Lukumaraton: 2 x 12h (tai jotain sinne päin)

Voi miten olenkaan odottanut tätä! Minulla on näitä maratoneja takana yksi, ja koska ensimmäisestä jäi niin hyvä fiilis, oli itsestään selvää osallistua maratoniin uudelleen. Viimeksi luin vuorokauden putkeen, mutta pitkäunisena lukuaikaa ei jäänyt kuin hieman yli puoli vuorokautta. Siksi tällä kertaa luenkin kaksi kertaa 12 tuntia ja nukkua välissä yön (tosin koska aloitus venähti tänään näin myöhään, voi olla, että luen tänään vähän lyhyemmän rupeaman ja huomenna vastaavasti pidemmän).

Tähän maratoniin ei ole valmistauduttu kovin paljoa: palasin juuri kirjastosta, jossa kuljeskelin hyllyjen välissä ja noukin kiinnostavalta kuulostavia kirjoja mukaani - ajatus oli kerätä ohuita, mutta mukaan tuli myös tiiliskiviä. Koko päivää en ajatellut lukea kotona, vaan suunnata esimerkiksi jokirantaan jäätelölle ja torilta kirsikoita hakemaan. Vapaapäivistä yhdistettynä hellesäähän on pakko nauttia, ja mikä sen parempi tapa olisikaan kun lukea ulkona auringossa? Ulkolukemisesta saattaa tosin aiheutua pieniä katkoksia tai epäajantasaisuutta blogin päivittämisessä, mutta periaatteessa pyrin päivittämään jokaisen luetun kirjan jälkeen hieman lukufiiliksiä.

Tervetuloa seuraamaan kahden päivän urakkaani! 

Aloitusajankohta: 13.35, ensimmäinen kirja Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti ("perinteitä" noudattaen siis muumikirjalla aloitetaan).

14.40 - 1 tunti ja 5 minuuttia takana: Muumipeikko ja pyrstötähti, 156 sivua
Oi että nämä muumit ovat ihania! Tämä oli toinen lukemani muumikirja, enkä kyllä aio seuraavan kanssa odottaa vuotta... Muumimamma on näissä kirjoissa ollut ehdoton lempihahmoni, mutta kyllähän kaikki hahmot aika ihania ovat oivalluksineen ja hassutuksineen. Ja mikä parasta, eväät ovat aina mukana kaikissa seikkailuissa. Tekee kovasti mieli piknikille!
Seuraavaksi kirjaksi nappasin Lauren Oliverin Deliriumin, dystooppisen nuortenkirjan.  

17.55. - 4 tuntia ja 20 minuuttia takana: Delirium, 350 sivua
Rakastan dystopioita ja rakastan rakkaustarinoita (siksi viime aikojen dystopiatulva onkin ollut minulle loistojuttu), joten Delirium toimii. Vaikka lukisin miten hyvää "vakavaa kirjallisuutta", en ikinä uppoudu tarinoihin samalla tavalla kuin fantastisia elementtejä sisältäviin young adults -kirjoihin. Deliriumin idea siitä, että rakkaus on julistettu sairaudeksi, on kiehtova, ja koska kannoin kirjastosta kotiin myös trilogian kakkososan, taitaakin olla aika selvää, minkä kirjan pariin suuntaan seuraavaksi... Eli Lauren Oliverin Pandemoniumin parissa jatkan. Samalla suuntaan jäätelölle ja ulos joksikin aikaa lukemaan.  

21.50 - 8 tuntia ja 15 minuuttia takana: Pandemonium, 295 sivua. Yhteensä 801 sivua
Huhhuh - täällä laitettiin juuri trilogian viimeinen osa (englanninkielisenä) varaukseen. Tämä kakkonen ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta niinhän se usein menee. Varsinkin trilogioissa, jotka perustuvat rakkaustarinaan, aina on hukattava se rakkaudenkohde jonnekin jotta viimeiseenkin osaan saadaan tarpeeksi jännitettä. Mutta muuten viihdyin kirjan parissa, sen maailma ja henkilöt ovat kiinnostavia. Päähenkilö ärsyttää mutta niin minulle näissä teinityttöjen näkökulmasta kerrotuissa tarinoissa käy aina.
Lukemisen lomassa kävin jäätelöllä (yritti sulaa käsiin ennen kuin ehti syödä), lueskelin jokirannassa ja söin. Liikkumiseen kotoa keskustaan meni siis jonkin aikaa, muuten luin aika ahkerasti. Kirjapinosta löytyisi lisää nuorten dystopiakirjallisuutta, mutta taidan pitää siitä pienen tauon (koska osittain tämän maratonin idea taitaa olla lukea erityyppisiä kirjoja). Seuraavaksi siis vuorossa Paul Austerin Talvipäiväkirja. 

23.35 - 10 tuntia takana, Auster kesken. 
Nukkumaanmenoaika, eli huomiseksi jää 14 tuntia lukemista. Ei pitäisi olla ongelma, jos heti aamulla aloittaa. Talvipäiväkirja muuttuu kiinnostavammaksi koko ajan, mennään sivuilla joilla Auster kertoo elämänsä asunnoista. Hyvää yötä ja huomenna nähdään, saas nähdä mitä kirjoja silloin luetaan...  

