Jack Kerouac: Satori Pariisissa

Kerouac, Jack: Satori Pariisissa
Sammakko 2014, 183 sivua
Suomennos: Jarkko S. Tuusvuori
(Satori in Paris, 1966)

"Jollakin hetkellä kymmenen päivän aikana, jotka vietin Pariisissa (ja Bretagnessa), minä jotenkin valaistuin, niin että taas kerran taisin muuttua, muuttaa muotoon, jossa varmaan viivyn seuraavat seitsemän vuotta tai kauemminkin: minulle tapahtui satori: se on japanin sana "äkilliselle valaistumiselle", "äkkinäiselle havahtumiselle" tai silkalle "potkulle silmään".

(SP, s. 5)

Tällaisella satori-sanan selvennyksellä alkaa Satori Pariisissa, Jack Kerouacin elämän loppuvaiheiden teos. Kirja kertoo kirjailijan seikkailuista Ranskassa, jonne tämä on lähtenyt selvittämään sukunsa alkuperää. Tuleeko selvyyttä vai ei, on lopulta sivuseikka matkalla.

Plussaa Riikka Majasen hienosta kansityöstä!

Fanitin nuorempana Jack Kerouacia. Kaikki lähti upeasta Tristessasta, joka on Satori Pariisissa -kirjan lailla ohuehko miniromaani. Minulla on ollut kuitenkin seitsemän-kahdeksan vuoden tauko kirjailijan kirjojen kanssa, joten halusin testata tämän tuoreimman suomennoksen kanssa, mikäli suhteeni Kerouaciin oli vain nuoruuden huumaa, vai jatkuisiko fanittamiseni oman ikäni lähetessä kolmeakymppiä.

Kirjan kansiliepeen teksti selventää, että Satori Pariisissa on ollut etenkin Yhdysvalloissa vieroksuttu, ja sitä "on pidetty nolona kännisenä mokelluksena ja hätäpaskarahastuksena". Ihan niin pitkälle en itse menisi, vaikka tuttuun tapaan tämänkin kirjan sivuilla päihdytään.

Mielestäni Sammakko on tehnyt hienon kulttuuriteon, kun se on viimeisen noin 15 vuoden aikana julkaissut kymmenkunta Kerouacin teosta suomeksi, jotta suomeksi saatavilla on muutakin kuin kirjailijan kuuluisin Matkalla-teos. En ole muuten itse koskaan edes yrittänyt lukea Kerouacia englanniksi, vaikka pääasiassa tykkään lukea alunperin englanniksi julkaistut teokset alkukielellään. Kerouacin teksti kun ei välttämättä ole kaikkein helppotajuisinta edes omalla äidinkielellä luettuna.

Suomentaja Jarkko S. Tuusvuorella on ollut aikamoinen työ tämän teoksen kääntämisessä. Jotakin kertonee se, että suomentajan selitykset ovat lähes yhtä mittavat kuin itse teos. Kieltämättä selitysten lukeminen romaanin rinnalla tekee lukukokemuksesta hiukan raskaan. Toisaalta osan aikaa lisäselvennyksiä todella kaipaa Kerouacin viittaillessa muun muassa Ranskan muinaishistoriaan ja erinäisten sanojen ja paikannimien etymologiaan. Muiden lukemieni Kerouacien lukemisesta on jo aikaa, mutta muistelisin, että varhaisemmissa teoksissa ei ehkä ole aivan yhtä paljon viittauksia, tai että teokset ovat yleisesti ottaen selkeämpiä. Tosin en ole aivan varma voinko luottaa muistiini tässä asiassa, mutta sellainen tuntuma on, että aiemmin luettu olisi ollut selkeämpää.

Satori Pariisissa ei noussut itselleni Kerouacin tuotannon kärkipäähän. Pääasiallisesti siksi, että vaikka kirjailija näennäisesti esittäytyy vaatimattomana, varsinkin alkupuolella kirjaa tästä saa jokseenkin ylimielisen kuvan. Jotenkin päihtynyt seikkailija oli sympaattisempi nuorena miehenä, ehdittäessä keski-ikään kuva on surullisempi.