Aloitetaanpa haasteilla. Osallistuin neljään haasteeseen, joista kahteen sain jopa suorituksia. Kirjoista-blogin Afrikan tähti -haastetta varten luin neljä teosta, Täällä toisen tähden alla -blogin Venäjä-haastetta varten taas sain luettua kaksi teosta. Määrät eivät tietysti ole päätä huimaavia, mutta toisaalta lähdin kaikkiin haasteisiin ainoastaan sillä ajatuksella, että lyhentäisin TBR-listaani. Afrikkalaisista teoksista vaikutuksen tekivät erityisesti hieno Rakkauteni Afrikka sekä novellikokoelma Ilon ja kivun kääntöpiiri. Alunperin olin suunnitellut lukevani venäläistä kirjallisuutta useammankin kategorian verran, mutta lopulta päädyin lukemaan vain kahden venäläisen mieskirjailijan teokset: huiman klassikon Saatana saapuu Moskovaan sekä Sergei Dovlatovin hykerryttävän Meikäläiset. Näillä kahdellakin toki sai jo yhden kategorian täyteen. Sinänsä en ollut erityisen yllättynyt, että viihdyin näiden teosten parissa, venäläinen kirjallisuus yleisesti ottaen on lähellä sydäntäni.
Sen sijaan haaste Kansankynttiläin kokoontumisajot sekä australialaiseen kirjallisuuteen keskittynyt Kengurun kyydissä jäivät osaltani vaille suorituksia. Harmi, mutta pitää lukea tietokirjallisuutta ja australialaista kirjallisuutta ilman haasteita myöhemmin. Molempia hyllystä löytyy.
Blogiin luetuksi listattuja teoksia kertyi vuonna 2013 yhteensä 42, mukaan luettuna sarjakuvat ja äänikirjat. Todellisuudessa lukumäärä tosin taitaa olla jonkin verran suurempi, sillä en ole välttämättä listannut aivan kaikkia luettuja, esim. opiskeluun liittyviä kirjoja tai näytelmiä. Silti lukumäärä on mielestäni aika vähäisen tuntuinen, tosin parempi kuin vähälukuisen alkuvuoden perusteella olisin ajatellut.
Surkeaksi lukuvuoden 2013 teki kirjojen lukumäärän ohella myös jossain määrin kirjojen laatu... Joitain huippuja vuoteen osui, mutta totta puhuen luin myös aika monta vähän haaleata tai jopa pettymykseksi laskettavaa kirjaa. Vuoteeni mahtuivat mm. tämä ihan selkeä pettymys. Olin myös odottanut paljon Boualem Sansalin Hyvitykseltä, mutta lopulta oli myönnettävä, että kirja ei kaikilta osin toiminut. Odotin kovasti myös Hilary Mantelin Thomas Cromwell -kirjojen lukemista. Susipalatsi ei täysin vakuuttanut, mutta onneksi Syytettyjen sali pääsi yllättämään ja nousi yhdeksi vuoden kohokohdaksi.
Muita kirjavuoden helmiä olivat Karl Ove Knausgårdin omaelämäkertasarjan kaksi ensimmäistä osaa, joista tosin bloggasin vain ensimmäisestä. Huippua, että kolmososakin on jo ilmestynyt suomeksi. Sarjakuvien puolelta erityisen vaikutuksen teki vuonna 2012 ilmestynyt Alison Bechdelin Äideistä parhain, jota suorastaan rakastin. Loppuvuodesta luin hienon ja vetävän Zadie Smithin uusimman NW:n, joka on saanut hämmästyttävän vähän huomiota kirjablogeissa, vaikka ilmestyi suomeksikin viime syksynä nimellä Risteymiä.
Eräs hämmästyttävä ja jopa nolostuttava yksityiskohta on kotimaisen kirjallisuuden määrä luettujen teosteni joukossa. Luin ainoastaan yhden (1) kotimaisen romaanin vuonna 2013! Lisäksi onnistuin jopa olemaan bloggaamatta siitä. Anu Silfverbergin He eivät olleet eläimiä oli kyllä hieno. Luin sen osana epäonnista, ihka ensimmäistä lukumaratoniani, joka päättyi korkeaan kuumeeseen. Silfverberg saa siis kunnian edustaa niitä harvoja kotimaisia kirjailijoita, joita tämä kirjabloggari on vaivautunut lukemaan. No, reiluuden nimissä mainitaan myös, että luin pari kotimaista sarjakuvaa (jee, iki-ihana Krampit ja nyrjähdykset), sekä kuuntelin pari kotimaista äänikirjaa. Tosin Pirkko Saision Punaisen erokirjan olin lukenut jo kertaalleen aiemmin, joten ihan uudesta kokemuksesta ei voi puhua. Tälle vuodelle ainoa haaste (tähän mennessä) onkin lukea lisää kotimaista kirjallisuutta. Sillä onhan YKSI luettu kotimainen vuodessa ihan saakelin nolo suoritus.
