Hiltunen, Pekka: Sysipimeä
WSOY 2012, 362 sivua
Kovasti kehuttu jatko-osa
Hiltusen aiemmalla dekkarille Vilpittömästi sinun sai odottaa vuoroaan aika
pitkään. Minä en yleisesti ottaen lue ihan hirveästi nykydekkareita, mutta
tykkäsin aika paljon Vilpittömästi sinun -kirjasta, joten oli aika selvää, että
Sysipimeänkin luen. Ja Lontooseen sijoittuvana tämä pohjustaa oikein kivasti
tulevaa työharjoittelukesääni ko. kaupungissa.
Sysipimeä jatkaa erikoisia
tehtäviä suorittavan Studion ydinjengin edesottamusten parissa. Suomalaisten
Lian ja Studion pomon Marin ystävyys on syventynyt, ja Lia on muutoinkin
juurtunut Studiolle. Ensimmäisen kirjan tapahtumista on hypätty noin vuosi
ajassa eteenpäin. Tällä kertaa pääjuonena on julmien viharikosten selvittäminen.
Koska en tosiaan lue ihan
hirveästi nykydekkareita, ei minulla ole mitenkään suurta vertailupohjaa, mutta
joku imu näissä Hiltusen kirjoissa kyllä on. Niitä ilmeisiä dekkarin
ominaisuuksia kuin jännitystä ja lukemaan kannustavia koukkuja löytyy. Sysipimeä
on yksinkertaisesti taitavasti kirjoitettu dekkari.
Kuten trendinä tuntuu
olevan, teknologia näyttelee tässäkin nykydekkarissa suurta osaa. Löytyy
kaikenlaisia jäljitinvimpaimia, sosiaalista mediaa ja tietokonevelhoja.
Mielestäni teknologiaosuudet oli toteutettu tässä melko uskottavasti. En tosin
itse ole mikään tietokonenero, mutta en nyt mitään aivan valtavia ylilyöntejä
huomannut, tai sitten annoin niiden mennä ohi.
Sen sijaan aloin kokea
aiemmassa kirjassa hieman etäiseksi jääneen Marin hahmon tässä kirjassa vähän
epäuskottavana. Marin taustoihin tutustutaan Sysipimeässä lisää, mutta minulle
superlahjakas, sikarikas, Studion toimintaa harrastuksenaan pyörittävä Mari on
vähän sellainen pakollinen ja jokseenkin epäkiinnostava tyyppi. Mutta onpa
kätevää, että Studion pyöriminen pistetään rikkaan oikeudenpuolustajan
piikkiin.
Tästä pienestä nurinan
aiheesta huolimatta toivon Studio-sarjalle pian jatkoa. Vilpittömästi sinun
ilmestyi aiemmin tänä vuonna englanniksi ja ilmeisesti Sysipimeäkin myöhemmin
tänä vuonna. Kiinnostusta sarjalle siis ainakin löytyy.
Tämä kirja vie minut jo
rikospaikalle Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä-haasteessa. Tällä kertaa jäi muuten kuva kannesta nappaamatta, kun ehdin jo kiikuttaa kirjan takaisin kirjastoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti