Ranskalaista sarjakuvaa: Jeanin elämää

Dupuy, Philippe & Berberian, Charles: Jeanin elämää -sarja, suomeksi kustantanut WSOY

1. Rakas talkkarini - Monsieur Jean, l'amour, la concierge (2003/1991)
2. Piinalliset painajaiset - Les nuits les plus blanches (2003/1992)
3. Naiset ja lapset ensin - Les femmes et les enfants d'abord (2004/1999)
4. Onni hymyilee, minä en - Vivons heureux sans en avoir l'air (2005/1998)
5. Sataa ja paistaa - Comme s'il en pleuvait (2006/2001)
6. Yksi laatikko liikaa - Inventaire avant travaux (2007/2003)
7. Tietty tasapaino - Un certain équilibre (2012/2005)
Teoria yksinäisistä ihmisistä - La théorie des gens seuls (2010/2000)

Jeanin elämää -sarjan pääosassa on kolkyt ja risat Jean, kirjailija, joka sarjan alkaessa elää poikamieselämää Pariisissa. Sarja on enimmäkseen ihmissuhdedraamaa ja arkisten, koomisten sattumusten kuvausta. Juoni on osasta toiseen jatkuva, vaikka koostuukin pienistä episodeista. Jeanin elämää täyttävät myös ystävät, kuten Félix, toivottoman itsekeskeinen lurjus, josta ajoittain tuntuu olevan Jeanille enemmän harmia kuin iloa, vaihtuvat naiset, rasittava vanhapiikatalkkari, sekä Jeanin aloilleen asettumista odottavat vanhemmat.

Jeanin elämää on aihepiiriltään, lämminhenkisyydeltään ja pitkäikäisyydeltään kuin kotimaisen Kramppien ja nyrjähdysten ranskalainen serkku. Ranskalaisuus tulee ilmi erityisesti siinä, että kutakuinkin jokainen hahmoista tupakoi. Minua ihastuttivat ja yllättivät piirrokset, joista saattoi tunnistaa todellisia paikkoja Pariisissa. Erityisesti Jeanin kodin ympäristö siltoineen näyttää kovin tutulta. Vaikka piirrosjälki on näennäisen yksinkertaista, yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota.

Jean ja kumppanit ylittävät usein kuvan sillan.

Ensimmäinen sarjan  albumi on ilmestynyt jo yhdeksänkymmentäluvun alussa, mutta se sai odottaa suomentamista yli kymmenen vuotta. Viimeisin, sarjan seitsemäs osa, on ilmestynyt suomeksi vasta tänä vuonna. Saa nähdä, saadaanko Jeanin ja kumppaneiden seikkailuille enää jatkoa, sillä viimeisin osa ilmestyi Ranskassa jo 2005, eli seitsemän vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten, eli vuonna 2010, suomeksi ilmestyi myös sarjan "ylimääräinen" osa, Teoria yksinäisistä ihmisistä, joka sijoittuu ajallisesti jonnekin kolmannen ja neljännen albumin väliin, mutta joka ei kuljeta juonta eteenpäin, ja on siksi ikään kuin ekstraa pitkälle sarjalle.

Ostan kirjoja harvoin, mutta sarjakuvat kuuluvat niihin kirjoihin, jotka haluan omaan hyllyyni. Tämänkertaisella lukukierroksella Jeanin elämää -sarja tuli lainattua kirjastosta, mutta törmäsin hiljattain kolmeen ensimmäiseen osaan eräässä sarjakuvakaupassa. Enää viisi osaa kerättävänä...

Koska rakastan sarjakuvia, kuuluu minun suositella niitä kaikille. Kuitenkin tiedän, että monet kirjallisuusihmisetkin vierastavat tätä taiteen lajia. Silti väittäisin, että Jeanin elämää voisi olla sellainen sarja, joka uppoaa myös vähän sarjakuvia lukeviin aiheidensa inhimillisyyden ja relisminsa vuoksi. Suosittelen.

 
P.S. Ranskankielisen Wikipedia-sivun mukaan vuonna 2007 on tehty myös sarjakuvaan löyhästi perustuva elokuva, Ce soir je dors chez toi, josta kiinnostuin kovasti. Pitänee etsiä jostakin käsiini.