Ranskalainen ajatusleikki - Viikset

Carrère, Emmanuel: Viikset, Like, 2002. Suomennos: Kristina Haataja. (La Moustache, 1986)

Uusi kuukausi, vanhat kirjat. Luin Emmanuel Carrèren Viikset oikeastaan jo viikkoja sitten, mutta pidin vähän taukoa bloggailusta. Tuumailin, että en taida palata blogissa kaikkeen tauon aikana luettuun, mutta tämä jätti sellaiset muistijäljet, että uskoisin jonkun rivin tästä vielä saavani aikaiseksi.

Kirjan lähtötilanne on herkullinen. Mies ajaa pois viiksensä, jotka hänellä on ollut vuosikausia, mutta kukaan ei huomaa mitään - ei vaimo, ei työkaverit, ei kukaan. Mies epäilee vuorotellen salaliittoa vaimon ja ystäviensä välillä, vuoroin taas omaa mielenterveyttään. Pieni asia ajaa miehen melkoiseen kriisiin, varsinkin, kun vaimo jopa äityy väittämään, että miehellä ei koskaan ole viiksiä ollutkaan.

Tykkäsin kirjan ideasta ja monin puolin myös toteutuksesta. Kirja on melko lyhyt, vain alle 160-sivuinen. Pituus jättikin minut vähän mietteliääksi. Kirjan idea antaa eväät syvällisiin filosofisiin pohdintoihin, ja osittain sellaisiin mennäänkin, mutta pohdinta jää kuitenkin mielestäni kevyeksi. Toisaalta taas koko tarina yllättävää loppuratkaisuaan myöten olisi toiminut erinomaisesti novellina, mutta sellaiseksi Viikset on liian pitkä. Huomaan siis jälleen tekeväni kirjan muodosta itselleni ongelman. Niin käy minulle aina välillä.

Huomioitava yksityiskohta on, että kirjan päähenkilöllä, viiksettömällä miehellä ei ole lainkaan nimeä. Vaimo on nimetty, samoin työkaverit, mutta mies on vain mies. Yleensä minusta on tylsää, jos hahmoilla ei ole nimiä, mutta tähän kirjaan nimettömyys tuo uusia ulottuvuuksia - painiihan mies olemassaolon ongelmien kanssa. Nimi on oleellinen osa identiteettiä ja ihmisen tunnistamista. Onko mies ei-kukaan, onko häntä oikeastaan edes olemassa?

Kaikin kaikkiaan kirja oli minulle kuin hauska ajatusleikki. Se antoi ajattelun aihetta muun muassa siitä, miten ihminen peilaa omaa olemistaan muiden ihmisten kautta. Tästä kirjasta on tehty myös elokuva, jota en tosin ole nähnyt. Tähän asti olin jostain syystä kuvitellut, että elokuva olisi komedia, mutta kirja ei siihen suuntaan ainakaan anna viitteitä. Pikemminkin kyseessä on ehkä trilleri tai jokin mystinen draama. Ahdistava tämä kirja ei kuitenkaan ole, korkeintaan jännittävä.

Luru on myös lukenut Viikset noin puoli vuotta sitten, ilmeisesti peräti alkukielellään ranskaksi.