perjantai 20. helmikuuta 2015

Dystopiaklassikko Vuonna 1984

Orwell, George: Vuonna 1984
WSOY 2008, 330 sivua
Suomennos: Raija Mattila
(Nineteen Eighty-Four, 1949)

Kuten olen aika moneen kertaan blogissa todennut, en ole sci-fin, fantasian tahi dystopiakirjallisuuden ylin ystävä. Itse asiassa vierastan ja välttelen kyseisiä genrejä. Vuonna 1984 päätyikin lukuun ihan silkasta halusta paikata aukko sivistyksessä tämän klassikon kohdalta. Yllätyksekseni kuitenkin pidin kirjasta, enkä edes sellaisella etäisellä "näen mitä muut tässä näkevät" -tavalla, vaan ihan sellaisella
perinteisen miellyttävällä "kylläpä luen hyvää kirjaa" -tavalla.

Minulle kirjan kolmiosainen rakenne oli toimiva, ja Winston Smith järjestelmää vastaan räpiköivänä jokamies-sankarina samastuttava. Turhan usein sitä itsekin kokee voimattomuutta maailmassa jylläävän epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen edessä, vaikka onkin näennäisen vapaa demokraattisen yhteiskunnan asukki.

Pidän aika tiukkaa linjaa kirjoituksissani juonipaljastusten suhteen, enkä tälläkään kertaa halua puhua paljoa juonesta, mutta on todettava, että kirjan loppu jätti minulle muutaman kysymysmerkin. Lopetus oli hieno ja omalla tavallaan odotusten mukainen, mutta kieltämättä jäi sellainen olo, että minun pitää lukea tämä kirja joskus uudelleen tiettyjä asioita silmälläpitäen.

Olen viime aikoina nauttinut yllättävän paljon suomennettujen teosten lukemisesta, enkä tätäkään teosta lukiessa jatkuvasti jäänyt jankkaamaan päässäni, että mitenköhän jokin asia on ilmaistu alkuperäisteoksessa englanniksi. Siitäkin huolimatta luulen, että mikäli vielä joskus luen tämän kirjan uudelleen, haluan lukea englanninkielisen painoksen. Raija Mattilan käännös on mielestäni sujuva, mutta kiinnostaisi muun muassa, millaisia eräät Oseaniassa käytettävän uudiskielen ilmaukset ovat alkuteoksessa.

4 kommenttia:

  1. Minusta tämä teos on varsin vaikuttava. Minusta tunnelma lopussa lässähti, vaikka meno on entistä raa'empaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä ei missään kohtaa lässähtänyt, vaan tuntui, että tarina rullasi eteenpäin aika väistämättömällä kurssilla. Raakaa toki ja kyllä, vaikuttavaa myös.

      Poista
  2. Minulle loppu oli kyllä ihan toimiva, aika hirveä. Hieno teos, jonka varmasti luen myös uudelleen.

    Voisin kuvitella, että tämä avautuu englanniksi vähän eri tavalla. Muistaakseni joitakin uudissanakoukkuja löytyy, joten ehkä alkukielellä uudestaan lukeminen voi olla virkistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle myös loppu oli toimiva, mutta ihan lopussa rupesin kyseenalaistamaan itseäni, että ymmärsinkö kuitenkaan ihan täysin mihin tarina päättyi. Osittain siksi haluan lukea tämän uusiksi kunhan hiukan aikaa on kulunut...

      Poista