Toisen lukupäivän aloitus kello 10.15 (24 tuntia tulee siis täyteen viisitoista minuuttia yli puolen yön)

12.05 - 11 tuntia ja 50 minuuttia takana : Talvipäiväkirja 225 sivua, yhteensä 1026 sivua
Olen pitänyt Austerista siitä asti, kun luin ensimmäisen hänen kirjoittamansa teoksen. Talvipäiväkirja omaelämäkerrallisuudessaan on tietenkin aika erilainen kuin Austerin fiktiiviset romaanit, mutta viihdyin jälleen hänen kertojanäänensä parissa. Auster käy läpi elämäänsä hypähdellen ajasta toiseen, keskittyen usein yhden teeman ympärille kerääntyviin muistoihin: elämänsä asuntoihin, tekemiinsä matkoihin, syömiinsä ruokiin. Paljon hän kirjoittaa elämänsä ihmisistä, etenkin äidistään ja vaimostaan. (Välillä vaimon ihanuutta tosin korostetaan makuuni hieman liian paljon, mutta mikäpä siinä - ei kai onnellisista ihmisistä voi olla kuin onnellinen?) Seuraavaa kirjaa en ole ihan vielä valinnut, leivon ensin pitsaa. 

14.27 - 14 tuntia ja 12 minuuttia takana: Vilja-Tuulia Huotarinen: valoa valoa valoa 174 sivua, yhteensä 1200 sivua
Pitsa leivottu, paistettu ja syöty, ja kirja luettu. En ole aivan varma, mitä pidän tästä kirjasta. Sen kieli on kaunista ja tarina myös, ja kertomisen tapa kiinnostava, mutta. Ne teini-ikäiset tytöt, ja etenkin itsetuhoiset teini-ikäiset tytöt. Ehkä niistä on saanut yliannostuksen joskus, ehkä silloin jo kun oli itse teini-ikäinen. 
Mutta muuten pidin tästä. Eikä ole niin tukahduttavan kuumakaan kuin eilen. Lukeminen tuntuu edelleen kevyeltä, mutta ei se ehkä ole ihmekään, sillä luenhan minä välillä ihan tavallisinakin päivinä aamusta iltaan, välillä pysähtyen syömään. Luulen että lukumaraton on suurempi kokemus sellaiselle, jolla on aikaa lukea vain vähän. Minulla lukeminen on aina mennyt monien muiden asioiden edelle.  
Seuraavaksi Sarah Blaken Jos saat tämän kirjeen. 

18.28 - 18 tuntia ja 13 minuuttia takana: Jos saat tämän kirjeen 367 sivua, yhteensä 1567 sivua
Jos saat tämän kirjeen oli surullinen ja kaunis tarina ihmisistä toisessa maailmansodassa. Ei varsinaisesti sodan kokevien näkökulmasta, vaan amerikkalaisten näkökulmasta: osa henkilöistä on kaukana valtameren takana turvassa, osa on tullut sodan runtelemaan Eurooppaan töihin (Frankie toimittajaksi, Will lääkäriksi). Kiinnostavaa tässä on nimenomaan se ulkopuolisen näkökulma, joka saa miettimään miten erilailla amerikkalaisten täyty toinen maailmansota kokea kuin eurooppalaisten. Suosittelen. 
Seuraavaksi taidan lukea Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Konejumalat, päätösosan trilogialle jonka aiemmista osista olen pitänyt kovasti. Sivuja on yli neljä ja puolisataa, joten suurin osa jäljellä olevasta lukuajasta taitaa vieriä tämän parissa.  

23.48 - 23 tuntia ja 33 minuuttia takana: Konejumalat 470 sivua, yhteensä 2037 sivua
Luku-urakkani alkaa olla takana. Aikaa on jäljellä vajaat puoli tuntia, enkä taida enää aloittaa uutta kirjaa. Konejumalat päätti hienon trilogian arvoisellaan tavalla, ja etenkin viimeistä kappaletta, tarinan loppua rakastin. Olen onnellinen siitä, että näin hienoja tarinoita kirjoitetaan täällä piskuisessa Suomessa(kin)! Minusta on ihanaa, että tarinoiden hahmoille voi käydä tarinan lopussa hyvin, eikä sellaisen onnellisuuden tarvitse olla tylsää. 

Lopuksi täytyy tehdä vähän koontaa: 24 tuntia, joiden aikana enimmäkseen vain luin. Lisäksi tein ruokaa ja söin, kävin jäätelöllä ja ulkona lukemassa ja tietenkin kirjoittelin lyhyitä tunnelmia tänne ylös. Luettuja kirjoja oli 7 ja sivuja 2037. Aika paljon lukemiseni painottui tällä kertaa nuortenkirjoihin, mutta kirjastoreissulla ne kirkuivat ottamaan mukaansa hyllystä. Samasta syystä luin myös aika paksuja kirjoja, sillä jotenkin sieltä kirjastosta ei löytynyt kiinnostavia ohukaisia. 

Viimeksi  kirjoitin maratonin loputtua pään tuntuvan hataralta. Tällä kertaa sellaista oloa ei ole, vaikka olen lukenut huomattavasti pidempään kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä osasyy on se, että olen viimeisen viikon aikana käyttänyt joka tapauksessa kaiken liikenevän vapaa-ajan kirjojen ahmimiseen, eli tämä ei ollut mitenkään kauheasti poikkeava tilanne. Huomisen ohjelmassa on kyllä kaksi päivää syrjään jäänyttä arkielämää, kuten siivousta, tiskausta ja asioiden toimittamista. Viikonlopun mökkireissulle pakkaan kuitenkin vähintään yhden kirjan... 

Kirjoitan myöhemmin enemmän näistä maratonin aikana lukemistani kirjoista - ja luettujen kirjojen pinoni jo ennen maratonia oli valtava. Kirjoitettavaa ja kurottavaa siis riittää.

Kiitoksia kannustuksesta ja seuraamisesta, nukkumaanmeno aika koittaa nyt, kymmenen minuuttia ennen virallista haasteen loppumisaikaa. Jos et ole vielä itse kokeillut, suosittelen. Ja vaikka olisitkin, suosittelen maratonia uudelleen, hauskaa tämän parissa oli.