Otava 2013, 415 sivua
Suomennos Eija Tervonen
(Call the Midwife - A True Story of the East End in 1950s 2002)
Kävipä niin, että kiinnostuin reilu vuosi sitten Jennifer Worthin omaelämäkerrallisesta Hakekaa kätilö! -kirjasta sitä paljon, että ostin sen uutuutena hyllyyni. Tässä ei olisi mitään sensaatiomaista, mutta sattuupa olemaan myös niin, että minä ostan hyvin harvoin (uusia) kirjoja. Olen lähikirjastoni iloinen kanta-asiakas. Mutta kuinka ollakaan, omassa kirjahyllyssä kirjan lukeminen lykkääntyi ja päätyi luettavaksi (tai oikeastaan ahmittavaksi) vasta nyt.
Odotin kirjalta vähän samanlaista lämmintä nostalgiaa kuin ikisuosikkini James Herriotin eläinlääkärikirjoilta. Tosin Kirsi hiukan varoitteli, että meno isossa cityssä Lontoossa ei ole aivan yhtä idyllistä kuin Yorkshiren nummilla. Toisaalta kirja vaikutti muutenkin juuri minulle tarkoitetulta, sillä 1950-luku ja Lontoo kiinnostavat kovasti. Nunnaluostari keskeisenä tapahtumapaikkana sen sijaan ei niinkään, mutta mielestäni uskonnollinen yhteisö antoi kuitenkin kiinnostavan taustan tapahtumille. Erityisesti kiinnosti, kuinka ei-uskonnollinen, parikymppinen sairaanhoitaja sopeutuu asumaan nunnien keskelle.
Aluksi Hakekaa kätilö! vaikutti juuri niin pörröiseltä ja romanttiselta kuin toivoinkin. Yksityiskohtaiset synnytyskuvaukset puistattivat vähän, mutta pääsin yli niistä. (Ehkä ihan hyvä, että ajatus kätilöksi ryhtymisestä jäi minun kohdallani vain ajatuksen tasolle.) Uskontokaan ei puske esiin mielestäni liikaa, toisaalta on luontevaa, että uskontoa käsitellään jonkin verran, onhan Jenny töissä nunnien pyörittämässä äitiyshuollossa. Vasta noin puolivälistä eteenpäin kirja saa synkkiä sävyjä, kun Jenny tutustuu prostituoitu Maryyn. Myöskään Rouva Jenkinsin tarina ei kuulu kirjan hyväntuulisimpiin. Tarinat jäivät kummittelemaan mieleen esimerkkeinä siitä, miten kammottavan ahtaalle epätoivo voi ihmisen ajaa.
Kirjaa ei kuitenkaan kannata jättää lukematta surullisten ihmiskohtaloiden pelossa, sillä se sisältää myös juuri sitä, mitä siltä odottaa - mainioita ja humoristisia hahmoja ja näiden elämäntarinoita, sekä kiinnostavaa ajankuvaa. Ihmisten elämää ei romantisoida, mutta toisaalta karmeuksilla ei myöskään mässäillä. Synkätkin tarinat kuuluvat elämään, mutta Jennifer Worth kirjoittaa ihmisistä mielestäni kauniisti ja kunnioittaen. Täytyy myös ihailla, kuinka rehellisesti hän kuvaa omia tuntemuksiaan kohdatessaan vähemmän miellyttäviä tilanteita ja ihmisiä.
En ole vielä lukenut tänä vuonna suomennettua jatko-osaa, Hakekaa kätilö! 2:sta mutta tulen sen varmasti jossain vaiheessa lukemaan. Kirjoihin perustuva tv-sarjakin on harkinnassa, mutta haluan lukea kirjat ennen sarjan katsomista.
Hakekaa kätilö! on esiintynyt blogeissa runsaasti. Viimeisimpiä kirjoituksia lienee kaimani Sonjan teksti. Myös ainakin Norkku, Annika K, Maija, Mari , Jonna, Mai Laakso sekä Vauhko ovat lukeneet tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti