Viikon sulattelunkaan jälkeen en oikein tiedä, mitä sanoisin tästä kirjasta. No, jos lähdetään ihan tällaisiin helppoihin seikkoihin, kuin että luin kirjaa yli kuukauden. Kirjassa on yli 770 sivua, ja lähdin luku-urakkaan ajatuksella, että luen kirjaa pikku hiljaa. Ilman paineita aikaa kirjaan tosiaan meni yli kuukausi, osittain tosin ihan siitä syystä, että opiskelut ja työt pukkasivat viemään kohtuuttoman suuren osan loppuvuoden energiasta. Mutta luulen, että pitkä lukuaika johtui myös siitä, että en kertaakaan päässyt ihan todella kirjan imuun. Tiedättehän, siihen hetkeen, kun kirjaa ei vaan voi laskea käsistään. Itselleni epätyypillisesti sallin myös muiden kirjojen lukemisen samanaikaisesti tämän kirjan kanssa. Yleensä en osaa keskittyä kovin moneen kerrallaan. En sitten lopulta kuitenkaan lukenut muuta tämän ohella kuin sarjakuvia ja opiskeluun liittyviä kirjoja. Huomasin tosin luovani yhtenään haikeita silmäyksiä siihen kirjahyllyn osaan, jossa on pinossa seuraavaksi lukuvuorossa olevia teoksia. Tämä taitaa jo kertoa jotain?En laskisi kirjaa varsinaisesti pettymykseksi. Kirjan idea, hermafrodiitin elämä, on omaperäinen. En ainakaan muista koskaan törmänneeni vastaavan idean kirjaan. Sen sijaan en ole varma, mitä mieltä olen siitä, että tarinaa lähdetään kertomaan päähenkilön isovanhempien nuoruudesta. Takakannen mukaan kyseessä on "tarina nuoresta hermafrodiitista ja erään geenin mutkikkaasta matkasta läpi sukupolvien". Sitähän se oli. Itse asiassa kirjaa kuluu suunnilleen kolmisensataa sivua ennen kuin päästään edes päähenkilön syntymään. Toki päähenkilön isovanhempien sekä vanhempienkin elämänvaiheet olivat jännää luettavaa, mutta en vain pääse ihan sinuiksi tällaisen sukutarina-rakenteen kanssa. Varsinkin, kun tuntui, että erityisesti isovanhemmat melkein unohtuivat itse päätähden astuttua näyttämölle. Kaikki hahmot olivat kuitenkin kiehtovia, ja loppuun päästessäni oli sellainen olo, että olisin voinut lukea yksittäisistä hahmoista enemmäkin, ja että kaikki hahmot, kuten itse päähenkilö tai tämän veli, eivät aivan saaneet ansaitsemaansa tilaa tarinassa.
Kaiken kaikkiaan minulla on olo, että luin liki kahdeksansataa sivua oivallista kerrontaa, joka ei kuitenkaan tullut aivan iholle. Tiedän tosin, että päinvastaisiakin mielipiteitä kirjasta löytyy - kaksi hyvää ystävääni, joiden kirjamakuun luotan, ovat ylistäneet minulle tätä kirjaa valtavasti.
Tällä kirjalla kirin umpeen vielä So American -haasteen vajaata Modern Men Writers -kategoriaa. Josko saisi kategorian täyteen vielä vuoden loppuun mennessä.
Hmm... Kaveri antoi juuri tälle kolme tähteä viidestä. Olen tässä sitten puntaroinut, pitäisikö lukea vai eikö. Taidan kallistua Naimapuuhia-opuksen kannalle ainakin toistaiseksi, kun kerran sinäkin olet vähän kahden vaiheilla. Kiitos!
VastaaPoistaJoo, myös minulle tämä taisi olla sitä kolme tähteä, ihan kiva -osastoa, vaikka tähtiä en kirjoille annakaan. Tosin kuten Suketuksen ja Sannan kommentit alla kertovat, makuja on yhtä monia kuin on lukijoitakin. :)
PoistaEn ole lukenut Naimapuuhia, mutta Virgin Suicidesin kylläkin. Kumpikaan, ei tämä kirja tai VS, varsinaisesti räjäyttänyt tajuntaani, mutta silti olen utelias Naimapuuhien suhteen. Eli olen vielä antamaan kirjailijalle kolmannen mahdollisuuden.
Ja vihdoin ja viimein opin, miten pystyn liittymään lukijaksesi. Olen useamman kerran yrittänyt, mutta tähän mennessä en ole ymmärtänyt, että voin lisätä blogisi lukuluettelooni hallintapaneelin kautta. Olen aina käyttänyt vain "Liity tähän sivustoon" -toimintoa. Mä olen kyllä yks urpo tässä bloggerin käytössä...
Minä luin tämän alkuvuodesta ja tuntui, että se oli juuri minulle kirjoitettu. Hullaannuin aivan täysin ja elin mukana tarinassa alusta loppuun. Minulla nimittäin on jokin suuri viehtymys sukukronikoihin, ja sukupolvien yli jatkuvat teemat kiehtovat.
VastaaPoistaMiddlesex nousi minulla kaikkien aikojen kirjojen top vitoseen, mutta sallin myös vastakkaiset mielipiteet. ;)
(So American -haaste on minullakin lopputekijöissään, haluan vielä saada Lost Generation -osion loppuun, kun siitä enää yksi teos puuttuu, mutta saattaa tulla vähän kiirus...)
Muakin kiinnostaa sukukronikat, mutta mulle jäi jotenkin sellainen olo, että monien tarinat jäivät tässä ikään kuin vajaiksi... Ehkä pitää keskittyä ensi vuonna lukemaan juurikin näitä tällaisia eeppisiä yhden suvun tarinoita, niin näkisin tuleeko muista kirjoista samanlainen olo.:)
PoistaKiirus tulee mullakin, ainakin Post World War II Classics -kategorian kanssa, mutta katsotaan...
Minä luin tämän pari vuotta sitten ja ihastuin tosi paljon. Minullakin tämä on ainakin kaikkien aikojen Top kympissä, vaikka ymmärrän toki että kaikki eivät tästä samalla tavalla voi hullaantua. Kiva kun kuitenkin luit!:)
VastaaPoistaHitsi, vaikuttaa siltä, että mä en nyt vain ole päässyt kiinni kirjaan, joka on monien muiden mielestä ollut huippu... Sinun ja Suketuksen lisäksi tosiaan kaksi ystävääni ovat vakuutelleet tämän kirjan erinomaisuutta. Ei tämä kuitenkaan mun mielestä huono ollut, enkä muista ainakaan pohtineeni keskeyttämistä. Mitä nyt välillä toivoin, että pääsisin loppuun nopeasti... ;)
Poista