Krokotiilin keltaiset silmät

Pancol, Katherine: Krokotiilin keltaiset silmät
Bazar 2011 (pokkaripainos 2013, 697 sivua)
Suomennos Marja Luoma
Les yeux jaunes des crocodiles, 2006

Tämä oli vähän sellainen sattumalta luettavaksi päätynyt kirja, joka herätti huomiota räikeällä kannellaan, ja sillä, että tämä kirja tai tämän jatko-osat ovat jatkuvasti vakiokirjastoni noudettavat varaukset -hyllyssä (kyllä, minä vilkuilen sitäkin hyllyä, vaikka harvoin itse varaan mitään). Minulla ei ollut suuria odotuksia kirjan suhteen, mutta ehkä juuri siksi se pääsi yllättämään positiivisesti.

Luin Krokotiilin keltaiset silmät ylistyksenä naisille. Vaatimattomille naisille, joilla on enemmän kykyjä ja voimia mihin he itse ovat koskaan uskoneet. Uutterille ja rehellisille naisille, jotka eivät murru vaikeassakaan paikassa. Naisille, kuten kirjan päähenkilölle Joséphinelle, miehensä jättämälle historioitsijalle, joka on täysin tyttärensä ja siskonsa tossun alla. Kirjan sanoma tuntui olevan, että jos vain teet tarpeeksi töitä ja suhtaudut nöyrästi tekemiseesi ja lahjoihisi, saat lopulta palkinnon.

Kirjan lähtötilanteessa Joséphinen mies jättää Joséphinen ja parin kaksi tytärtä ja häipyy Afrikkaan kasvattamaan krokotiileja. Yllättäen kirja ei paneudu suuremmalti Joséphinen selviytymiseen erosta tunnetasolla, vaan enemmän konkretian tasolla. Pienituloinen Joséphine jää miehensä lähdettyä paitsi yksin vastuuseen tyttäristään, myös sietämättömään taloudelliseen ahdinkoon. Jotain on tehtävä. Kirjan suurin juonikuvio keskittyy Joséphinen ja tämän rikkaissa naimisissa olevan sisaren Iriksen sopimukseen. Joséphine lupaa kirjoittaa historiallisen romaanin Iriksen nimissä suurta palkkiota vastaan.

Krokotiilin keltaisisssa silmissä on suuren kirjahuijaus-juonen lisäksi suuri määrä sivujuonia ja sivuhahmoja, osa uskottavampia ja kiinnostavampia, osa hiukan kliseisiä ja höpsöjä. Kaikkein kiinnostavimpana minulle jäi kuitenkin mieleen päähenkilöiden Joséphinen ja Iriksen sisarussuhde. Iris vaikutti ajoittain hiukan yksiulotteiselta turhamaiselta narsistilta ja Joséphine taas ärsyttävän vätysmäiseltä tossukalta, mutta heidän keskinäinen suhteensa oli joka tapauksessa kiinnostava. Monta kysymystä jäi auki naisten suhteesta ja toisaalta myös heidän suhteistaan äitiinsä, kylmään Henrietteen. Kirjalle onkin ilmestynyt jo kaksi jatko-osaa: Kilpikonnien hidas valssi sekä Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. En osaa vielä sanoa tulenko lukemaan jatko-osat. Tämä kirja jätti tosiaan aika paljon kysymyksiä päätyttyään, joten luulen, että tulen ainakin harkitsemaan jatko-osiakin.

Krokotiilin keltaiset silmät on sikäli jännä, että syvällisimpien ja kipeimpien aiheidensa puolesta (mm. sisaruskateus, avioero, perheriidat...) kirja esittää kiinnostavia ja syvällisiäkin näkökulmia. Toisaalta taas mukana kulkee romanttiseen komediaan kuuluvia höpsömpiä aineksia, komeita muukalaisia, väärinkäsityksiä ja tuhkimo-tarinaa. Osan näistä höpsömmistä aineksista nielin hyväksyen, sillä kirja oli kaikin puolin taitavasti kirjoitettu. Osa kuvioista meni taas mielestäni täysin yli, kuten identtiset kaksoisveljet ja kuningashuonekuviot, enkä näitä sivujuonteita olisi kirjaan edes kaivannut. Lisäksi mielestäni tuo alussa mainitsemani ahkeruuden ylistys meni hiukan yksinkertaistamisen puolelle, kun nohevat naiset järjestivät maailmoitaan kuntoon hurjalla tarmolla. Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin positiivinen yllätys pienistä purnaamisen aiheista huolimatta. Vaikka luen melko paljon ranskalaista kirjallisuutta, en ole lukenut kovinkaan montaa ranskalaista viihdekirjaa. Tämä oli mukaansatempaava ja koukuttava hyvän mielen kirja, joka tarjosi mielenkiintoisen juonen ja paljon värikkäitä hahmoja.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm. Lilli, Susa sekä Jenni.