torstai 17. huhtikuuta 2014

Clare: Varjojen kaupungit 1-3



Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 1-3. (The Mortal Instruments 1-3) Suom. Terhi Leskinen. Otava 2013.

Olen miettinyt tätä ennenkin: ei (vakavahenkisillä) aikuisten romaaneilla ole ikinä samaa vaikutusta kuin näillä fantastisia aineksia sisältävillä nuorten aikuisten sarjoilla. Ei sillä, etten nauttisi niiden aikuisten romaanienkin lukemisesta - lopulta suuri osa lempikirjoistanikin on ihan aikuisille suunnattuja - mutta yleensä niistä puuttuu se pikkutunneille valvomaan saama jännitys ja innostus. Harvoin niitä lukiessa on pakko saada tietää, saavatko ne kaksi nyt toisensa (paitsi Ylpeys ja ennakkoluulo, kerta toisensa jälkeen). Harvoin samalla on pakko ahmia kirjaa loppuun ja pelätä, että jos se nyt kuitenkin loppuu.

Nuortenkirjojen parissa minä löydän itsestäni sen lapsen ja nuoren, joka uppoutui korviaan myöten joka ainoaan lukemaansa kirjaan. Sen, joka rakastui kaikkiin sankareihin ja tahtoi olla kuin sankarittaret. Sen, jonka mielestä maailmassa oli hyvä ja paha, joka tiesi varmasti mitä halusi elämältään. Minusta on kiva tavata se tyyppi aina välillä.


Varjojen kaupungit on yhteisniteenä reilut 1300 sivua paksu järkäle, ja minulla taisi mennä kaksi vuorokautta sen lukemiseen. Aika onnistuneesti siivosin tieltä muut hommat, kuten kotityöt ja koulutyöt. Ärsytti, kun täytyi poistua kotoa. Ja ahdisti, kun suljin viimeisen sivun ja luulin, että nämä ihmiset täytyy nyt jättää kansien väliin. (Riemastus olikin sitä suurempi, kun tajusin, että kirjasarja ei muuten lopukaan tähän. Arvatkaa vaan mitä laitettiin kirjastoon varaukseen…)

Varjojen kaupungin kolme ensimmäistä osaa on Claryn tutustumisretki varjometsästäjien maailmaan ja koska puhutaan nuortenromaaneista, tietenkin myös rakkaustarina. Olin jo ärtynyt siitä, miten kesken tämä rakkaustarina mielestäni jäikään, mutta tosiaan, se on ehkä selitettävissä sillä, ettei tarina vielä loppunutkaan. Vähän jännittää, miten tästä eteenpäin, sillä juoni varsinaisesti loppui tähän - uusia juonikuvioita tarvitaan siis seuraavissa kirjoissa. En oikein voi kirjoittaa mitään järkevää, kun en tahdo tehdä juonipaljastuksia. Idea on kuitenkin tämä: piilossa tavallisten ihmisten silmiltä on kokonainen maailma outoja olentoja, ja varjometsästäjät toimivat tämän maailman järjestyksenpitäjinä sekä jäljittävät muista maailmoista tulevia demoneja. Eräänä iltana Clary näkeekin nämä metsästäjät sekä ne oudot olennot, ja tempautuu mukaan uuteen maailmaan. Muita tärkeitä henkilöitä on ihana varjometsästäjä Jace ottosisaruksineen ja Claryn paras kaveri Simon.

Nämä luettuani aloin miettiä, että pitäisikö seuraavaksi lukea vaikka jotain aikuisten kirjojakin. Jokseenkin joulusta asti olen tainnut viettää aikani nuortenkirjallisuuden parissa. Toisaalta miksi stressaisin lukemisteni genreistä ja muista turhanpäiväisyyksistä, kun olen nauttinut näistä kirjoista ihan hirveästi? Ehkä kesällä kiinnostun taas jostakin muustakin, ehkä silloin on keskittymiskykyä vaikkapa klassikkoteoksille.  

4 kommenttia:

  1. Minultakin löytyy lukupinosta nyt useampikin nuortenkirja - tai siis näitä YA-kirjoja. Jotain kummaa vetovoimaa niissä on, ei voi mitään... just tuota ahmimista olen huomannut itselläkin näiden kirjojen kohdalla. Kyllä ne selvästi onnistuvat jostain vivusta vetämään, kun sivuja tulee käänneltyä kiivaaseen tahtiin. Tämä Claren kirja kuulostaa lupaavalta, vinkki otettu talteen (ja yhteisnide on aina huippua, ei tarvitse lähteä metsästämään erikseen jatko-osia kirjastosta). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain näissä vaan on :) Ja mietin kyllä, että silloin kun kuuluin näiden kohdeyleisöön, luin ihan oikeasti kaikki kirjat samalla innolla ja ahminnalla, sivuja toisensa jälkeen käännellen. Mutta että nyt se onnistuu vain näiden kanssa, mistähän johtuu?

      Yhteisniteet on hyvä ja se, että tätäkin sarjaa on ilmestynyt jo aika monta osaa ennen kuin keksi ryhtyä lukemaan - ei tarvitse ihan heti alkaa odotella jatkoja.

      Poista
  2. Minä olen samanlainen - luen kyllä paljon aikuisten kirjoja, ja ne nyt ovat yleensä kirjallisessa mielessä parempia, mutta nuortenkirjat ne vievät aivan eri tavalla mukanaan. Nälkäpelinkin taisin lukea pääasiassa öisin. Tämä kirjasarja kiinnostaa vähän, mutta ei vielä niin paljon, että luetuksi olisin saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan toi yölukeminen kyllä liittyy näihin nuortenkirjoihin! Aika harvoin todella hyvääkään aikuisten kirjaa ahmii tunteja sen vihoviimeisen nukkumaanmenoajan jälkeen, näitä kylläkin... Yritin nyt miettiä että tulisiko mieleen sellaista kirjaa, joka myös jälkikäteen ajatellen olisi kirjallisesti loistava mutta myös vienyt mukanaan nuortenkirjojen tapaan. En ainakaan äkkiseltään keksi mitään.

      Poista