Colin Meloy: Sysimetsä (Alkuteos: Wildwood: The
Wildwood Chronicles, Book 1, 2011) Kuvitus Carson Ellis. Suomentanut
Peikko Pitkänen. Otava 2012.
Sysimetsä on
ihastuttavan vanhanaikainen lasten fantasiakirja. Se tempaisi mukaansa heti
ensimmäiseltä sivulta, ja viimeiset sivut oli luettava yömyöhään valvoen.
12-vuotiaan Pruen
kotikaupungin reunalla kasvaa Tiettemäksi korveksi kutsuttu metsä, jonne kukaan
ei koskaan saa mennä. Metsästä kerrotaan tarinoita: se on vaarallinen
villieläinten asuttama paikka, josta ihmiset eivät tule takaisin (ainakaan
järjissään). Mutta kun varikset sieppaavat Pruen pikkuveljen ja vievät hänet
metsään, Pruelle ei jää vaihtoehtoja. Pikkuveli on pelastettava, ja mukaan
seikkailuun lähtee yksinäinen ja kiusattu luokkatoveri Curtis.
Tietön korpi
paljastuu aivan muuksi kuin Prue ja Curtis ovat odottaneet. Se on taioin
suojattu oma maailmansa, jonka poliittisissa kiemuroissa ja salajuonissa Pruen
ja Curtisin on yritettävä pärjätä parhaansa mukaan. Ystäviä ja vihollisia on
vaikea tunnistaa, sillä harvat ovat sitä miltä näyttävät. Pikkuveljen
etsintäretket kuljettavat sankareita ympäri metsää, ja seikkailujensa aikana
kumpikin sekä oppii uusia asioita että kasvaa ihmisenä.
Sysimetsä ei
ehkä esittele mitään kauhean uutta, mutta sekä tarina että maailma ovat hyvin
viehättäviä. Metsän inhimilliset eläimet vetoavat sisälläni asuvaan lapseen, Prue
ja Curtis ovat sankareita, joista on mahdoton olla pitämättä, ja tarina etenee
koko ajan uusien seikkailujen muodossa. Sinne tänne tarinan lomaan on ujutettu
vakavampiakin aiheita koulukiusaamisesta tasa-arvoon saakka. Lisäksi kirja on
kuvitettu hurmaavasti; kauniin kannen lisäksi kirja sisältää niin
mustavalkoisia pienempiä kuvia kuin muutamia värillisiä, koko sivun kuviakin.
Kuvituksesta on vastannut kirjailijan vaimo, joten ei mikään ihme, että se
tuntuu kuuluvan tarinan kanssa hyvin vahvasti yhteen.
Suosittelen
kirja lukunälkäisten 10-vuotiaiden lisäksi myös kaikille niille,
jotka kaipaavat kunnollista vanhanaikaista seikkailua, jossa vaikeudet
voitetaan neuvokkuuden, ystävyyden ja yhteistyön avulla. Loppu on onnellinen, sen lupaan!
Kirjasta on kirjoitettu ainakin blogeissa Vauhkon kirjat ja kirjaimet ja Kirjoihin kadonnut. Kirjalla osallistun So American -haasteeseen, Moderneihin miehiin ja Oregoniin.
(Ps. Huomasin
vasta kirjan luettuani, että kyseessä on Sysimetsän kronikoiksi kutsutun sarjan
ensimmäinen osa. Toimii kuitenkin ihan itsenäisenäkin kirjana!)
Kuulostaa lupaavalta. Tänä kesänä jotenkin virisi hinku lukea vanhoja hyviä satuja, mutta se jäi sitten kesädekkarivillityksen jalkoihin...
VastaaPoistaMulla erityisesti juuri tämä herätti halun lukea lisää ihania, kunnollisia seikkailuja. Ja ehkä jotain lapsuuden suosikkeja lisäksi...
Poista