingrid ja Poul näyttäytyvät vain sulkeutuneen valtion pelinappuloina.

Kirjan henkilöiden asemat antavat mielenkiintoista pohdittavaa. Kolme sukupolvea, joilla on todella erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Ensinnäkin Ingridin vanhemmat, jotka ajelehtivat yhdestä valtiojärjestelmästä toiseen, natsi-Saksasta suljettuun Itä-Saksaan, päämääränään lähinnä selvitä. Sitten Ingrid ja Poul, jotka haluavat vain elää omaa elämäänsä, mutta joiden eteen tulee ulkopuolelta lähes toivottomia vaikeuksia. Lopulta vielä Martin ja Kristian, länsimaiseen yltäkylläisyyteen tottuneet pojat, joiden kohtalon myös määräävät sattumanvaraiset tapahtumat, vaikka ns. ulkoiset puitteet ovatkin kunnossa.

Tästä kirjasta jäikin vähän toivoton olo. Sellainen, että ihan sama miten pyristelet, kaikki menee vikaan kuitenkin. Toisenlaisiakin mielipiteitä on, esimerkiksi Mari A:lle tämä oli lähes täydellinen kirja. Lukemistani arvioista tavoitin vielä Merenhuiskeen tekstin. Lisäksi olen aivan varma, että olen lukenut tästä kirjasta muistakin blogeista, mutta nyt en hakemisesta huolimatta tekstejä löydä. Saa vinkata, jos olet kirjasta kirjoittanut.:)