Lukumaraton - nyt!

Lukumaraton on ollut suunnitelmissa toukokuusta saakka. Kesäkuu oli varattu matkustamiseen, joten aavistelin jo silloin toukokuussa, että heinäkuulle tämä ehkä menee. Olen odotellut sopivaa tilaisuutta, ja sitten yhtäkkiä sellainen ilmestyy muutaman tunnin varoitusajalla (enkä edes itse huomannut, että tässä se sopiva hetki on!). Siippa tekee huomenna mukavan 17 tunnin työpäivän, joten minähän sitten luen! 

Muut maratoonarit ovat todenneet iltapäivän hyväksi aloitusajaksi, minä taas aloitan nyt iltasella (20.15 taidan laittaa viralliseksi aloitusajaksi), koska näin saan hyödynnettyä parhaiten huomisen yksinolon kotona. Vähän jännittää että jaksaako huomisen pitkän päivän lukea kokonaan, mutta toisaalta olen hyvin aamu-uninen ihminen, joten ehkä päivä jää kohtalaisen mittaiseksi...

Lukemisen lisäksi suunnitelmissa on nukkumista, huomenna pitäisi laittaa jossakin kohtaa ruokaa. Ja jotain varmaan syödäkin - muuten ajattelin omistautua lukemiselle. Kirjastosta kävin tuossa iltapäivällä hakemassa summanmutikassa kasan kirjoja, joiden tärkein valintaperuste oli kohtalainen ohuus. Ennen kuin kello tulee tuon viisitoista yli, käyn piipahtamassa alakerran kaupassa ja haen jotain hyvää naposteltavaa ilta- ja mahdollisia yölukujakin siivittämään. Suunnilleen livenä ajattelin kirjoitella kuulumiset jokaisen kirjan jälkeen - tervetuloa kannustamaan urakassa! (Ensimmäinen kirja vielä, 10 minuuttia ennen aloitusta valitsematta...)


20.13 Jaahas, liikkeelle lähdetään elämäni ensimmäisen muumikirjan kera. Vaarallinen juhannus, täältä tullaan!

21.15 - 1 tunti takana: Vaarallinen juhannus 140 sivua
Ensimmäisen kirjan parissa kului siis tunti. Samalla napostelin pari palaa suklaata sekä kasan viinirypäleitä, nyt alkaa olla lukufiilis kohdallaan! Vaarallinen juhannus oli ensimmäinen lukemani muumikirja ja vihdoin ymmärrän, miksi kaikki niin pitävät näistä. Ihania hahmoja, joista Muumimamma on ehdoton suosikki, absurdeja ja hyvällä tavalla hämäriä tapahtumia ja lopussa kaikki liittyy yhteen ja loppuu onnellisesti. Ihanaa!

Seuraavaksi vähän erilaisiin fiiliksiin, Rosa Liksom ja Hytti nro 6.

23.55 - 3 tuntia ja 40 minuuttia takana: Hytti nro 6 185 sivua
Toista kirjaa luin jokseenkin 2 ja puoli tuntia. Lukemisen lomassa valmistin pari leipää ja kävin suihkussa, mutta muuten kirjan parissa olen pysytellyt tiiviisti. Liksomilta olen lukenut aiemmin vain muutamia novelleja. Hytti nro 6 päätyi heti ilmestyttyään lukulistalle tapahtumapaikkansa takia. Junamatkustamisessa on ihan oma taikansa, ja Siperian läpi matkaamisestakin on tullut haaveiltua.

Luulen, että jos en olisi lukenut kirjaa osana tätä haastetta, se olisi jäänyt roikkumaan keskeneräisenä pitkäksi aikaa. Sen verran hidastempoisesta kirjasta on kyse. Junamatkustamisen toistuvuus, tietty yksitoikkoisuus nousee kyllä hyvin esiin. Ehkä sitä kuvaa myös kielen toisteisuus, vaikka pitkistä, toistuvista ja kuvailevista sanaluetteloista en kauheasti välittänytkään.

En ihan tarkkaan osaa kuvailla tämän synnyttämää tunnelmaa. Pitää ehkä sulatella lisää.

Ennen nukkumaanmenoa taidan aloitella vähän seuraavaa kirjaa, joka lienee useammassa blogissakin viime aikoina esillä ollut Hernán Rivera Letelìerin Elokuvankertoja.

00.45 - 4 ja puoli tuntia takana: Elokuvankertoja 133 sivua
Elokuvankertojaa piti vain aloitella, mutta se olikin niin väljästi taitettua ja kiehtovaa, että koko kirja tuli kahlattua läpi 35 minuutissa. Sivuja on periaatteessa melkein yhtä paljon kuin Vaarallisessa juhannuksessakin, mutta kirja sisältää hyvin paljon hyvin lyhyitä lukuja ja lähes kaikkien lukujen välissä on yksi tyhjä sivu.

Tarina oli todella tiivis, tuntui siltä että olisi lukenut novellia. Elokuvankertoja sisältää silti kokonaisen elämäntarinan, ja osia myös päähenkilön vanhempien elämäntarinoista. Todella tiivistä kerrontaa siis - ja nimenomaan kerrontaa, sillä oikeastaan tarina oli kuin olisi kuunnellut jonkun selittävän elämäntarinaansa. Yksityiskohdat ja vuodet ohitettiin kovin nopeasti, ja niinhän omaa elämäänsä selostava ihminen luultavasti tekisi: keskittyisi niihin merkityksellisimpiin hetkiin.

Toistaiseksi kasassa 458 sivua. Nyt nukkumaan, katsotaan aamulla mikä päätyy seuraavaksi lukulistalle!

