Seikkailu Sysimetsässä

Colin Meloy: Sysimetsä (Alkuteos: Wildwood: The Wildwood Chronicles, Book 1, 2011) Kuvitus Carson Ellis. Suomentanut Peikko Pitkänen. Otava 2012.

Sysimetsä on ihastuttavan vanhanaikainen lasten fantasiakirja. Se tempaisi mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta, ja viimeiset sivut oli luettava yömyöhään valvoen.

12-vuotiaan Pruen kotikaupungin reunalla kasvaa Tiettemäksi korveksi kutsuttu metsä, jonne kukaan ei koskaan saa mennä. Metsästä kerrotaan tarinoita: se on vaarallinen villieläinten asuttama paikka, josta ihmiset eivät tule takaisin (ainakaan järjissään). Mutta kun varikset sieppaavat Pruen pikkuveljen ja vievät hänet metsään, Pruelle ei jää vaihtoehtoja. Pikkuveli on pelastettava, ja mukaan seikkailuun lähtee yksinäinen ja kiusattu luokkatoveri Curtis.

Tietön korpi paljastuu aivan muuksi kuin Prue ja Curtis ovat odottaneet. Se on taioin suojattu oma maailmansa, jonka poliittisissa kiemuroissa ja salajuonissa Pruen ja Curtisin on yritettävä pärjätä parhaansa mukaan. Ystäviä ja vihollisia on vaikea tunnistaa, sillä harvat ovat sitä miltä näyttävät. Pikkuveljen etsintäretket kuljettavat sankareita ympäri metsää, ja seikkailujensa aikana kumpikin sekä oppii uusia asioita että kasvaa ihmisenä.

Sysimetsä ei ehkä esittele mitään kauhean uutta, mutta sekä tarina että maailma ovat hyvin viehättäviä. Metsän inhimilliset eläimet vetoavat sisälläni asuvaan lapseen, Prue ja Curtis ovat sankareita, joista on mahdoton olla pitämättä, ja tarina etenee koko ajan uusien seikkailujen muodossa. Sinne tänne tarinan lomaan on ujutettu vakavampiakin aiheita koulukiusaamisesta tasa-arvoon saakka. Lisäksi kirja on kuvitettu hurmaavasti; kauniin kannen lisäksi kirja sisältää niin mustavalkoisia pienempiä kuvia kuin muutamia värillisiä, koko sivun kuviakin. Kuvituksesta on vastannut kirjailijan vaimo, joten ei mikään ihme, että se tuntuu kuuluvan tarinan kanssa hyvin vahvasti yhteen.

Suosittelen kirja lukunälkäisten 10-vuotiaiden lisäksi myös kaikille niille, jotka kaipaavat kunnollista vanhanaikaista seikkailua, jossa vaikeudet voitetaan neuvokkuuden, ystävyyden ja yhteistyön avulla. Loppu on onnellinen, sen lupaan!

Kirjasta on kirjoitettu ainakin blogeissa Vauhkon kirjat ja kirjaimet  ja Kirjoihin kadonnut. Kirjalla osallistun So American -haasteeseen, Moderneihin miehiin ja Oregoniin.

(Ps. Huomasin vasta kirjan luettuani, että kyseessä on Sysimetsän kronikoiksi kutsutun sarjan ensimmäinen osa. Toimii kuitenkin ihan itsenäisenäkin kirjana!)