tiistai 11. syyskuuta 2012

Kirja, jonka "kaikki muut" ovat jo lukeneet

Ragde, Anne B.: Berliininpoppelit, Tammi 2007. Suomennos Tarja Teva. (Berlinerpoplene 2004)

Jotenkin tuntuu, että luen nykyisin sellaisia kirjoja, jotka kaikki muut paljon lukevat ovat lukeneet jo tsiljoona vuotta sitten tai edes viimeistään samana vuonna kuin kirja on ilmestynyt. "Myöhäisyyteni" johtuu ehkä siitä, että en ole ikinä ollut hirveän aktiivinen kustantamoiden uutuusluetteloiden selailija, vaan valitsen lukemiseni enemmänkin sattumalta ja fiiliksen mukaan. Lisäksi yksi merkittävä tekijä lukemisteni verrattaisessa vanhuudessa on, että en oikeastaan osta kirjoja vaan käytän kirjastoa, jossa yleensä joutuu jonottamaan uutuuksia. Harvoin kuitenkaan viitsin varata mitään, vaan maltan odottaa, että saan kirjan käteeni ihan perinteisen lainaamisen kautta. Samalla on oikeastaan ihan supertylsää, että edes viitsin ottaa pieniäkään paineita uutuuksien perässä juoksemisesta. Mitä väliä onko kirja uusi vai vanha, se on uusi minulle. Kai tämä vähän johtuu bloggauksestakin - blogimaailmassa uutuudet saavat näkyvyyttä ja tulee helpommin olo, että en ole ihan aikaani seuraava lukija.

Alkulöpinöistä itse asiaan. Anne B. Ragden Berliininpoppelit, hurja menestys, joka on saanut peräti kaksi jatko-osaa, kertoo norjalaisesta Neshovin perheestä. Neshovin tila sijaitsee Trondheimin lähettyvillä. Tilaa pyörittää Tor, Neshovien vanhin poika. Tor on oikea peräkammarin pojan perikuva. Hänelle siat ovat kaikki kaikessa, ja tilalla edelleen asuvan äidin sairastuminen on hirvittävä shokki. Ikä lähentelee jo kuuttakymmentä, mutta äitiin on aina luotettu ruuanlaitossa ja taloudenpidossa. Pikku hiljaa perheestä alkaa muodostua ennakko-oletuksia laajempi kuva, kun äidin sairastuminen tuo paikalle myös Torin aviottoman lapsen Torunnin, sekä Torin veljet Margidon ja Erlendin, jotka kaikkein mieluiten pysyisivät poissa tilalta.

Tässä kirjassa oli erityisen hauskaa se, että sai lukea henkilöistä, jotka kuvitteli tunnistavansa tyyppeinä, mutta joiden ajatusmaailma ja elämäntavat olivat itse asiassa todella vieraita. Sekä Tor että Margido ovat jokseenkin tapoihinsa piintyneitä, konservatiivisia vanhoja poikia, jotka tekevät asiat aina samalla tavalla. Tor on elänyt koko elämänsä samalla tilalla, ja esimerkiksi hänen nuorimman veljensä Erlendin parisuhde miehen kanssa on Torille täysin pöyristyttävä ja omituinen konsepti. Erlend taas on paennut omaa menneisyytään peräti Tanskaan asti. Hän haluaa kaikkein mieluiten olla miettimättä sukulaisiaan tai vaikeaa nuoruuttaan Norjan maaseudulla ja tuudittautua nykyisyyteen ja yltäkylläiseen elämäänsä Kööpenhaminassa.

Pidin kirjan kerrontaratkaisusta. Jokaisen luvun päähenkilönä on yksi veljeksistä tai Torunn, Torin tytär. Kaikilla on hyvin erilainen näkökulma tapahtumiin ja toisiinsa. Pian käy selväksi, että perhe ei todellakaan ole mitenkään perinteinen, vaan tabuja ja kipukohtia on paljon. Neshovin perheessä mitään ei ole koskaan sanottu ääneen, ja sellaisen opetteleminen myöhäisessä keski-iässä on vaikeaa. Oman kierteensä koko hommaan tuo myös ulkopuolelta tuleva Torunn, jolla on omat kysymyksensä ja käsiteltävät asiansa elämässään, jossa Tor ei ole koskaan ollut osallisena. Huomaan usein pitäväni kirjoista, joissa katsotaan asioita monen henkilön kautta. Monesti, kuten myös Berliininpoppeleissa, tällainen kerronta tuo mukaan yllätyksellisyyttä ja lisää syvyyttä hahmoihin. Ikään kuin saisi tietää enemmän henkilöistä, koska kuva heistä muotoutuu myös toisten hahmojen kautta.

Vaikka kirja käsittelee monia hurjan kipeitä ja vaikeita asioita, tyyli on lämmin ja humoristinen. Tällaista kirjoitusta ihailen. Hetkeksikään ei vaivuta epätoivon ja ahdistuksen syövereihin, vaan asiat saadaan tuotua esiin rehellisesti ja aidosti naurun kautta. En siis pätkääkään ihmettele, että kirja on ollut suurmenestys.

Tätä kirjaa on tosiaan luettu paljon, mutta useimmat kirjoitukset ovat useamman vuoden takaa. Kirjoista-blogissa tästä kirjasta on vähän tuoreempi kirjoitus tämän vuoden puolelta, joten olkoon se nyt ainoa linkitys.

11 kommenttia:

  1. Täällä toinen mattimyöhäinen, tosin juuri tällä hetkellä olen hyvinkin kartalla uutuuksista, kun juuri luin Kähkösen ja Ala-Harjan kirjat.

