Lokakuun lopussa arvioin optimistisesti (ja ilmeisesti täydellisesti todellisuudesta irrallaan) että pahin tentti- ja koulukiire on nyt ohi. No ei ollut. Huomisen jälkeen se on joululoman verran ohi. Tai no yksi harjoitustyö, yksi harjoitus ja kevyt kuuden tunnin gradutapaaminen on vielä ensi viikolla ohjelmassa. Ja joululomallekin olen ehkä suunnitellut jotain ihan pientä koulutyötä...
Mutta melkein kuin tässä olisi hetki aikaa. Oi miten odotan sitä, että saan ihan rauhassa keskittyä vain ihanien kirjojen lukemiseen. Toki syksyn mittaankin olen lukenut kasan kaunokirjallisuutta - osan tentittäväksi (ihan huippua muuten, olen liikkunut pois omilta mukavuusalueiltani ja kokenut useita wau-hetkiä!) ja osan omaksi iloksi. Mutta kirjoista kirjoittaminen on jotenkin tuntunut ylivoimaiselta ponnistukselta. Mahtavia kirjoja on kerääntynyt kasaksi asti, en ole raaskinut palauttaa "ennen kuin olen kirjoittanut" ja pino on ahdistanut entisestään. Tuntuu, että ensin pitäisi kirjoittaa niistä vanhemmista, mutta ei enää oikein muista, mitä niistä olikaan sanottavana. Luulen, että viikonloppuna raahaan suurimman osan niistä kirjoista paikalleen kirjastoon ja aloitan puhtaalta pöydältä.
Loogisesti tämän kirja-ahdistuksen perusteella olen päättänyt haastaa itseni kirjoittamaan jokaisesta lukemastani kirjasta kaunokirjallisesta teoksesta ensi vuonna. Edes pienesti. Kun tietää, että on luvannut kirjoittaa kaikesta, ei tarvitse pohtia että kirjoitanko nyt tästä vai tästä vai en kummastakaan. Tietää että kirjoittaa kaikesta ja että se kannattaa tehdä heti.
Näin minä ainakin kuvittelen...
Valtavalla innolla ja hienoisella kauhulla odotan myös vuodenvaihdetta ja sen mukanaan tuomia taatusti ihania ja houkuttavia haasteita! Haalin niitä kuitenkin suhteettoman paljon (ja kehittelen ehkä itsekin jotain), mutta tärkeintähän kai on se, että innostuu lukemaan erilaisia kirjoja ja eri tavalla kuin yleensä?
Niin että sitä tässä vain yritän sanoa, että olen edelleen olemassa. Ja edelleen hirveän innoissani sekä kirjoista että kirjablogeista. Tästä meidän omastakin.
Jee, Anna, jee! Loppuvuosi tuntuu olevan hävyttömän kiireistä aikaa. Mulla on vähän sama juttu noiden kirjojen kanssa, joista ei ole tullut vielä kirjoitettua. Osan taidan vain palauttaa. (No, esim. Amerikkalaisen tytön palautin jo, vaikka siitä olisi ollut hurjasti sanottavaa.) Mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Ja toisaalta, koska tämä bloggailu on kuitenkin "vain" harrastus, eikä harrastuksista mielestäni pitäisi ottaa paineita, niin eipä pitäisi potea syyllisyyttä ainakaan tällä rintamalla. Ilon kautta, vai miten se meni?
VastaaPoistaUusi vuosi, uudet haasteet! :)
No juu, ei kyllä pitäisi antaa harrastusten vielä lisätä sitä stressiä mikä muutenkin vaivaa! Tiedän kyllä että oon haalinut ens keväälle ihan törkeän paljon opintoja, mutta silti kuvittelen että ääh, ei mitään, kyllä mä sit ehdin! Mut aina keväällä kyllä saan niin paljon enemmän aikaan ku syksyllä. Tammikuun 1. päivästä lähtien kun oon vakuuttunu että se kevät on nyt!
VastaaPoistaMinä olen nähnyt parhaaksi kirjoittaa kaikista lukemista kirjoista. Eipä tosiaan tule ongelmaksi miettiä, mistä kirjoittaa ja mistä ei :)
VastaaPoistaNo hyvä, järkeilyni kuulostaa jostakusta muustakin järkevältä! :)
Poista