Julie Orringer: Näkymätön silta

Olen ollut pari viikkoa tauolla omasta ja muiden blogeista johtuen kesäloma- ja vähän työreissuistakin. Nyt palaan bloggaamiseen käännetyllä tiiliskiviromskulla, Julie Orringerin Näkymättömällä sillalla (Otava, 2011; The Invisible Bridge, 2010).

Kuva: Otava

Kun aihe on Eurooppa ja unkarinjuutalaisten elämä kyseisellä mantereella toisen maailmansodan aikana, voi arvata, että ainakaan kaiken aikaa ei erityisen hilpeissä tunnelmissa hilluta. Tähän kirjaan tarttuessani huomasin itsessäni myös vähän ikävien, kyynisten piirteiden esiinnousua: "Joopa joo, toinen maailmansota, juutalaiset ja natsit, juu, onpa omaperäistä..." Onnekseni kuitenkin luin kirjan, sillä olin jo jonkin aikaa kaivannut kunnon eeppistä tarinankuljetusta, ja tämä kirja vastasi nälkääni erinomaisesti.

Tarina alkaa vuodesta 1937. Nuori unkarilainen Andras Lévi lähtee opiskelemaan arkkitehtuuria stipendin turvin jännittävään ja kaukaiseen Pariisiin. Opiskelut, kuin myös hiljalleen uomiinsa asettuneen pariisilaiselämän katkaisee päälle vyöryvä sota, ja Andras ja hänen koko lähipiirinsä joutuu kohtalon riepotteluun ja ennalta-arvaamattomien tapahtumien keskelle.

Läpi kirjan lukija katsoo maailmaa Andraksen näkökulmasta. Andras on nuorena opiskelijana rasittavuuteen asti naiivi, mutta elämä ja hurjat kokemukset kasvattavat. Koin Andraksen jotenkin neutraalina kertojana: aivan tavallinen tallaaja, joka joutuu itseään suurempaan pyöritykseen. Andras on yksinkertainen, mutta toisaalta fiksu, sekä tarpeeksi miellyttävä, mutta samalla tarpeeksi hajuton ja mauton, jotta ei aiheuttaisi ärsytystä. Välillä Andras tuntuu yli-ihmiseltä toimiessaan aina moraalisesti oikein, mitä tahansa hänelle tapahtuukin. Kuitenkin Andras ja varsinkin tapahtumat hänen ympärillään pitivät kiinnostustani yllä. En ole pitkään aikaan koukuttunut mihinkään kirjaan yhtä vahvasti kuin tähän.

Täytyy nostaa hattua sille määrälle taustatyötä, mitä Näkymätön silta on kirjoittajaltaan vaatinut. Aiheita, joihin Orringerin on täytynyt tutustua, on aivan valtavasti, mutta noin niin kuin alkajaisiksi voisi mainita esimerkiksi sellaisia kevyitä kokonaisuuksia kuin toisen maailmansodan tapahtuma- ja spesifimpi historia (luonnollisesti), arkkitehtuuri, unkarin kieli, ranskan kieli, teatterilaitoksen toiminta sekä juutalaisen uskonnon harjoittaminen.

Minua kutkutti ajatus siitä, että Euroopan historiasta ja eurooppalaisista kirjoittaa yhdysvaltalainen kirjailija. (Ei toki ensimmäinen kerta maailmassa, kun näin tapahtuu, mutta äkkiseltään en muista kovin montaa kuvatunlaista kirjaa itse lukeneeni.) Ennen lukemista pohdin, tulisinko näkemään tyylissä jotain leimallisesti amerikkalaista (mitä se sitten ikinä onkaan), ja tuntuisivatko hahmot todenmakuisilta eurooppalaisilta. Suurimmaksi osaksi kirjailijan kansalaisuus ei pistänyt silmään suuntaan eikä toiseen. Ainoastaan epilogi, joka toki toi jotakin miellyttävää lisäinfoa, oli jollain tapaa omaan makuuni turhan makeileva ja "amerikkalainen". Tiedostan toki, että kyse on kulttuurierosta: sellainen, mikä minulle tuntuu siirappiselta, saattaa olla täysin luontevaa ja vilpitöntä pohjoisamerikkalaiselle. Muutoin onneksi pystyin suhtautumaan kirjaan lukukokemuksena, jossa kirjailijalla ei ollut juuri mitään väliä, vaan itse tarina oli pääosassa.

Tämä kirja on ilmestynyt viime syksynä ja on saanut jo paljon bloggareita lukijoikseen. Kirja on luettu ainakin blogeissa Booking it some more, Täällä toisen tähden alla, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Lukuisat kissanpäivät, Nenä kirjassa, kolmas linja, Luettua sekä Kirjojen parissa. Kirja on saanut osakseen jopa suoranaista ylistystä. Minäkin voin tätä suositella, jos kaipaa vetävää tarinaa, joka ei lopu kesken.

P.S. Hiukka asian vierestä: kirjan päätyttyä tajusin kuvitelleeni naispäähenkilön, Klaran, kaiken aikaa nuoren Audrey Hepburnin näköiseksi!

P.P.S Plussaa oivaltavasta ja kauniista kansikuvasta. Kansi välittää kirjan tunnelmaa ja tapahtumia hienosti!