So American, eka kategoria täynnä! Anne Tyler - The Accidental Tourist

Tyler, Anne: The Accidental Tourist, 1985

Kuva: Random House

Kun Maconin ja Sarahin ainoa lapsi Ethan kuolee, alkaa pariskunnan avioliittokin rakoilla. Maconin elämä kääntyy päälaelleen - miten selvitä päivistä, kun ei tarvitse enää huolehtia kuin itsestään? Elämä on tähän asti ollut turvallista, koska Macon on pystynyt luottamaan rutiineihinsa ja järkeensä. Kaikki alkaa kuitenkin tuntua melko tyhjältä, kun on yksin. Vähitellen rutiinit murtuvat melkein väkisin, kun kaikkeen varautuneen Maconin elämässä alkaa tapahtua asioita, joihin hän ei ole varautunut.

Täytyy tunnustaa, että Anne Tyler oli minulle melko vieras nimi, ennen kuin aloin seurata kirjablogeja säännöllisesti noin puolitoista vuotta sitten. Kirjablogien lisäksi luottokirjailija Nick Hornbyn suosittelusanat kannessa saivat minut tarttumaan tähän kirjaan. Alku lähti kuitenkin kankeasti käyntiin, koska Maconin elämä on aluksi hirvittävän masentavaa - kuollut poika ja vaimo, joka haluaa avioeron. Uhkasin masentua kirjasta ihan tosissani. Hienovarainen komiikka ja lämminhenkisyys kuitenkin hiipivät mukaan, ja lopulta oli kiinnostavaa saada selville, miten Macon selviää joutuessaan tilanteisiin mukavuusalueensa ulkopuolella.

Kirjavan kammarin Karoliina kuunteli tämän kirjan maaliskuussa. Karoliina ei ollut varma pitikö kirjan loppuratkaisusta, ja minä taivun suunnilleen samaan suuntaan. Ylipäätään minun oli välillä hirveän vaikea olla samaa mieltä monista Maconin ratkaisuista, vaikka ymmärsinkin ajatukset niiden takana, ja ratkaisuiden roolin "isossa kuvassa", siinä mitä kirja yrittää viestittää. Tyler on kuitenkin luonut hahmon hienosti - on helppo kuvitella Maconin kaltainen harmaa, keski-ikäinen, viimeiseen asti järkeensä luottava mies. Muista hahmoista Muriel ärsytti minua(kin) aivan suunnattomasti, alusta loppuun, mutta nostan sen ennemmin plussaksi kuin miinukseksi kirjalle. Ylipäätään tämä taisi olla enemmän hahmo- kuin juonivetoinen kirja. Onneksi Tyler osaa luoda herkullisia tyyppejä.

Minua kiinnosti myös Karoliinan tekstin kommenttiboksi, koska keskustelijat puhuivat lemppari-Tylereistaan ja vähemmän lemppari-Tylereistaan. Kirjailijalla on suuri tuotanto, ja onkin vaikea päättää minkä Tylerin lukisin seuraavaksi. (Vähän myöhemmin, tällä hetkellä jonossa on etusijalla muita kirjoja.) Vinkkejä otetaan vastaan.

Olen myös aika iloinen siitä, että sain ensimmäisen kategorian täyteen So American -haasteessa. Laitan tämän kirjan viidenneksi kirjaksi Modern Women Writers -kategoriaan.