Rakkautta ja ihmissusia

Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Elina Rouhianen: Kesytön. Susiraja 1. Tammi 2012.

Kuten jo Nälkäpelistä kirjoittaessani totesin, nuortenkirjat ja fantasia koukuttavat minut kaikkein helpoiten. Vaikka miten rakastaisin jotakin aikuisille suunnattua realistista romaania, ei kirjaan uppoutumisen taso ole koskaan sama. Mutta kun minut lykätään uuteen maailmaan (tai vähän tuttuunkin, niin kuin Kesyttömässä) ja eteeni asetetaan pari, joiden on vaan pakko saada toisensa, uinuva teini-ikäinen romantikko ottaa vallan.

Yleensä seuraus on se, etten liiku mihinkään ennen kuin kirja on pulkassa. Toisinaan saattaa esiintyä hieman alkukankeutta. Kesytönkin vaati pientä verryttelyä alkuun. En pitänyt päähenkilöstä, Raisasta - kärsivällisyyteni ahdistuneiden, ongelmaisten ja itsesäälisten teini-ikäisten suhteen on lähes olematon. Etenkin siinä kohtaa kun aletaan ryypätä ja viillellä. Joo, on ollut vaikeaa ja kaikkea mutta silti. En jaksanut tuollaisia käytöstä edes silloin, kun olin itse teini-ikäinen! Alkupuolella töksähtelin myös joihinkin kielellisiin kohtiin, mutta sitten se tapahtui: koukuttuminen, joka jyräsi kaikki pienet ärsyyntymiset alleen. Näin kävi sivulla 51. Ai mitäkö silloin tapahtuu? No, Raisa näkee Mikaelin ensimmäistä kertaa, ja hupsista vain, minun sydämeni tahtoo saman tien tietää että saavatko ne toisensa.

Kesytön on siis Elina Rouhiaisen tuore esikoisteos, jossa yhdistellään maailmallakin lähes puhki kaluttua paranormaalia rakkautta (ihmissusia ja muuta sellaista) ja pohjois-suomalaista maisemaa. Raisa Oja menettää äitinsä, ainoan tuntemansa sukulaisen ja päätyy itselleenkin hieman hämärien mutkien kautta kainuulaiseen Hukkavaaran kylään juuri löytyneen enonsa kasvatiksi. Kylässä Raisan huomion kiinnittää kaksi asiaa: ihana Mikael ja se, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Ihmissusikuvio selviää melko pian, ihmissuhdekuvioissa on sitten hieman enemmän selviteltävää.

Vaikka esimerkiksi henkilökaartista löytyy monista muistakin nuortenkirjoista tutuiksi käyneitä hahmoja yksinäisestä ja taiteellisesta päähenkilöstä, upeasta ihastuksesta ja tämän yhtä upeasta mutta inhottavasta tyttöystävästä  aina homokaveriin saakka, monet asiat on mielestäni perusteltu tavallista paremmin. Esimerkiksi kylän tyttöjen suhtautuminen Raisaan ja koko kylän suhtautuminen Raisan homoystävään Nikoon on perusteltu hyvin juuri ihmissusien näkökannalta.

Kesytön on siis omaperäinen tulkinta tutuksi käyneestä kuviosta. Tapahtumien sijoittaminen Suomeen ja Kainuuseen on mielestäni loistava valinta (vaikka suomalaisuus saisikin näkyä enemmän!), ja muutenkin kirja tuntuu rehdimmältä kuin vaikkapa amerikkalaiset kumppaninsa. Kesyttömän teinit eivät ole siloteltuja: kännätään, biletetään, naidaan (ainakin yritetään), huoritellaan. Eivätkä henkilötkään, ainakaan kaikki, ole totutun mustavalkoisia. Mikaelistakin on vaikea sanoa, mitkä hänen vaikuttimensa lopulta ovat. Se on kiinnostavaa vaihtelua. Kiinnostavaa on myös se, että äkkiseltään kovin yksiselitteisesti kirjan ihmissutta kuvaava nimi onkin monitulkintaisempi kuin oli kuvitellut. Raisaahan se kesytön tarkoittaa, ainakin minun mielestäni.

Saattaa ehkä hieman nolottaa myöntää, mutta pidin tästä kirjasta todella paljon. Nauroin useissa kohdissa ääneen, ja toisaalta jännitin Raisan ja Mikaelin suhteen kehittymistä perhoset vatsassa. Koska Kesytön on sarjan ensimmäinen osa, tarina jää tietenkin kesken - ja jopa aika yllättävällä tavalla. Huono juttu on tietysti se, että haluaisin tietää NYT mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kesyttömästä on kirjoittanut jo aika moni bloggari, Elina Rouhiaisen kotisivuilta löytyy lista. 

Ps. Viime aikoina kesä on syönyt blogiin liikenevää ajattelua ja aikaa - vietin mm. viikon vanhempieni luona ja luin vain lehtiä, oli outoa mutta rentouttavaa! Nyt pöydällä on ilmestynyt kauhea kirjakasa kesätenttejä ajatellen, joten eiköhän lukeminenkin taas lähde käyntiin.