Ihastuttavia (mutta myös nyrjähtäneitä) novelleja

Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni. Teos 2010.

Kuva Teoksen sivuilta. 

Lukemiseen liittyvien rajoitteiden murtaminen jatkuu! Novellikokoelmat ovat olleet minulle aina vaikea juttu. Varsinkin nuorempana inhosin niitä: heti kun pääsi sisään kiinnostavaan maailmaan, tarina oli jo ohi. Olisin halunnut tietää enemmän, viettää henkilöiden maailmassa enemmän aikaa. Vieläkin tulee usein ajateltua näin, vaikka lukeminen koostuu jo enimmäkseen yksittäisistä romaaneista eikä valtavista kirjasarjoista. Pikaisesti lukupäiväkirjoja vilkaisten huomaan, että olen viime vuosina lukenut keskimäärin yhden novellikokoelman vuodessa - tämä oli jo toinen tänä vuonna luettu!

Tiina Raevaaran novellikokoelma En tunne sinua vierelleni valikoitui luettavaksi opintojen avulla: analysoimme aloitusnovellia Gordonin tarina ja ihastuin siihen kovasti. Luonnollisesti oli selvitettävä, millaisia tarinoita se on saanut kokoelmassa seurakseen.

Koko kokoelmaan tutustumisen jälkeenkin suosikkini on Gordonin tarina. Siinä Gordon-niminen mies joutuu lintujen sairaalaan, ja hänen tarinaansa kirjaa ylös huonetoveri kuikka. Kiehtovaa novellissa on sekä näiden kahden olennon välille muodostuva suhde että kaiken taustalla vaikuttava maailma, josta saamme tietää yhä enemmän tarinan edetessä. Tarinan rakenne on myös kiinnostava, sillä kuikka kirjoittaa ylös toisen tarinaa ja samalla pohtii myös omaa tarinaansa ja oikeutusta tällaiseen tarinankerrontaan. (Ja juuri äsken huomasin, että novellikokoelma on omistettu Kuikalle!)

Muita parhaiten mieleen jääneitä novelleja ovat muista poikkeavaan muotoon kirjoitetut Pilven veikko keisarin syleilyssä, joka toimii lehtijuttuna ja kirjeistä muodostuva Karhunköynnös. Nämä molemmat tempaavat mukaansa, mutta saavat myös ajattelemaan kerrontaa, sitä mitä kukakin pitää tärkeänä.

Raevaaran novellit ovat kiehtovalla tavalla vinksahtaneita. Takakannessa hänet luetaan Leena Krohnin, Jyrki Vainosen, Maarit Verrosen ja Johanna Sinisalon joukkoon - näistä etenkin kolmen ensinnä mainitun teoksista pidän kovasti. Olen yrittänyt lukea myös Raevaaran esikoisromaania Eräänä päivänä tyhjä taivas, mutta se ei temmannut mukaansa samalla tavalla kuin nämä novellit ja löysi tiensä takaisin kirjastoon keskeneräisenä. Ensimmäinen kerta, kun olen ihastunut jonkun novelleihin enemmän kuin romaaneihin! Raevaaran toinen romaani Hukkajoki tosin kuulostaa melko kiinnostavalta…

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Sonja  ja Jori.

Kauhea kasa kirjoja odottaa että kirjoittaisin niistä - ja saa odottaa vielä hetken. Poltin eilen oikean käden sormenpäitä ruoanlaittopuuhissa ja ovat tällä hetkellä käyttökelvottomat... Kokeilkaa ihan huviksi miten vaikeaa on kirjoittaa vasemmalla kädellä (pätee ehkä vain oikeakätisiin kymmensormijärjestelmän käyttäjiin.) Parantelen siis sormenpäitä ennen kuin palaan kirjoittamaan kirjoista, sillä aikaa voin kasvattaa sitä luettujen kirjojen pinoa...