Kun kaikki katoavat

Salla Simukka: Jäljellä. Tammi 2012. 

Oi ihanuutta! Vietin kesälomaviikkoa vanhempieni luona, ja pitkästä aikaa satuin olemaan paikalla kirjastoauton vieraillessa pihassamme. (Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kävin kirjastoautossa kerran viikossa, ja noihin visiitteihin liittyy valtava kasa hienoja muistoja.) Muistoja oli pakko päästä verestämään, vaikka tuttu kirjastoautosetäkin jäi jo vuosia sitten eläkkeelle. Ensimmäiseksi suuntasin tietenkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden uutuusosastolle. Aikoinaan käytiin kovaa kilpailua siitä, kuka tuon hyllyn ehti ensimmäisenä tarkistaa. Enää ei meidän pysäkillä tarvitse tapella, oltiin isoäidin kanssa ainoat asiakkaat.

No, kannoin mukanani autosta kasan uudehkoja fantasiakirjoja, ja Sysimetsästä ehdinkin kirjoittaa jo tuoreeltaan. Tiiviimmin takaraivoon on jäänyt asustelemaan Salla Simukan Jäljellä, jonka syksyllä ilmestyvää jatko-osaa Toisaalla odotan jo kovasti. Kirjat täydentävät toisiaan kiinnostavasti, sillä ne kertovat saman tarinan kahdesta eri näkökulmasta (näin ainakin olen ymmärtänyt). Jäljellä jättää enemmän avoimeksi, Toisaalla ilmeisesti tarjoaa selityksen että mitä tässä oikeastaan tapahtuikaan.

Jäljellä sijoittuu tulevaisuuden Suomeen, jossa jokainen lapsi ja nuori laitetaan kykyjensä mukaan oikealle elämänuralle mahdollisimman nuorena. Päähenkilö Emmi Aalto ei vain ole löytänyt omaa kiinnostuksenkohdettaan, omaa uraansa. Hän on yksinäinen, syrjäytynyt nuori, joka toivoo että kaikki olisi toisin.

Toiveitaan kannattaa varoa, sillä eräänä päivänä Emmi herää, ja kaikki muut ihmiset vaikuttavat kadonneen. Emmin toimintaa tyhjilleen jääneessä maailmassa on kuvattu hienosti, uskottavasti. Hän käy läpi niin kieltämisen, surun, vihan kuin apatiankin vaiheita. Lopulta hän päättää, että on toimittava, ja tapahtumat vierähtävät kunnolla käyntiin. Emmi tapaa muitakin jäljellejääneitä, ja yhdessä he sekä yrittävät selvittää, mitä on tapahtunut, että opetella elämään uudenlaisessa maailmassa. Lukija saa kirjan henkilöiden rinnalla yrittää selvittää, mitä on tapahtunut - minullakin on omat epäilykseni, joiden oikeellisuuden paljastaa sitten Toisaalla.

Kirjan maailmaan sujahtaminen oli helppoa. Ehkä erityisesti siksi, että koko teini-ikäni kirjoittelin dystopiatarinoita, joissa aikuiset yllättäen katoavat tai kuolevat ja nuoret jäävät selviytymään keskenään. Kirjan tapahtumissa oli siis jotakin hyvin tuttua, mutta toisaalta myös tarpeeksi uusia ja raikkaita ideoita, jotta siitä jaksoi innostua. Nuorten keskinäisiä suhteita on kuvattu aidonoloisesti, ja Emmi on tarpeeksi selväpäinen nuori, jotta vähän vanhempikin jaksaa kiinnostua hänestä (nimimerkillä itsetuhoiseen teiniangstiin jo teininä kyllästynyt lukija). 

Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus toivoneet ”kunpa kaikki katoaisivat”.