Poirot x 2

Tuntuu, että toistan itseäni näitä Poirot-juttuja kirjoittaessani, mutta kerrotaanpa silti nyt vielä, että olen vajaan viiden vuoden aikana lukenut hiljakseen läpi Agatha Christien Hercule Poirot -sarjaa. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota kirjojen ilmestymisjärjestykseen ja siitä lähtien pyrkimys on ollut lukea kirjoja suunnilleen järjestyksessä, vaikka sarja ei juonellisesti etenekään kirjasta toiseen. Itselleni iso osa Poirot-kirjojen viehätystä on vanhahtava englannin kieli, joten useimmat kirjat olen lukenut alkukielisinä. Olen edennyt siihen pisteeseen, että lukemattomia osia on enää alle kymmenen. En ole varma olenko enemmän iloinen saavutuksesta vai surullinen siitä, että pian uusia luettavia ei enää ole.

Tässä samalla voin myös hiukan mainostaa Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä -kesälukuhaastetta, joka laitettiin käyntiin vasta eilen. Hyvin ehtii siis mukaan, jos innostaa lukea dekkareita kesällä. Minä lähdin mukaan, ja harkitsin ensin ottavani nyt luetut Poirotit mukaan haasteeseen, mutta ehkäpä en sitten kuitenkaan, koska nämä on kuitenkin luettu ennen kuin edes tiesin haasteesta. Seuraavat sitten. Mutta nyt itse kirjoihin.

*****

Christie, Agatha: Murder in the Mews and Other Stories
HarperCollins 2006 (alunperin 1937), 280 sivua

Murder in the Mews on neljän Poirot-novellin kokoelma. Olen maininnut ennenkin, että minun makuuni on enemmän pitkät Poirot-tarinat kuin novellit, sillä novellien lyhyys ei jätä oikein tilaa omalle arvuuttelulle. Yllättävät loppuratkaisut eivät yllätä tarpeeksi, kun aikaa oman teorian miettimiselle ei ole ollut. Tämä sanottuna pidin Murder in the Mewsiä kuitenkin ehkäpä onnistuneimmat Poirot-novellit sisältävänä kokoelmana. Tarinat ovat keskimääräistä Poirot-novellia pidempiä ja juonet ovat onnistuneita. Suosikeiksini nousivat niminovelli, sekä omalaatuisen Sir Gervase Chevenix-Goren erikoista kuolemaa selvittelevä Dead Man's Mirror.

Yleensä en jaksa innostua kauheasti sellaisista Poirot-tarinoista, joissa selvitettävänä on jokin muu rikos kuin murha. Jotenkin varkaudet ja katoamiset tuntuvat pikkuisen lällyiltä. Kuitenkin The Incredible Theft, arvokkaiden piirrustusten katoamista käsittelevän tarinan mysteeri on niin taitavasti rakennettu, että tykkäsin jopa siitä, vaikka tarinan poliittinen tausta onkin vähän hatarasti kuvailtu.

*****

Christie, Agatha: Poirotin lyhyet jutut
WSOY 1995, 246 sivua
Suomennos: Kouvolan kieli-instituutin 2. kurssi 1975-1976
(Poirot's Early Cases, 1947)

Poirotin lyhyet jutut on kuudentoista noin 10-15 sivun mittaisen novellin kokoelma. Tässä kirjassa tykkäsin siitä, että Poirotin persoona pääsi hyvin esiin tämän ystävän Kapteeni Hastingsin kanssa käymissä keskusteluissa. Opin myös uutta Poirotista: esimerkiksi novellissa Suklaarasia selviää, että Poirot on harras katolilainen. Sinänsä belgialaisen Poirotin uskonnollisen vakaumuksen ei kai pitäisi olla yllätys, mutta toisaalta en muista, että olisin koskaan aiemmin huomannut edes viittauksia Poirotin katolilaisuuteen, saati näin suoraa kommentia uskonnon merkittävyydestä (harras katolilainen...).

Hassua tässä kokoelmassa oli se, että yksi novelleista, Sukellusveneen piirrustukset (The Incredible Theft), on mukana myös kymmenen vuotta aiemmin julkaistussa Murder in the Mews -kokoelmassa. Samoin novellin Market Basingin arvoitus juoni muistuttaa kovasti Murder in the Mewsin juonta, vaikka täsmälleen samasta novellista ei kyse olekaan. Christien mysteereissä toki on muutoinkin toistuvia kuvioita, mutta näiden kahden novellin juonet ovat yksi yhteen samat, ainoastaan henkilöt ja tapahtumapaikat on vaihdettu.