Klassikko-dekkarit A Study in Scarlet ja The Sign of the Four

Doyle, Arthur Conan: A Study in Scarlet (1887) & The Sign of the Four (1890)
The Collector's Library 2005 yhteisnide, 325 sivua

En ollut aiemmin lukenut yhtään Sherlock Holmes -seikkailua ennen näiden kahden kirjan lukemista. Valitsin luettavaksi nämä kaksi oikeastaan aivan sattumalta, mutta kävi ilmi, että valitsin sarjan kaksi ensimmäistä osaa, mikä olikin jälkikäteen ajateltuna hyvä, mikäli aion lukea tarinoita lisää. Suosin kronologiaa niissäkin kirjasarjoissa, joiden osien juonet eivät liity suoraan toisiinsa.

A Study in Scarlet alkaa Holmesin ja Watsonin kohtaamisella, ja kuten tunnettua, herrasmiehet päätyvät jakamaan asunnon Baker Street 221B:ssä. He alkavat yhdessä selvittää mystistä tyhjästä asunnosta löytyneen kuolleen miehen tapausta. Liittyykö verellä seinään kirjoitettu teksti RACHE tapaukseen? Sherlock Holmes saa ensimmäisen kerran tilaisuuden ällistyttää Watsonin huikealla havainnointikyvyllään.

The Sign of the Four taas pitää sisällään muinaisaarteita ja rikoskoplia. Tässä kirjassa kaunis Mary saapuu Sherlockin asiakkaaksi, sillä kaipaa apua mystisen viestin kanssa. Kirjassa käsitellään myös varsin avoimesti Sherlockin mieltymystä kokaiiniin (käytössä vain silloin kun kiinnostavia juttuja ei ole käsillä). Lääkäri-Watson ei ole erityisen ihastunut Sherlockin paheeseen, mutta ihastus Maryyn sen sijaan etenee vauhdikkaamin.

Olin oikeastaan aika yllättynyt kuinka paljon pidin molemmista kirjoista. Olen kovin ihastunut Benedict Cumberbatchin ja Martin Freemanin tähdittämään Sherlock-sarjaan, kuin myös Robert Downey Juniorin ja Jude Law'n elokuviin, mutta jostain syystä odotin alkuperäisteosten olevan puuduttavia. Onnekseni olin jälleen kerran väärässä. Kirjojen kerronta rullaa vaivattomasti ja kielikin on yllättävän modernia. Aikakausi tulee selväksi kaasulamppujen luodessa tunnelmaa ja hevostaksien ja veneiden toimiessa kulkuneuvoina.

Kirjojen rakenne on kutakuinkin samanlainen. Lyhyen avauksen jälkeen päästään itse jutun kimppuun, jota selvitellään, kunnes kirjan loppupuolella molemmissa kirjoissa on pitkähkö taustatarina rikokselle. Mielestäni taustatarina on onnistuneempi ensimmäisessä kirjassa, rikollisen motiivit tulevat selvemmäksi ja muutoinkin tarina on selkeämpi. Tällä perusteella sanoisin siis ehkä A Study in Scarletin näistä kahdesta suosikikseni, mutta toisaalta pidin myös The Sign of the Fourin erinäisistä kohtauksista todella paljon. Erityisesti minua miellyttivät Sherlockin ja Watsonin keskinäiset kohtaukset.

Molemmat kirjat ovat myös kompakteja paketteja, yhteisniteessä sivuja on vain päälle kolmesataa. Dekkareissa minusta "itse asiaan" pääseminen onkin hyvä piirre, tärkeämpää kuin toisentyyppisessä kaunokirjallisuudessa. Näiden kirjojen myötä minulla tuli kova houkutus lukea koko Sherlock Holmes -sarja järjestyksessä. Voi tosin olla, että tämä voi taasen olla uusi ikuisuusprojekti, sillä näitä keskeneräisiä sarjoja minulla on useampiakin...

Samaisista kirjoista on kirjoittanut myös Elegia, ensimmäisestä kirjasta täällä ja toisesta täällä.