2 x Herriot - lapsuuden suosikki on myös aikuisiän suosikki

Herriot, James: Maalaistarinoita, Otava, 1998 (James Herriot's Yorkshire stories, 1997)
Herriot, James, Elämäni kissat, Otava, 1995 (Cat stories 1994)

Pari kuukautta sitten Kirjavan kammarin Karoliina kysyi 11 kysymystä -haasteessa sellaista kirjaa, jonka vastaaja toivoisi joskus oman lapsensa lukevan. Silloin ei muistunut mieleen nämä ikisuosikit, James Herriotin eläinkirjat. Näitä suosittelen ehdottomasti kaikille, lapsille kuin aikuisillekin. Kirjat eivät ole ehkä kaikkein pienimpien lukemistoa, mutta uskoisin, että viimeistään kouluiässä näistä saa jo paljon irti.

Juoni on yksinkertaisuudessaan tämä: Herriot on eläinlääkäri Yorkshiressä ja kertoo tarinoita urastaan aina 1940-luvulta alkaen. Vaihtuvina henkilöhahmoina ovat eläimet omistajineen, niin lehmät ja lampaat kuin kissat ja koiratkin. Kirjat ovat ns. puolielämäkerrallisia. James Herriotin oikea nimi oli James Wight. Wight oli kuin olikin eläinlääkäri Yorkshiressä, mutta paikkojen ja ihmisten nimet kirjoihin on muutettu. En oikein tiedä kuinka paljon tarinoita on väritetty kirjoja varten, mutta ainakin tapaukset pohjaavat Wightin eli Herriotin uran varrella hoitamiin eläimiin. Maalaistarinoiden alkusanat ovat varsin valaisevat tästä aiheesta. James Herriotin poika, James Wight kertoo isänsä työstä niin eläinlääkärinä kuin kirjailijanakin, sekä perinnöstä, jonka 1995 kuollut Herriot on jättänyt tarinoillaan jälkeensä.Pikaisella nettiselailulla selvitin, että Herriotin lapset huolehtivat edelleen isänsä elämäntyön säilyttämisestä mm. museoksi muutetussa James Herriotin kotitalossa Skeldale Housessa. (Linkki World of James Herriotin sivuille.)

Joskus kesän alkupuolella minulle tuli kaipuu Herriotin kirjojen pariin. Järkytys oli suuri, kun huomasin, että kotikaupunkini kirjasto oli siirtänyt melkein kaikki kirjailijan teokset varastoon. Varastoon! Järkyttävää. Hyllyssä oli enää kaksi kokoelmaa, Maalaistarinoita ja Elämäni kissat. Kokoelmiin on poimittu ns. "parhaita paloja" useista kirjoista, jotka Herriot eläessään ehti kirjoittaa. Molemmat kirjat ovat ihania. Niiden lukeminen sai kaipaamaan aikaan ja paikkaan, jossa en ole koskaan elänytkään. Luin molemmat kirjat liikutuksen ja ihastuksen sekaisin tuntein. En keksi mitään elämäkertaa (tai puolielämäkertaa), josta välittyy tekijänsä rakkaus työtään kohtaan yhtä vahvasti kuin Herriotin kirjoista. Lisäksi minulle tuli valtava lemmikkikuume. Kirjat saivat minut kaipaamaan omaa paijattavaa, mutta tämänhetkinen asumistilanteeni ei valitettavasti kuitenkaan salli lemmikkejä. Olin lapsena vähintään yhtä eläinrakas kuin nykyään, ja muistan edelleen kuinka luin eläintarinoita lohdukkeeksi silloiseen, allergioista johtuvaan lemmikittömyyteen. Onneksi allergioista päästiin ja ennen pitkää kodissamme juoksenteli hamstereita ja kissa. Samoin toivon myös nykyisen elämäntilanteeni ajallaan muuttuvan karvajaloille suotuisammaksi.

Ottamani valokuva ei kenties ole kaikkein laadukkain, mutta kirjojen kuvitus on sitäkin upeampaa. Valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi ylös kuvittajan nimeä, ja nyt kirjat on jo palautettu kirjastoon...

Uusintapainoksia odotellessa

Niin ihania kuin nämä kokoelmat olivatkin, kaipasin hiukan jatkuvuutta, jota muistelen lapsena luetuissa kirjoissa olleen. "Kokonaisissa", alkuperäisissä kirjoissa Herriot kuvaa myös oman elämänsä vaiheita, ja vierailee useamman kerran samoilla tiloilla. Kirjat etenevät kutakuinkin kronologisesti. Kokoomateokset tuntuvat hieman hajanaisilta alkuperäisiin kirjoihin verrattuna, mutta toimivat toki pahimpaan kuumeeseen, tai kenties lyhyinä esittelypaloina. Joka tapauksessa säikähdin niin kovasti kirjaston vähäistä valikoimaa, että minun oli pakko suunnata antikvariaattiin etsimään James Herriot-kirjoja omaksi. Lapsuudenkodissani minulla on esikoinen, Kaikenkarvaiset ystäväni (All Creatures Great and Small), mutta hankin sille kaveriksi vaivasella kolmella eurolla Ystävistäni Hellyydellä (The Lord God Made Them All). Yritän kovasti saada myös käsiini DVD:llä Kaikenkarvaiset ystäväni tv-sarjan, jota en ole koskaan katsonut, mutta jonka epäilen olevan kuin minulle tehty. Samanaikaisesti kuulutan Otavalta uusintapainoksia, jotta nämä upeat kirjat eivät pääsisi unohtumaan.