Niin kirjastossa kuin antikvariaateissakin tapanani on vilkuilla hyllyjä samojen aakkosten kohdalta. Tässä päivänä eräänä yllätyin iloisesti, kun löysin peräti kaksi ennenlukematonta teosta lempparikirjailijaltani Simone de Beauvoirilta. Turhia miettimättä opukset lähtivät mukaani. Kirjat Loppujen lopuksi ja Ajan haasteet päätyivät täydentämään Simone de Beauvoirin muistelmateosten kokoelmaani. Aiemmin keväällä tuli hankittua teokset Murtunut nainen (ei kuulu muistelmien sarjaan) sekä Pariisi 1939-44. Lisäksi minulla on olemassa ja olen lukenut Perhetytön muistelmat, joka kuitenkin puuttuu kuvasta.
Loppujen lopuksi -kirjan kansilieve väittää, että muistelmateosten sarjaan kuuluvat seuraavat teokset:
- Perhetytön muistelmat
- Voiman vuodet
- Pariisi 1939-44
- Ajan haasteet
- Ei yksin hengestä (EDIT kommenttiketjussa käy ilmi, että kyse ei ole muistelmasarjaan kuuluvasta teoksesta, jostain syystä kuitenkin mainittu kansiliepeessä sellaiseksi)
- Maailman meno
- Asioiden laita
- Loppujen lopuksi
Olen totta puhuen hitusen yllättynyt kuinka vähän Simone de Beauvoir näkyy kirjablogeissa. Olen jotenkin kuvitellut, että de Beauvoir on akateemisten naisten suosikki, ja täysin mutuhuttu-tuntumalla heitettynä veikkaisin, että kirjabloggaajista iso osa edustaa akateemisen koulutuksen hankkineita naisia.;) En lähde arvailemaan vähäisen blogihuomion syitä, mutta joka tapauksessa olen äärimmäisen iloinen löydöistäni ja kirjahyllyni sisällön kartuttamisesta näillä aarteilla.
Monikin kirjabloggaaja varmaan fanittaa de Beauvoiria, mutta on lukenut hänen teoksiaan aiemmin eikä ole tullut blogiaikana palanneeksi niihin / lukeneeksi lisää. Yläaste- tai lukioiässä luin Perhetytön muistelmat ja Toisen sukupuolen; täytyypä lukea joskus lisää. Mutta yksi syy siihen, että Beauvoiria ei niin paljon lueta, on se, että (Toisen sukupuolen uutta käännöstä lukuunottamatta) uusia Beuvoir-käännöksiä ei ole viime vuosina ilmestynyt (?) eikä vanhoista ole otettu uusintapainoksia.
VastaaPoistaJuu, minäkin mietin, että onkohan vähäiseen näkyvyyteen käännösten/uusintapainosten vähyys. Mandariinit 1 & 2 ilmestyi muistaakseni 2008 uutena käännöksenä (vai pelkästään uusintapainoksena, en nyt ole ihan varma), mutta onhan siitäkin toki jo tovi. Olen kyttäillyt sitä uudempaa painosta antikvariaateista, mutta ei näköjään paljoa liiku, tai sitten liikkuu vähän turhan kovalla hinnalla itseäni ajatellen.
PoistaKivaa lukea kirjablogeissa Simonesta. :) Minä olen suuri de Beauvoir -fani, mutta enpä minäkään ole hänen kirjojaan blogiaikana lukenut. (Suunnitelmissa tosin on lukea yksi aikaisemmin lukematon kirja vielä tämän kevään aikana.)
VastaaPoistaTuo Ei yksin hengestä on tosiaan fiktiota: se on de Beauvoirin varhainen romaani, joka julkaistiin vasta 1970-luvulla. En tiedä, miksi se on tuohon elämänkertalistaan laitettu, ellei sitten ole ajateltu, että sen kiinnostavuus perustuu enemmän de Beauvoiriin henkilönä kuin taiteellisiin ansioihin. :)
Minun suosikkini de Beauvoirilta on Kutsuvieras, mutta Mandariinit on myös hyvin rakas. Ja pidän myös muistelmista, ja olen lukenut ainakin neljä ensimmäistä osaa moneen, moneen kertaan.
Kiitos, vahvistit epäilyni tuon Ei yksin hengestä -osalta! Nyt rupeaa muisti palailemaan: eikö kyseessä ollut se kirja, jossa kerrotaan kolmen eri naisen elämästä? Nyt muuten huomaan, että kirjoitin vähän harhaanjohtavasti itsekin, ikään kuin Murtunut nainen kuuluisi myös muistelmien sarjaan, vaikka ei kuulukaan. Pitää korjata.
PoistaMinä luin suosikkisi Kutsuvieraan blogiaikana, taisi olla ehkä toinen kirja, jonka ikinä toin blogiin. http://lukemisenkartasto.blogspot.fi/2012/03/simone-de-beauvoir-kutsuvieras.html
Minulle Kutsuvieraasta ei tullut suosikkia, mutta reilu vuosi lukemisen jälkeen kirja on vielä hyvin mielessä, joten suht vahvan jäljen se on saanut aikaan kumminkin!
Ai niin, ihana muuten huomata, että de Beauvoirilla on muitakin ystäviä!:)
PoistaVähän jälkijunassa täältä huhuilen, että Mandariinit on minunkin mielestäni erinomainen kirjakaksikko ja löytyy myös hyllystäni (painos vuodelta 2008, kuten oikein muistelit).
VastaaPoistaOlen myös monta kertaa miettinyt, että haluaisin lukea noista omaelämäkerrallisia teoksia, mutta en ole vielä päässyt vauhtiin.