Amerikkalainen elegia

Hustvedt, Siri: Amerikkalainen elegia, Otava, 2008. Suomennos Kristiina Rikman. (The Sorrows of an American, 2008)

Kuva: Otava

Taisin lukea kirjan, joka ei ollut ihan minua varten. En tiedä mitä odotin Amerikkalaiselta elegialta. En välttämättä mitään, sillä olen huomannut usein olevani ns. vastarannan kiiski, eli että innostun kirjoista, joista ei tule hurjan suosittuja ja päinvastoin. Hustvedt ehkä kai kuitenkin kuuluu niihin kirjailijoihin, joilta voisi hyvä olla ainakin jotain luettuna, jos haluaa tietää mistä puhutaan, vaikka tämä elegia taisikin pudota minulla 'päinvastoin'-kategoriaan.

Takakansiteksti kertoo seuraavaa:

"Sisarukset Erik ja Inga jäljittävät menneisyyden aaveita ja isien salaisuuksia - miljöönä kirjailijoiden ja psykoanalyysin New York. Siri Hustvedtin älykäs romaani viettelee jälleen lukijansa."

Ehkä jo lähtökohdat olivat lukemiselle pielessä: en tiedä haluanko tulla romaanin viettelemäksi, enkä ole erityisen kiinnostunut psykoanalyysista. New York on tosin kaupunkina kiinnostava. Mitä tulee isien salaisuuksiin, puolivälissä kirjaa unohdin koko Erikin ja Ingan isän "salaisuuden" ja että sellaista oltiin selvittämässä, vaikka olin alussa luullut sen olevan koko kirjan pääjuoni. Sen toisen isän, Maxin, salaisuudet tuntuivat kiinnostavimmilta. Tuntui, että hahmoja ja juonenpätkiä oli ripoteltu sinne ja tänne, vaikka minusta ihan Erik, Erikin naapurit ja Inga ja Sonia olisivat olleet tarpeeksi kiinnostavia kannattelemaan koko tarinan. Viimeistään Erikin potilaiden mukaan ymppääminen tuntui hiukka turhalta. Ja lopulta Larsin, eli Erikin ja Ingan isän suuri salaisuus ei mielestäni ollut edes mikään kovin merkittävä juttu. Ehkäpä se siksi jäi vain sivujuoneksi. Sai tosin sellaiseksi ehkä turhan paljon sivuja.

Kuitenkin, kaiken tämän marmatuksen jälkeen sanon, että kirjan päähenkilöt jaksoivat kiehtoa minua alusta loppuun. Useimmissa oli kiinnostavaa traagisuutta, joka teki persoonista elävän tuntuisia. Tätä kirjaa lukiessani en ollutkaan niin kiinnostunut siitä mitä tapahtuu, vaan hahmoista itsessään ja kenties siitä, tulevatko nämä kehittymään loppua kohden jotenkin. Luulenkin, että olisin valmis lukemaan Hustvedtilta vielä jotain muutakin, kenties jossain muussa hänen kirjassaan olisi minua enemmän kiinnostava aihepiiri. Joka tapauksessa Amerikkalaisen elegian perusteella minulle selvisi, että kyseessä on todellakin lahjakas kirjailija.

Tästä kirjasta on kirjoitettu aika monessa blogissa, mutta useimmat löytämäni kirjoitukset ovat useamman vuoden takaa. Tuorein löytämäni taisi olla Aamuvirkku yksisarvisen reilu vuoden takainen teksti. Olkoon se siksi nyt ainoa linkitys.

Laitanpa tämän mukaan So American -haasteeseen, kategoriaan Immigrant Background.