Huh! Olen ahkeroinut kasaan tekstejä alkuvuoden (ja taitaa mukaan mahtua joku loppuvuodenkin) aikana luetuista kirjoista. Ainakin hetkeksi siis blogimme pitäisi hiukan vilkastua, melkein kymmenen tekstiä taitaa olla jonossa!
Realistista, vakavasti otettavaa aikuistenkirjallisuutta rakastaville en kuitenkaan taida hetkeen tarjoilla mitään. Enimmäkseen alkuvuoteni lukusaalis koostuu (amerikkalaisesta) nuorten (tai young adults taitaa olla paikallinen käsite näille) dystopiakirjallisuudesta, mutta mukaan mahtuu myös kotimaista fantasiaa ja enemmän tai vähemmän realistista nuortenkirjallisuutta. Nyt jo luettujen lisäksi kirjastosta on varauksessa aika monta jatko-osaa ja on kotiinkin kannettu hieman lisää luettavaa.
Ally Condie: Tarkoitettu (Alkuteos Matched 2010) Suom. Kaisa Kattelus. Tammi 2011.
Ally Condie: Rajalla (Alkuteos Crossed 2011) Suom. Kaisa Kattelus. Tammi 2012.
Ally Condie: Perillä (Alkuteos Reached 2012) Suom. Kaisa Kattelus. Tammi 2013.
Tarkoitettu-trilogian parissa aloitin jo viime vuoden puolella. Kirjoitankin nyt koko sarjasta kerralla, ja yritän olla tekemättä juonipaljastuksia. Mitään kauhean tarkkaa en siis varsinkaan jälkimmäisistä osista sano, mutta keskityn enemmän omiin fiiliksiini tätä lukiessa sekä pohdin vähän sarjan maailmaa ja henkilöitä.
Trilogian maailmassa kaikki on tarkasti säänneltyä: syömiset, tekemiset, haluamiset, elämänurat ja saavutukset. Yksi tärkeimpiä sääntelyn kohteita on se, ketkä kuuluvat yhteen. 17-vuotiaana jokainen saa itselleen parin, jonka kanssa aluksi seurustellaan, myöhemmin perustetaan perhe. Kaikkein sopivimman mahdollisen parin laskee tietokone, ja useimmiten pariksi valikoituukin tuntematon jostakin kaukaa.
Päähenkilö Cassian pariksi on kuitenkin kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten valikoitunut hänen paras ystävänsä Xander. Jokainen saa paristaan mikrokortin, ja kun Cassia tutkii Xanderin tietoja, korttiin tulee häiriö ja hän näkeekin yhtäkkiä toisen pojan, Kyn tiedot. Tämä pieni virhe laittaa alulle Cassian epäilyksen: voiko systeemi toimia niin täydellisesti kuin aina on väitetty? Pitäisikö ihmisillä kuitenkin olla oikeus vapaaseen tahtoon - tekisivätpä he sitten miten huonoja valintoja tahansa?
Trilogia on siis rakkaustarina, mutta samalla tietenkin myös tarina siitä, miten ihmiset havahtuvat kyseenalaistamaan järjestelmän ja miten he taistelevat sitä vastaan. Pieninä, arkipäivän kapinallisuuksina alkavista teoista kumpuaa lopulta koko yhteisön kohtaloon vaikuttavia tekoja. Jokaisella - niin Cassialla, Xanderilla ja Kylla kuin kaikilla muillakin - on osansa kuviossa. Tarinassa kyseenalaistetaan myös se, onko parempaa maailmaa tavoittelevillakaan aina puhtaat motiivit. Onko mikä tahansa sallittua hyvien aikeiden valossa? Samoja kysymyksiähän kyseltiin myös Nälkäpelin viimeisessä osassa.
Tarkoitetun maailmassa luominen on unohtunut kyky. Vain lapset piirtävät jotain, mutta aikuisten ei ole tarkoitus luoda mitään. Ihmiset eivät osaa kirjoittaa käsin, vaan kaikki tekstit käsitellään koneiden kautta. Suurin osa maailman kulttuurista on tuhottu, ja jäljelle on jätetty vain tarkoin valittu joukko niin kuvataiteen, musiikin kuin kirjallisuudenkin taidonnäytteistä. Osana kapinaansa Cassia löytää tien luomisen ja kirjoitustaidon lähteille - teema, mikä minua henkilökohtaisesti aina kiehtoo.
Kolme kirjaa muodostavat aika tiiviin kokonaisuuden. Kuten niin usein, myös tässä pidän ensimmäistä osaa kaikkein vahvimpana. Enimmäkseen kyse on ihan makuasioista: minusta mielenkiintoisinta on aina oman yhteiskunnan sisällä tapahtuva kapina ja se, kun herätään näkemään vääryydet. Suuret taistelut ja maanlaajuiset kapinat ovat aina isoja asioita, mutta niihin usein hukkuvat yksittäisten ihmisten kohtalot. Ja nimenomaan ihmisistä minä lukiessani olen kiinnostunut. Olisikin kiva lukea välillä joku dystopiatarina, joka ei päättyisi lopun suureen taisteluun (kirjaimelliseen tai vertauskuvallisemmin välienselvittelyyn).
Viimeiseen virkkeeseesi vastauksena suosittelen Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -kirjaa. Se on erilainen dystopia ja täyttää toivomuksesi.
VastaaPoistaOlen lukenut trilogian ensimmäisen osan, mutta pidin sitä vain ihan hyvänä, joten en ole yrittänyt saada käsiini muita. Ajattelen, että jossakin vaiheessa nekin luen, mutta toisaalta saattavat jäädä lukemattakin, koska koko ajan on muita kirjoja, jotka kiinnostavat enemmän. Kirjan yhteiskunnan idea oli ihan mielenkiintoinen, mutta silti kirja jäi jotenkin muiden lukemieni dystopioiden varjoon.
Oi, Ole luonani aina on kyllä yks kaikkien aikojen lempikirjoistani! Hyvin suositeltu siis :)
VastaaPoistaNäitten nuorten dystopioiden ongelma on ehkä vähän siinä että vaikka ne koukuttaa lukiessa ihan täysillä, jälkikäteen jää kuitenkin tyhjä olo ja alkaa miettiä niitä puutteita. Mutta lukiessa oon kyllä ihan vietävissä :)
Minustakin nämä olivat sellaisia, jotka kyllä luki ihan vikkelään, mutta eivät kuitenkaan lopulta olleet edes kovin erikoisia.
VastaaPoistaJotenkin minua näissä nuorille suunnatuissa dystopioissa häiritseekin sen, että ne ovat usein todella koukuttavia kuten Nälkäpeli, mutta samaan aikaan kirjoissa on jotain kömpelöä, taitamatonta ja heppoista. Ehkä kirjoissa keskitytään ja luotetaan liikaa vetävään juoneen, ja samaan aikaan ei ehkä panosteta kerrontaan ja sen pieniin vivahteisiin juurikaan? Delirium oli yksi tällaisia koukuttavia, mutta loppujen lopuksi todella keskinkertaisia kirjoja.
Nimenomaan nämä on hirveän juonivetoisia, ehkä sitten kaiken muun kustannuksella! Ja näissä hirveän usein käy näissä trilogioissa, että ensimmäisessä osassa on vielä panostettu vivahteisiin ja oikeasti asioihin, mutta sitten ne kaksi seuraavaa osaa paahdetaan niin hirveällä vauhdilla läpi että unohdetaan muut asiat.
PoistaDeliriumista tai sen viimeisestä osasta on tässä tulossa myös postaus, ja itse asiassa aika lailla samantyyppinen on tuomio kuin tässä :D