Toukokuussa tein TBR 100 -listan, joka keräsi häkellyttävän paljon kommentteja. Ilmeisesti lukusuunnitelmat ja listat kiinnostavat. Kovin olin otettu kommenteista. Laskujeni mukaan reilussa puolessa vuodessa ehdin lyhentää listaani 19:lla kirjalla, tosin en yhtä monella kohdalla, sillä listassani oli monelta kirjailijalta useampi teos. Esimerkiksi siis laskin Poirot-sarjan lukematta olevat osat yhdeksi kohdaksi TBR 100 -listalla, mutta yhdeksäntoista sittemin luetun kirjan joukosta Poirotteja on peräti kuusi. Mikäli laskuni pitävät kutinsa, TBR 100 -listani lyheni vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kymmenellä kohdalla. Siis kymmenen prosenttia, ihan ok mielestäni.
 |
| Nämä kirjat ovat edelleen luettavien jonossa |
Näillä siis mennään vuoteen 2014. Maaliskuussa. Kahden kuukauden jälkeen ei luettujen määrä päätä huimaa, eikä kotimaisiakaan ole vielä aloitettu, mutta vuosihan on vasta aluillaan...
Ei mullakaan kyllä mikään onnistunein lukuvuosi, bloggausvuodesta puhumattakaan :D Nyt oon kyllä lukenut alkuvuodesta aika kasan mutta en oo vielä päässyt siihen vaiheeseen että kirjoittaisin niistä. TBR-listaa oot kyllä saanut lyhennettyä hyvin, mulla on siinä ahkeroimista. Ihan senkin suhteen, että saisin sen listan tehtyä loppuun asti... Jotenkin kauheat kriteerit siihen listalle laittamisesta.
VastaaPoistaMä laitoin omalle listalleni ihan vain mitä mieleen juolahti muutaman päivän aikana. Suhtaudun asiaan jotenkin niin, että se lista joka tapauksessa elää koko ajan, niin en viitsinyt ihan kauhean tarkkaan miettiä. Jossain vaiheessa voi tietysti tehdä päivityksen. Motivaatio listan tekemiselle ylipäätään oli, että jossakin olisi ylhäällä mahdollisimman monen kiinnostavan kirjan nimi ja kirjoittaja.
PoistaMeidän blogi on kyllä vähän hiljentynyt, mutta toisaalta ei kuitenkaan kuollut kokonaan. Saattaisi olla, jos tekisin tätä yksin, eli selkeästi toimii tämä meidän kahden kirjoittajan ratkaisu ainakin blogin hengissä pitämisen kannalta.:)
Mä en yhtään tiedä mistä mun fiilis siitä että TBR lista olis kauheen vakava asia on tullut! Tai varmaan osin siitä että ryhdyin perusteleen sitä että miks mikäkin kirja listalla on, niin jotenkin sit tuli sellanen olo että pelkästään "tää kuulostaa kivalta" ei oo tarpeeks hyvä syy olla siinä. Lisäks sillon kun alan miettiä asiaa, en keksi yhtään mitään kirjoja, ja sit kun tulee vastaan hyviä kirjoja, en tajua kirjottaa niitä ylös :D
PoistaMutta oon ehdottomasti sitä mieltä, että tää yhteinen blogi oli hyvä idea - kun toinen on lukujumissa tai muussa vastaavassa niin toinen pitää hiukan edes blogia elossa!
Venäjä-haasteessa minullakin oli nuo samat kirjat mukana. Samoja tunnelmia koin, ja edelleen jäi into lukea venäläistä kirjallisuutta lisää. SSM ylitti odotukseni. Se on vieläkin vahvana mielessä.
VastaaPoistaIhan samat? Onpa hauska sattuma!:) Jälkikäteen ajateltuna SSM oli aika erilainen kuin mitä odotin, mutta kieltämättä vahvat muistijäljet jättävä. Taisin sanoakin jotain sellaista kirjasta kirjoitetussa merkinnässäni, että olen iloinen, että en ennen lukemista tiennyt SSM:n sisältävän fantasiaelementtejä. Fantasia-allergisena olisin saattanut jättää kirjan hyllyyn, mutta ehdottomasti olen iloinen, että en jättänyt.
Poista