Uhanalainen: rakkauta ja ihmissusia osa 2

Elina Rouhiainen: Uhanalainen. Susiraja 2. Tammi 2013.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten Elina Rouhiaisen esikoisteoksesta Kesytön heti lukemisen jälkeisissä fiiliksissä, ja vaikka fiilikset eivät ihan yhtä korkealle jääneetkään, oli kakkososa Uhanalainen itsestään selvästi lukulistallani. Koska seuraavassa kirjoitan sarjan toisesta osasta, teen väistämättä joitakin juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta. Lopeta lukeminen tähän, jos ensimmäisen osan lukeminen on vielä suunnitteilla.

Ensimmäisessä osassa siis seurattiin Raisan ja ihmissusi Mikaelin rakkaustarinaa sekä tutustuttiin Hukkavaaran ihmissusikylään. Ihmissudet elävät tiukan hierarkian ja perinteiden alaisuudessa. Kylää hallitsee alfaihmissusi Daniel Sarri, joka on myös Mikaelin isä. Mikael on siis kylän tuleva johtaja, ja häneltä odotetaankin esimerkillistä toimintaa. Raisan ja Mikaelin suhde aiheuttaa kylässä paljon närää ja lopulta Raisa päätyy ratkaisujensa vuoksi hengenvaaraan. Hän pakenee parhaan ystävänsä Nikon kanssa Helsinkiin, eikä jätä Mikaelille sanaakaan.

Tästä alkaa siis toinen osa: Nikon ja Raisan elämä Helsingissä on asettunut uomiinsa, kun Mikael ilmestyy heidän kotiovelleen. Hukkavaarassa on tehty vallankaappaus ja Mikael haluaa korjata asiat. Raisa ja Niko lähtevät mukaan selvittämään, mitä kylässä oikeastaan tapahtuu. Samalla selvitellään tietenkin myös Raisan ja Mikaelin välejä. Suhdetta hiertää mm. se, että Raisa suunnittelee tulevaisuuttaan Helsingissä ja muualla maailmassa, Mikael taas on sidottu Hukkavaaraan.

Tässä osassa parasta oli mielestäni aiemmin ohuiksi sivuhenkilöiksi jääneiden hahmojen kehitys ja astuminen näyttämölle. Ensimmäisessä osassa ilkeänä narttuna esiintyneestä Jennistä löytyy ihmismäisiä piirteitä. Toisaalta juuri henkilösuhteissa on kirjan hämmentävin juonenkäänne: edellisessä osassa Daniel Sarri oli pelätty ja inhottu, nyt hänestä tuleekin messias, joka voisi pelastaa koko kylän.

Kuten ensimmäisen kirjankin kohdalla, myös tässä alkuun kiinnitin huomiota kömpelöön kieleen. En ole varma, onko näitä kömpelyyksiä jäänyt vain kirjan alkupuolelle vai enkö vain enää kiinnitä huomiota niihin sen jälkeen, kun tarina on vienyt mennessään. Ensimmäisessä luvussa toistellaan raskaaksi käyvää rakennetta jossa lause aloitetaan toistamalla edellisen lauseen loppu: ”Taide oli yhdistänyt meitä alusta asti. Alusta, jota en vieläkään aina voinut uskoa todeksi.” Minua jäi myös harmittamaan kirjan takakanteen prologista nostettu tekstinkatkelma, joka on mielestäni koko kirjan kömpelöin kappale. Toivottavasti keneltäkään ei sen takia jää kirja lukematta.

Sisällöllisesti jäin pidemmäksikin aikaa ihmettelemään alkupuolen muotinäytöskohtausta, jonka merkitystä tarinan kannalta en pitkänkään pohdinnan jälkeen keksinyt. Muutenkin tästä kirjasta paistaa hieman läpi väliosamaisuus. En ole varma, montako osaa Susiraja lopulta saa (alun perin luulin lukevani trilogiaa, mutta ilmeisesti se oli vain oma tulkintani, Rouhiaisen sivuilla ja kirjan kansiliepeessä puhutaan vain sarjasta), mutta ensimmäisessä osassa herätetyt kysymykset eivät tässä saaneet vastauksia. Raisan ja Mikaelin suhde junnasi paikallaan eikä Raisa saanut selvitettyä omaa menneisyyttään tai omia kykyjään. Ehkä sitten seuraavassa? Aika koukuttavaan kohtaan jäätiin nytkin, tosin ehkä pientä toiston makua on ilmassa ensimmäiseen osaan verratessa.