09.45  - 13 ja puoli tuntia takana: Pitkät yöunet
Eli melkein yhdeksän tuntia tuli nukuttua, hieman enemmän kuin olin suunnitellut. Kelloa ei ollut soittamassa, yleensä kyllä havahdun vähintään kerran joskus seitsemän-kahdeksan aikaan. Tänään nukuin sikeästi puoli kymmeneen saakka. Toivottavasti sekä silmät että pää ovat levänneet tarpeeksi. Päivän ensimmäinen kirja on Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää.

12.40 - 16 tuntia ja 25 minuuttia takana : Kirkkaan selkeää 210 sivua
Verrosen dystopian parissa vietin 2 tuntia ja 45 minuuttia. Tähän astisista kirjoista tämän tarina ja maailma tempaisivat parhaiten mukaansa. Osittain ehkä kyse on genrestäkin, rakastan dystopiakuvauksia! Maarit Verronen vielä kirjoittaa niitä omaperäisellä tavalla, punoo kaiken kokoon niin että maailma tuntuu todelliselta, aivan nurkan takana odottavalta. Sulatella täytyy tätäkin teosta vielä vähän lisää, etenkin varsinaisen tarinan lomassa vilahtelevaa piilokoordinaattoria ja hänen rooliaan...

Nyt vähän jotain syötävää, sitten seuraavan kirjan pariin. Luulen, että se on Jeanette Wintersonin Taidetta ja valhetta, joka taitaa olla kirjapinoni paksuin teos.

16.15. - 20 tuntia takana: Taidetta ja valheita 263 sivua
3 tuntia ja 20 minuuttia luin Wintersonia. Päällimmäiseksi jäi tunne, että tämä olisi pitänyt lukea paljon hitaammin, ajan kanssa pohdiskellen. Kirja oli kiehtova, mutta nyt tuntuu siltä, että paljon meni ohi. Lopun luettuani haluaisin lukea kirjan uudelleen ihan siksikin, että tunnistaisi ehkä ne vihjeet matkan varrelta.

Ainakin yhden kirjan ja luultavasti vähän seuraavaakin ehdin vielä lukea. Mari Mörö ja Kiltin yön lahjat päätyy luettavaksi seuraavana.

18.10 - 21 tuntia ja 55 minuuttia takana: Kiltin yön lahjat 169 sivua
Kiltin yön lahjojen parissa vietin tunnin ja 45 minuuttia. Pidin kirjasta hirveän paljon, tarina oli sekä kamala että ihana. Kamalaa on se millaisissa oloissa päähenkilö, 6-vuotias Siia elää, ihanaa se miten paatuneet pikkurikollissedät pitävät hänestä huolta. Jotain toivoa tässäkin maailmassa selvästi on!

Vielä viimeisen kirjan kimppuun, saa nähdä kerkeänkö sen lukea loppuun. Bernhard Schlinkin Lukija on siis tämän maratonin viimeinen kirja.

20.15 - 24 tuntia takana: Lukija 224 sivua 
Olinkin aika tarkka lukemisen suhteen: viimeisen kirjan sain luettua viisi minuuttia ennen haasteen alkua. Sen lukemiseen kului aikaa tunti ja 50 minuuttia. Lukija oli mahdollisesti jopa vaikuttavampi kuin olin odottanut, todella mahtava kirja lopettaa tämä maraton. Ihan jo senkin takia, että nyt saan rauhassa sulatella tarinaa ja pohtia, mitä on syyllisyys ja rakkaus ja häpeä. Että miten ihminen voi tuomita toisen, sellaisia isoja asioita.

Päälläni alkaa olla vähän hatara olo. Tänään on pitkä päivä lukemista takana, 10 ja puoli tuntia. Eniten päivän pituus tuntui Wintersonin kanssa, ehkä siksi että siinä ei ollut aivan yhtä selkeää tarinaa jonka mukaan heittäytyä. Nämä kaksi viimeistä taas tempaisivat mukaansa niin tarinan kuin henkilöidenkin kannalta, ja niitä lukiessa ei todellakaan tullut vilkuiltua kelloa!

Lukumaratonin saldoksi muodostui (pikaisen laskun jälkeen) 1324 sivua. Vaikea sanoa, onko se enemmän tai vähemmän kuin odotin, minulla ei ollut selkeää mielikuvaa paljonko kuvittelen lukevani. Olen aina ajatellut olevani tehokas lukija, mutta se ei välttämättä tarkoita nopeutta.

Vuorokauden aikana lukemiseen käytin 13 tuntia ja 45 minuuttia, mikä on itse asiassa todella vähän! (Laskin tähän siis kirjojen kohdalla mainitut lukuajat yhteen.) Pitkäksi venähtäneet yöunet verottivat aikaa tietenkin eniten. Jokaisen kirjan loppuun saatuani käytin suunnilleen kymmenen minuuttia kirjanpitoon. Aikaa kului tietenkin myös voileipien tekemiseen ja ruoan lämmittämiseen mikrossa!

Tavallaan olisikin siis kiinnostavaa tehdä sama koe uudelleen niin, että tehokasta lukuaikaa olisi se 24 tuntia, esimerkiksi kahdessa 12 tunnin erässä. Hmm, sitä pitääkin miettiä...

Kirjoittelen varmasti ainakin osasta lukemistani kirjoista vielä tarkempia arvioita, mahdollisesti myös vielä huomenna jonkun yhteenvedon tästä kokemuksesta. Nyt pää on täynnä tarinoita ja on tehtävä jotakin ihan muuta! (Nukkumaanmennessä tosin luultavasti viimeistään löydän itseni kirjan parista...) Kiitoksia kannustaneille ja kommentoineille!