keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Amerikkalainen elegia

Hustvedt, Siri: Amerikkalainen elegia, Otava, 2008. Suomennos Kristiina Rikman. (The Sorrows of an American, 2008)

amerikkalainen_elegia.jpg
Kuva: Otava
Taisin lukea kirjan, joka ei ollut ihan minua varten. En tiedä mitä odotin Amerikkalaiselta elegialta. En välttämättä mitään, sillä olen huomannut usein olevani ns. vastarannan kiiski, eli että innostun kirjoista, joista ei tule hurjan suosittuja ja päinvastoin. Hustvedt ehkä kai kuitenkin kuuluu niihin kirjailijoihin, joilta voisi hyvä olla ainakin jotain luettuna, jos haluaa tietää mistä puhutaan, vaikka tämä elegia taisikin pudota minulla 'päinvastoin'-kategoriaan.

Takakansiteksti kertoo seuraavaa:

"Sisarukset Erik ja Inga jäljittävät menneisyyden aaveita ja isien salaisuuksia - miljöönä kirjailijoiden ja psykoanalyysin New York. Siri Hustvedtin älykäs romaani viettelee jälleen lukijansa."

Ehkä jo lähtökohdat olivat lukemiselle pielessä: en tiedä haluanko tulla romaanin viettelemäksi, enkä ole erityisen kiinnostunut psykoanalyysista. New York on tosin kaupunkina kiinnostava. Mitä tulee isien salaisuuksiin, puolivälissä kirjaa unohdin koko Erikin ja Ingan isän "salaisuuden" ja että sellaista oltiin selvittämässä, vaikka olin alussa luullut sen olevan koko kirjan pääjuoni. Sen toisen isän, Maxin, salaisuudet tuntuivat kiinnostavimmilta. Tuntui, että hahmoja ja juonenpätkiä oli ripoteltu sinne ja tänne, vaikka minusta ihan Erik, Erikin naapurit ja Inga ja Sonia olisivat olleet tarpeeksi kiinnostavia kannattelemaan koko tarinan. Viimeistään Erikin potilaiden mukaan ymppääminen tuntui hiukka turhalta. Ja lopulta Larsin, eli Erikin ja Ingan isän suuri salaisuus ei mielestäni ollut edes mikään kovin merkittävä juttu. Ehkäpä se siksi jäi vain sivujuoneksi. Sai tosin sellaiseksi ehkä turhan paljon sivuja.

Kuitenkin, kaiken tämän marmatuksen jälkeen sanon, että kirjan päähenkilöt jaksoivat kiehtoa minua alusta loppuun. Useimmissa oli kiinnostavaa traagisuutta, joka teki persoonista elävän tuntuisia. Tätä kirjaa lukiessani en ollutkaan niin kiinnostunut siitä mitä tapahtuu, vaan hahmoista itsessään ja kenties siitä, tulevatko nämä kehittymään loppua kohden jotenkin. Luulenkin, että olisin valmis lukemaan Hustvedtilta vielä jotain muutakin, kenties jossain muussa hänen kirjassaan olisi minua enemmän kiinnostava aihepiiri. Joka tapauksessa Amerikkalaisen elegian perusteella minulle selvisi, että kyseessä on todellakin lahjakas kirjailija.

Tästä kirjasta on kirjoitettu aika monessa blogissa, mutta useimmat löytämäni kirjoitukset ovat useamman vuoden takaa. Tuorein löytämäni taisi olla Aamuvirkku yksisarvisen reilu vuoden takainen teksti. Olkoon se siksi nyt ainoa linkitys.

Laitanpa tämän mukaan So American -haasteeseen, kategoriaan Immigrant Background.

4 kommenttia:

  1. Ei uponnut minuunkaan tämä aikanaan (lukupäiväkirjasta eli excel-taulukosta lunttasin että pari vuotta sitten ole tämän lukenut). Jokin Hustvedtin tyylissä ei vaan kolahda. Kaikki henkilöt jäivät jotenkin hirveän etäisiksi ja kylmiksi. Ja olen edelleen harmissani koska olisin halunnut tykätä Hustvedtistä koska Auster on niin ihana :) Mutta ehkä vielä joskus annan mahdollisuuden jollekin toiselle kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jäi kiinnostamaan muut kirjat tämän perusteella, koska mä taas tykkäsin kirjailijan tyylistä ja voisin kuvitella, että jonkun kokonaan toisen aihepiirin juttu voisi kiinnostaa mua enempi - joku missä ei ole unien yksityiskohtaista kuvausta tai muuta tylsää.
      Sen sijaan se vähä mitä oon Austeriin tutustunut, niin ei kiitos enää yhtään. Jäi aiemmin tänä vuonna New York trilogia kesken. En saanut yhtään otetta!

      Poista
  2. No toi New York trilogia on jäänyt multakin useamman kerran kesken, ei oo hyvä yhtään! Eli ei kannata sen perusteella tehdä johtopäätöksiä. Kannattaa kokeilla jotain niitä uudempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin varmasti pitäisi. Mulla on vaan vähän paha tapa leimata kirjailija yhden kirjan perusteella. Eli jos aloitan jollain karmealla pettymyksellä, kynnys minkään muun saman kirjailijan kirjan lukemiseen nousee aika korkealle. Tässä tapauksessa vielä ehkä entistä korkeammalle siksi, että NY trilogiaa on kehuttu ihan yhtä lailla kuin Austerin muita kirjoja. Mutta varmasti kokeilen jotain muutakin joskus, koska Austerilla on laaja tuotanto ja pakko on kai uskoa, että laajaan tuotantoon mahtuu myös huteja, joiden perusteella ei pitäisi leimata kaikkea mitä kirjailija on julkaissut.

      Poista