Clare: Varjojen kaupungit 1-3

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 1-3. (The Mortal Instruments 1-3) Suom. Terhi Leskinen. Otava 2013.

Olen miettinyt tätä ennenkin: ei (vakavahenkisillä) aikuisten romaaneilla ole ikinä samaa vaikutusta kuin näillä fantastisia aineksia sisältävillä nuorten aikuisten sarjoilla. Ei sillä, etten nauttisi niiden aikuisten romaanienkin lukemisesta - lopulta suuri osa lempikirjoistanikin on ihan aikuisille suunnattuja - mutta yleensä niistä puuttuu se pikkutunneille valvomaan saama jännitys ja innostus. Harvoin niitä lukiessa on pakko saada tietää, saavatko ne kaksi nyt toisensa (paitsi Ylpeys ja ennakkoluulo, kerta toisensa jälkeen). Harvoin samalla on pakko ahmia kirjaa loppuun ja pelätä, että jos se nyt kuitenkin loppuu.

Nuortenkirjojen parissa minä löydän itsestäni sen lapsen ja nuoren, joka uppoutui korviaan myöten joka ainoaan lukemaansa kirjaan. Sen, joka rakastui kaikkiin sankareihin ja tahtoi olla kuin sankarittaret. Sen, jonka mielestä maailmassa oli hyvä ja paha, joka tiesi varmasti mitä halusi elämältään. Minusta on kiva tavata se tyyppi aina välillä.

Varjojen kaupungit on yhteisniteenä reilut 1300 sivua paksu järkäle, ja minulla taisi mennä kaksi vuorokautta sen lukemiseen. Aika onnistuneesti siivosin tieltä muut hommat, kuten kotityöt ja koulutyöt. Ärsytti, kun täytyi poistua kotoa. Ja ahdisti, kun suljin viimeisen sivun ja luulin, että nämä ihmiset täytyy nyt jättää kansien väliin. (Riemastus olikin sitä suurempi, kun tajusin, että kirjasarja ei muuten lopukaan tähän. Arvatkaa vaan mitä laitettiin kirjastoon varaukseen…)

Varjojen kaupungin kolme ensimmäistä osaa on Claryn tutustumisretki varjometsästäjien maailmaan ja koska puhutaan nuortenromaaneista, tietenkin myös rakkaustarina. Olin jo ärtynyt siitä, miten kesken tämä rakkaustarina mielestäni jäikään, mutta tosiaan, se on ehkä selitettävissä sillä, ettei tarina vielä loppunutkaan. Vähän jännittää, miten tästä eteenpäin, sillä juoni varsinaisesti loppui tähän - uusia juonikuvioita tarvitaan siis seuraavissa kirjoissa. En oikein voi kirjoittaa mitään järkevää, kun en tahdo tehdä juonipaljastuksia. Idea on kuitenkin tämä: piilossa tavallisten ihmisten silmiltä on kokonainen maailma outoja olentoja, ja varjometsästäjät toimivat tämän maailman järjestyksenpitäjinä sekä jäljittävät muista maailmoista tulevia demoneja. Eräänä iltana Clary näkeekin nämä metsästäjät sekä ne oudot olennot, ja tempautuu mukaan uuteen maailmaan. Muita tärkeitä henkilöitä on ihana varjometsästäjä Jace ottosisaruksineen ja Claryn paras kaveri Simon.

Nämä luettuani aloin miettiä, että pitäisikö seuraavaksi lukea vaikka jotain aikuisten kirjojakin. Jokseenkin joulusta asti olen tainnut viettää aikani nuortenkirjallisuuden parissa. Toisaalta miksi stressaisin lukemisteni genreistä ja muista turhanpäiväisyyksistä, kun olen nauttinut näistä kirjoista ihan hirveästi? Ehkä kesällä kiinnostun taas jostakin muustakin, ehkä silloin on keskittymiskykyä vaikkapa klassikkoteoksille.