    Mutta noista Berliininpoppeleista piti sanomani, että satuin ihan vahingossa avaamaan TV:n joitakin aikoja sitten kun sieltä tuli kirjaan perustuva sarja. Jäin siihen jollain tavoin vähän koukkuun ja sen myötä heräsi kiinnostus lukea kirjakin. Tosin vielä en ole saanut aikaiseksi. Mutta sinun postauksesi myötä kirja palasi taas mieleen ja pitää käydä lisäämässä se TBR-listaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tätä kirjoittaessa törmäsin tietoon tv-sarjasta, jota en kuitenkaan ole nähnyt. Toivottavasti tulee uusintana pian, kiinnostaisi nimittäin minuakin.

      Poista
  2. Tunnustan, että tämä kirja kuuluu minun never heard-listalleni. Tiedänpähän nyt! Kuulostaa ihan kivalta, kiitos vinkistä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli minullekin never heard vielä uutuutena. Vuosi tai kaksi sitten eräs ystävä mainitsi tämän yhdeksi lempparikseen ja nimi jäi siitä korvan taakse. Ja suositeltavaa luettavaa tämä on. :)

      Poista
  3. Samoja tuntuja. Toisaalta on varmasti ihan hyväkin, että on meitä mattimyöhäisiä, jotka tuovat blogeihin ei niin tuoretta, mutta muutoin aivan yhtä kiinnostavaa luettavaa. Berliininpoppelit on TBR-listallani, joku päivä tämä on luettava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pointti tuokin.:) Monesti on kiva lukea vanhemmista kirjoista blogeista, koska ne eivät muualla enää juurikaan saa julkisuutta. Sillä tavalla löytää aarteita, jotka syystä tai toisesta ovat ilmestyessään menneet ohi. Näin kävi minulle esimerkiksi pari kuukautta sitten mainion Melissa Bankin Nyt nappaa! -kirjan kanssa. Se on julkaistu jo kymmenisen vuotta sitten, mutta en todellakaan olisi löytänyt kirjaa ellen olisi lukenut siitä Luetut, lukemattomat -blogista.

      Poista
  4. Kiitos linkityksestä! Kirjoitustasi lukiessa huomasin, että tuo kertojien moniäänisyys viehättää minuakin. Tässä kirjassa ja sen jatko-osissa on mielestäni yhdistetty mainiosti surumielinen ja traaginenkin tarina ja toisaalta lämmin huumori.

    Blogatessa tulee tosiaan helposti sellainen harha, että "kaikki muut ovat lukeneet tämän jo". Mutta onneksi kirjoissa on harvoin parasta ennen -päiväystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mittään! Mulla on vielä jatko-osat lukematta, mutta varmasti luen nekin jossain välissä. Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi. Monesti myös traagiset jutut aukeavat vielä paremmin, kun niitä käsitellään huumorin kautta.

      Tämän kirjan kohdalla oli aluksi sellainen olo, että viitsinkö edes blogata, kun tämä kirja on vähän "old news". (Outoa sikäli, että muista ei-uutuuksista minulla ei ole ollut yhtään sellainen olo, vaan kirjoitan kaikesta luetusta, jos vain suinkin ehdin.) Mutta tästäkin kommenttiketjusta selviää, että eihän tätä "kaikki" ole tosiaankaan lukeneet. Ja sitä paitsi eihän silläkään olisi väliä, vaikka olisivatkin, aina on kiva vaihtaa mielipiteitä. :) Ja nyt muuten näyttää siltä, että tämä on lyhyehkön bloggaushistoriani kommentoidun postaus...

      Poista
  5. No ollaan onneks kaks mattimyöhäistä yhdessä, sillä mulla tämä odottaa tuossa luettavien pinossa :D Tosin siinä on aika monta muutakin. Juuri tuo siippa ihmetteli että miks sieltä kirjastosta täytyy aina kantaa pinottain niitä kirjoja kotiin, miksi ei voi lukea jotain ja sit viedä takaisin ja lainata uutta, MUTTA KUN SE EI TOIMI NIIN! Pitää olla valinnanvaraa, ja niissä valinnanvaroissa tää on kyllä jo pidempään vajonnut kohti kasan pohjaa hmm. Pitää ehkä nostaa ylemmäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nosta ylemmäs, tämä oli hyvä ja vie parhaalla mahdollisella tavalla pois omalta mukavuusalueelta - ei siis kirjoitustyylinsä, vaan kuvattujen henkilöiden kautta. Harvemmin tulee luettua kirjoja, jossa jonkinlaisena päähenkilönä on peräkammarin poika... Itse asiassa nyt ei tule kyllä mieleen yhtäkään toista, vaikka varmaan jonkun muunkin olen lukenut.

      Musta on kanssa kehkeytynyt pikkuhiljaa ihan hirveä hamsteri-kirjastokävijä. Tänään palautin kolme kirjaa ja lainasin tilalle kuusi kirjaa, yhden äänikirjan ja kaksi dvd:tä. Eikä siinä muuten mitään, mutta kun alunperin mun tosiaan piti mennä vain ja ainoastaan palauttamaan kirjoja, että saisi vähän tilaa hyllyyn ja lattioille....

      Poista
    2. Ai niin ja piti vielä siitä sanoa, että mä olen odottanut, että tulee eteen tilanne, että toinen bloggaisi jostain kirjasta, josta toinen on blogannut aiemmin. En tiedä miksi, mutta jotenkin se on kiva ajatus. :)

      Poista