Simone de Beauvoir: Kutsuvieras

Simone de Beauvoir: Kutsuvieras 1985 (L'invitée 1943), suom. Mirja Bolgár. Kirjayhtymän Arena-sarja.

Taas ranskalaista! Tällä kertaa noin seitsemänkymmentä vuotta vanhempaa tosin. Huikeinta Kutsuvieraassa onkin sen rohkea aihe, polyamorinen suhde, aikaansa, 1940-lukuun nähden. Kirja kuvaa sitä mitä tapahtuu, kun nuori Xavière astuu ensin Francoisen elämään, mutta päätyy suhteeseen myös Francoisen miesystävän Pierren kanssa. Syntyy kolmiosuhde, jonka vaatimuksiin kertojana toimiva Francoise yrittää parhaansa mukaan vastata. (Francoise hännällisellä c-kirjaimella, en vain kertakaikkiaan tiedä miten sellainen tehdään suomalaisella näppäimistöllä...)

Kutsuvieras on Simone de Beauvoirin ensimmäinen julkaistu teos. Takakansitekstin mukaan kirja on "eksistentialismin varhaisimpia toteutuksia Ranskan nykykirjallisuudessa", ja teoksessa hahmottuvat "kaikki hänen myöhemmän tuotantonsa tärkeät teemat".

Minua kiinnostaa ensisijaisesti Simone de Beauvoirin kaunokirjallinen tuotanto, vaikka kirjailija tunnetaan myös filosofina. Olen lukenut lähes kaikki hänen suomennetut proosateoksensa, jonkun suomentamattomankin. Kuten olen jo maininnut toisaalla, Mandariinit kuuluu kaikkien aikojen lempikirjoihini, joten arvotan kirjailijan korkealle. Ehkäpä juuri siksi Kutsuvieras olikin minulle jonkinasteinen pettymys. Kirja keskittyy päähenkilö Francoisen mielenliikkeisiin ja sisäiseen maailmaan, ulkoiset tapahtumat jäävät vähäisiksi. Kyllä, kirja käsittelee muun muassa yksilön olemassaolon ongelmia, ja näyttäytyy siten varsin filosofisena teoksena. Henkilöiden väliset jännitteet ja heidän toimintojensa motiivit ovat perusteltuja ja hyvin kuvattuja, ja siksi jaksoinkin kirjan loppuun vaikka välillä olisi tehnyt mieli jättää kesken. 460 sivua on paljon, jos ei tavoita täysin lukemisen vaatimaa mielentilaa. Koska luulen, että siitä lopulta on kyse: elämäntilanteessa, jossa kirjan luin, olisin kaivannut kirjalta edes vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei ole kirjan vika, jos valitsen sen väärään mielentilaan. Onneksi loppuratkaisu pääsi yllättämään minut, enkä lopulta katunut pätkääkään, että annoin teokselle aikaa loppuun asti.

Kiinnostaisi tietää, millaisen vastaanoton Kutsuvieras on saanut ilmestymisaikanaan, 1940-luvulla. Ihailen suunnattomasti de Beauvoiria edelläkävijänä ja naisten aseman puolestapuhujana. Toinen sukupuoli, Simone de Beauvoirin pääteos, nostatti ilmestyessään 1949 jonkinasteista polemiikkia (esimerkiksi katolinen kirkko tuomitsi kirjan kiellettyjen kirjojen listalle). Polyamorinen suhde, Kutsuvieraan aihe, on käsittääkseni melko vähän puhuttu asia vielä 2010-luvullakin, joten en voi kuin ihailla de Beauvoiria rohkeudesta kirjoittaa valitsemistaan aiheista. Itse kirjassa ei ole mitään sensaationhakuista. Se on humaani teos, joka kuvaa hahmojaan rehellisesti kaikkine vikoineen ja puutteineen. Polyamorisuus sinällään ei nouse teoksessa keskeisimmäksi ajatukseksi, vaikka polyamorinen suhde teoksen keskeisenä tilanteena näyttäytyykin. Keskeiseksi nousee sen sijaan, kuinka ihmisen oma identiteetti heijastuu suhteessa toisiin, ja mistä kaikesta oma olemassaolo on riippuvaista. Ihailtavaa teoksessa on, miten de Beauvoir kuvaa tavanomaisesta poikkeavaa suhdetta yhtenä tilanteena tai järjestelynä muiden joukossa, ei jonain huutomerkin arvoisena kummallisuutena.