Kirjayhtymä 1978 (Arena-sarja), 192 sivua
Suomennos Mirja Bolgar
(La Femme Rompue 1968)
 |
| Kirjalla on myös yksinkertaisen kaunis kansi. |
Murtunut nainen on kahden pitkän novellin teos. Niminovelli sekä kirjan avaava Hienotunteisuuden vuodet käsittelevät molemmat naisia ja heidän sisäistä elämäänsä. Hienotunteisuuden vuosissa kuusissakymmenissä oleva päähenkilö arvioi elettyä sekä tulevaa elämäänsä miehensä rinnalla, sekä rooliaan poikansa elämässä. Murtuneessa naisessa taas päähenkilö kipuilee vaihtoehtojensa kanssa, kun paljastuu, että aviomiehellä on rakastajatar. Novelleissa ei varsinaisesti tapahdu paljoa, mutta olennaisempaa on kuinka de Beauvoir kuvaa päähenkilöidensä ajatusten juoksua ja henkisiä umpikujia, joihin nämä päätyvät.
Kirja oli minulle kutakuinkin täydellinen tällaisenaan, enkä usko, että kummastakaan pitkästä novellista olisi ollut täysimittaiseksi romaaniksi. Mutta novellipituutensa tarinat kantoivat hyvin.
Lainaan harvemmin takakansia, mutta tällä kertaa mielestäni takakansitekstiä laadittaessa on osuttu niin oikeaan, että en malta olla jakamatta tekstiä osittain. "Simone de Beauvoir, näennäisiä elämänarvoja vastustava leppymätön taistelija, käsittelee tässä kahden laajan novellin teoksessa ranskalaisen kepeästi, mutta silti terävästi tuotantonsa keskeistä aihetta, naisen asemaa, itsensä löytämistä, suhdetta elämän nykyhetkeen."
Ah, "näennäisiä elämänarvoja vastustava leppymätön taistelija"! Tätä juuri Simone de Beauvoirin kirjoissa rakastan. Harmillista, että de Beauvoirin kaunokirjallinen tuotanto saa vähemmän huomiota kuin se ansaitsisi. Esimerkiksi tätäkään parisataasivuista helmeä en ole edes kohdannut (enää) kirjastossa. Lukemani painos on vuodelta 1978 ja sain sen käsiini nettiantikvariaatin kautta. Viime vuosina uusintapainoksia de Beauvoirin kirjoista on (tietääkseni) tullut vain Toisesta sukupuolesta sekä Mandariineista.
*'Lähes'-sana viittaa vain yhteen kirjaan, Tous les hommes sont mortels, jota ei käsittääkseni ole suomennettu. Minulta löytyy englanninkielinen käännös All Men Are Mortal. Tämä pitkästyttävä kirja on poikkeus de Beauvoirin loistavassa kaunokirjallisessa tuotannossa. Kuten aina, tämäkin tietysti vain minun mielipiteeni.
Minäkin pidn Murtuneesta naisesta. Luin sen aikaa sitten, joten nyt saattaisin kokea kirjan vieläkin vahvemmin.
VastaaPoistaOlen lukenut de Beauvoirilta Lempeä kuolema, Kauniit kuvat, Murtunut aninen, Toinen sukupuoli, Mandariinit I ja II sekä Kutsuvieras. Pitäisi hetiä lukea uudestaan iahn blogia varten.
Kiinnostavaa, että toit tämän esiin, sillä kahta kirjailijaa kirjablogeissa näkee tosi vähän: Durasia ja de Beauvoiria.
Ihan totta, Durasiakaan ei näy paljoa. Minä rummutan aina välillä de Beauvoiria ihan juuri siksi, että kyseessä on kuitenkin lempikirjailija. <3
PoistaJoskus jonkun aiemman de Beauvoir- kirjoituksen kohdalla pohdimme keskustelussa, että de Beauvoirin vähäinen näkyvyys johtuu varmaan osittain siitä, että kirjoista ei ole juurikaan otettu uusintapainoksia (Toista sukupuolta ja Mandariineja lukuunottamatta). Voisiko olla, että 60-80-luvuilla ilmestyneet suomennokset ovat osittain joutuneet jo varastoon kirjastoissakin...
