Haruki Murakami: 1Q84 osa 3 (Alkuteos 2010) Suom. Aleksi Milonoff. Tammi 2013.
Kirjoitin 1Q84 kahdesta ensimmäisestä
osasta hyvin innostuneesti jokin aika sitten. Kolmas osa lunasti kaikki
lupaukset: rakastin koko tätä tarinaa. En yhtään ihmettele, että
kirjabloggaajat äänestivät tämän vuoden 2013 parhaaksi käännetyksi
kaunokirjaksi. 1Q84 nousi kyllä lempikirjojeni (pitkälle) listalle.
Ihan kauheasti en viitsi tästä
kolmannesta osasta sanoa, koska yleensäkin viimeisistä osista on vaikea puhua
paljastamatta tärkeitä asioita edellisistä. Yksi suurimmista eroista kahteen
edelliseen osaa on, että Tengon ja Aomamen rinnalle saadaan kolmas näkökulma:
osa luvuista kertoo tapahtumista Ushikawan, aiemmissa osissa esitellyn
salapoliisin, näkökulmasta. Tämä on onnistunut valinta, sillä suuren osan
ajasta Tengo ja Aomame ovat tietämättömiä kaikesta siitä, mitä heidän
ympärillään tapahtuu.
Tarinan lopussa paljon jää auki, mutta
kuten taisin jo tänä vuonna eräästä toisesta kirjasta kirjoittaessani sanoa,
pidän sopivasti avoimista lopuista. Siitä, että kaikkea ei selitetä, etten
tiedä tarkkaan mitä henkilöille jatkossa tapahtuu, mutta saan siitä pienen
aavistuksen. Että minulle jää tunne siitä, että näitä henkilöitä ei jätetty
heitteille, vaan heillä on suunta johon jatkaa.
Mutta mitäpä minä vielä sanoisin? Ehkä
sen, että 1Q84 oli minulle täydellinen kirja. Vähän jännittää seuraavien
Murakamien lukeminen, koska eiväthän ne vain voi olla yhtä hyviä. (Enkä silti
voi jättää niitä lukematta.)
Ihanaa lukea 1Q84:sta, siitä tuli minulle hyvin rakas kun sitä luin. Ja sen jälkeen Murakamien lukeminen on tuntunut vaikealta, sillä eihän niistä mikään voi olla kuin tämä, tosiaan. :)
VastaaPoistaOlisi ehkä pitänyt lukea kaikki ilmestyneet pois alta ennen tätä - olisi saanut nauttia niistä ennen kuin tämä asettui vertailupohjaksi... Mutta kyllähän nekin pakko on lukea, suomennetuista Norwegian Wood ja Värittömän miehen vaellusvuodet on lukematta.
Poista