Todennäköisesti ne ovat varastoissa. Tuli mieleeni, että eivätkö nykyajan nuoret naiset kaipaa näitä kirjoja vai ovatko he niin koulutuksen ja uran raskauttamia, että nämä eivät mahdu elämään. Muistan miten intohimoisesti olen itse näihin suhtautunut.
PoistaMinullekin nämä ovat tosiaan tärkeitä kirjoja, joita kannan luultavasti mukanani lopun elämääni. Mutta jos ei uusintapainoksia oteta ja kirjastossakaan ei näihin törmää, niin ehkä näitä ei enää monet löydä... Mikä on tietenkin sääli.
PoistaSait minut kiinnostumaan tästä kirjasta, vaikka mikään suuri novellien ystävä en olekaan ja kävin jopa tarkistamassa löytyykö kirjaa meidän kirjastostamme. Ihan omasta kirjastosta ei löydy, mutta alueen muista kirjastoista kylläkin. Pitää laittaa kirjan nimi muistiin ja jossain vaiheessa hankkia se käsiin. (tällä hetkellä ihan liikaa muuta luettavaa)
VastaaPoistaMinulla Mandariinit sijoittuu kaikkien aikojen suosikkilistalla aika korkealle, mutta muuten en ole de B:a paljon lukenut.
Nämä novellit ovat sikäli "epänovellimaisia", että kumpainenkin on melko pitkä. Ei missään vaiheessa varsinaisesti tuntunut, että lukisi novelleja, vaan ehkä miniromaania.
PoistaMinulle suosikkeja de B:n tuotannosta Mandariinien lisäksi ovat ehkäpä Kauniit kuvat ja Ei yksin hengestä sekä nyt myös tämä. Varsinkin tuo niminovelli vakuutti. Suosittelen (no kuinkas muuten:)...
Tämä on niitä de Beauvoirin kirjoja, jotka olen lukenut vain kerran ja aika nuorena. En muista kirjasta juuri mitään, eikä se varmaan siis ole tehnyt ihan niin suurta vaikutusta kuin jotkut muut Simonen kirjat, jotka ovat yhdelläkin lukemisella jääneet mieleen. Ja suosikkini olen tietysti lukenut useampaan kertaan.
VastaaPoistaEn minäkään ole lukenut kovinkaan montaa sellaista Simonen kirjaa, josta en olisi pitänyt. Muistelmien joku myöhäisempi osa oli minusta melkoisen tylsä, mutta noin muuten kaikki on ollut vähintään mielenkiintoista.
Luulen, että tästä ei välttämättä jää myöskään sen takia erityisen vahvoja muistikuvia, että konkreettisia tapahtumia kummassakin novellissa on vähän. Tai en tietysti tiedä miten asia sinun tai kenenkään muun kohdalla on, mutta itsestäni olen huomannut, että minulla ei välttämättä jää hirmuisen vahvoja muistijälkiä sellaisista romaaneista, jotka keskittyvät pitkälti henkilöidensä ajatuksenjuoksuun ja sielunelämään.
PoistaVoi, ne muistelmat! Minä olen niistä lukenut vain ensimmäisen osan joskus vuosia sitten, mutta itse asiassa sain kerättyä ne kokonaisena sarjana omaan hyllyyn viime kesänä. En edes tiedä miksi en ole vielä aloittanut sarjan lukemista, vaikka olin aivan innosta pinkeänä, kun sain kokoelman täyteen. Varmasti vielä tämän vuoden puolella! (Tosin harmillista, jos tylsääkin tiedossa, mutta seitsemän osaa puhdasta neroutta saattaisi jopa olla liikaa. :)
Eipä siellä kuitenkaan ole kuin se yksi (minun mielestäni) tylsemmän puoleinen osa. Neljä ensimmäistä osaa varsinkin kuuluvat ihan suurimpiin suosikkeihini koko de Beauvoirin tuotannosta - ja aivan erityisen ihastunut olen aina ollut Voiman vuosiin, joka on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja elämän riemua.
PoistaJes, kuulostaa lupaavalta! En malta odottaa!:)
PoistaOli hienoa löytää Murtunut nainen blogista. Simone de Beauvoir on minun suosikki. Olen lukenut tuon kirjan kolme kertaa. Tuo kirjailija merkitsee minulle jotain suurta. En ole novellien ystävä, vaikka Alice Munro on minusta sellaista kasvattanut. En ole mieltänyt tuota novelliksi noiden tekstien pituuden takia.
VastaaPoista